Päijät-Hämeessä panostettiin perunaan

Päijät-Hämeen eteläosassa painottuu ohran viljely. Idässä maisemaa hallitsee vesistö ja sankat metsät. Ruokien pääraaka-aineita ovat olleet ohra, kaura, peruna, kala ja liha.

Perunanviljelyn ja perunaruokien kehittämisessä on Asikkalalla ollut tärkeä rooli. Pitäjän varapastori Axel Laurell, joka toimi kappalaisena 1700-luvulla, oli ansiokas perunankasvatuksen esitaistelija maassamme. Hänen toimintansa ei rajoittunut yksinomaan viljelyn kehittämiseen, vaan hän valmistutti ja suositteli perunaa eri ruokiin, joista sitten perinteiset perunaruuat kehittyivät. Näistä ruuista tunnetuimmiksi tulleet lohikeitto Laurellin tapaan, perunamunavoi, perunatuuvinki sekä penkkivelli.

Suolattu sianliha kuului ennen päijäthämäläisen talon ruokavarastoihin. Ruhot suolattiin tiinussa. Suolavesi oli tarpeeksi vahvaa vasta, kun peruna kellui pinnalla. Keväällä puolikkaat ruhot nostettiin orrelle. Läski käristettiin kastikkeeksi ilman suurustetta ja luista keitettiin luukeittoa. Ryynilientä valmistettiin uunissa kypsytetyistä ja keitetyistä lampaan tai raavaan luista sekä kauraryyneistä.

Lammasruuat ovat usein kuuluneet päijäthämäläisten pitopöytien herkkuihin. Syksyisin teurastettiin useampia lampaita kerrallaan. Ne suolattiin ja paistettiin leppäpuukaukalossa joko kokonaisena tai suurina paloina. Lampaat säilytettiin aitan orressa riippumassa.

Miehille ja naisille omat sahdit

Sahti kuuluu erottamattomasti hämäläisiin pitoihin. Hamasta menneisyydestä tähän päivään asti on sahti toiminut sysmäläisten seurustelujuomana. Kun sysmäläinen talonpoikaisemäntä kattaa pitopöydän perinteisine ruokalajeineen, kuuluu pöytään paistin, laatikoiden, rosollin ja aladoopin lisäksi sahti. Tarjolla on silloin erikseen miesten ja naisten sahtia. Sysmäläinen sahdin valmistus on edelleen arvostettu "urheilulaji".

Järvikalat ovat olleet tärkeitä särvinkaloja Vesijärven ja Päijänteen rannoilla. Parhaita ovat Päijänteen muikut, siika, särki, ahven, hauki ja Vesijärven lahna. Lahna päätä on pidetty Itä-Hämeessä herkkuna ja siitä on keitetty hyytelöä. Hyytelöä valmistettiin keväällä kutuaikaan ja tarjottiin sunnuntairuokana voileipäpöydässä.

Hollolalainen näkkileipä eli pitoleipä on edelleen maittava alueellinen herkku. Pitoleipä nautitaan tietenkin hämäläisen piimäjuuston kanssa. Itä-Hämeen leipäkulttuurin vahvoja edustajia ovat hapantaikinaan ohrasta valmistettu pippo ja rukiista leivottu röpörieska. Jälkiruokana Päijät-Hämäläinen tarjoaa leipäressua, talkkunoita ja rusinasoppaa.