Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa. Lyhyt kesä ja alhainen lämpötila rajoittavat viljeltävien kasvien määrää. Kesähallat, liika kuivuus tai ylenpalttinen sade tuovat omat haasteensa maatalouden harjoittamiseen.

Sijaintimme tuo kuitenkin monia etuja. Pitkät valoisat kesäpäivät ja -yöt tuottavat kasviksiin aromia ja väriä. Muutamat kasvit hyödyntävät kesäöiden lämmön ja valon kasvamalla myös öisin! Kylmä talvi auttaa pitämään maaperää puhtaana.

Pohjoisuus on haastanut ruuan tuotantoketjua kehittämään toimintatapoja. Pelloilla kasvava lajikkeisto on jalostettu ja jalostunut luontomme olosuhteisiin. Kehittynyt kasvihuonetuotanto on laajentanut tuoreiden vihannesten tarjontaa. Eläinten suojat on rakennettu ilmaston vaatimalla tavalla.

Myös metsien antimissa heijastuu pohjoinen ilmanala. Meillä on Pohjolalle omintakeisia metsämarjoja, sieniä ja riistakanta. Itse poimituista metsän antimista nauttiminen on myös pohjoisen ulottuvuuden erikoisuus. Jokamiehen oikeuden suomat mahdollisuudet tuovat luonnon herkut jokaisen ulottuville.

Säilöntää ja tuontituotteita

Lyhyen satokauden antimia on perinteisesti säilötty eri tavoin talven varalle. Silti normaaleinakin satovuosina ruokaa on jouduttu jatkamaan erilaisilla korvikkeilla. Katovuosina ja sodan jaloissa ruuasta on ollut suoranaista pulaa. Niukista ajanjaksoista ei ole monta vuosikymmentä aikaa ja vieläkin ne osittain heijastuvat suhtautumiseemme ruokaan. Eettisyyden, ekologisuuden ja kulinarisimin nimissä nämä vanhat opit kuten omavaraisuuden tavoittelu, säästeliäisyys ja aidot raaka-aineet ovat nykyäänkin ajankohtaisia.

Pohjoinen ulottuvuus näkyy ruuan tarjonnassa myös tuontielintarvikkeiden valikoimassa. Muun muassa Suomen parhaaseen satoaikaan kaupasta löytyy runsas valikoima oman maan marjoja, vihanneksia ja juureksia, mutta talven edetessä monien tuotteiden kotimaisuusaste pienenee.