Suomalaisessa ruokakulttuurissa on lukemattomia omia erityisyyksiä. Esimerkkeinä olkoot vaikkapa maidon juonti ateriolla, uusien perunoiden ja oman maan mansikoiden aikaansaama kevätvillitys, meikäläinen lanttu, tippaleivät, nuotiomakkara, kalan ja lihan savustaminen, viili sekä salmiakki. Listaa riittää pitkälle!

Vahvat alueelliset erot ruuissa, ruuanvalmistusmenetelmissä ja makutottumuksissa ovat aikojen saatossa tasoittuneet. Kiitos siitä lankeaa muun muassa koululaitokselle, sodan jälkeiselle kotitalousneuvonnalle sekä nykyiselle ketjurakenteiselle kaupalle ja ruokajournalisimille. Silti jokaisesta maakunnasta löytyy yhä omia erikoisuuksia. Nämä näkyvät erityisesti leivissä, sesonkeina ja juhlissa.

Hyviä esimerkkejä alueellisista herkuistamme ovat vaikkapa Lapin puikula ja poro, Oulun alueen nahkiaiset, kainuulaiset rönttöset, hämäläinen sahti, Pirkanmaan mustamakkara, saaristoalueen mustaleipä sekä karjalaisten sultsinat.

Lisäksi monessa maakunnassa uudistetaan ruokakulttuuria monin tavoin. Tilaviinit, pienjuustolat ja -panimot ja Ahvenanmaan ålvados ovat hyviä esimerkkejä suomalaisen ruuantuotannon monimuotoisuudesta ja uudistuskyvystä.