Lainsäädäntö ja kuluttajapalvelu näkyvät pakkausmerkinnöissä

Ruuan pakkausmerkintöjen luettavuus paranee EU:n uuden elintarviketietoasetuksen myötä. Tekstille määritetään vähimmäiskoko ja erityisesti allergiaa aiheuttavat ainesosat nostetaan pakkausmerkinnöissä selvästi esiin. Merkinnät on muutettava 14. joulukuuta 2014 alkaen.

Kahden vuoden kuluttua myös ravintoarvomerkintä tulee pakolliseksi lähes kaikkiin elintarvikkeisiin. Se kertoo, kuinka paljon elintarvike sisältää energiaa ja ravintoaineita sataa grammaa tai millilitraa kohden.

Asetus määrittelee nyt tarkasti, mitä ravintoarvotietoja tuotteista on pakollista antaa.

Suuri osa elintarvikeyrityksistä on merkinnyt tuotteisiinsa ravintoarvotietoja jo tätä aikaisemminkin, mutta uusi asetus määrittelee nyt tarkasti, mitä ravintoarvotietoja tuotteista on pakollista antaa.

Suolaisuus kerrottava aina

Kuluttajien kannalta uusi asia on se, että suolamerkintä muuttuu pakolliseksi. Tähän saakka pakkausmerkinnöissä on ilmoitettu ainoastaan lisätyn suolan määrä, mutta jatkossa myös elintarvikkeen luontaisesti sisältämä natrium pitää ilmoittaa suolamerkintänä.

Esimerkiksi maito sisältää luontaista natriumia, joten myös maitopakkauksista löytyy jatkossa ilmoitus suolan määrästä, vaikka suolaa ei maitoon lisätäkään. 

Yhdenmukaisesti läpi Euroopan

Elintarvike- ja ravitsemusasiantuntija Annikka Marniemi Kuluttajaliitosta pitää uudistuvia pakkausmerkintöjä kuluttajien kannalta hyvänä asiana.

- Merkintöjen vähimmäiskoko on selkeä parannus, sillä pakkaustekstejä on usein kritisoitu liian pienestä koosta. Tärkeää on myös se, että allergeenit erottuvat merkinnöissä aikaisempaa paremmin sekä se, että tiedot alkuperämaasta täydentyvät, Marniemi listaa.

Johtaja Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitosta sanoo, että uudistuvat pakkausmerkinnät ovat merkinneet elintarvikeyrityksille valtavaa työtä suhteellisen lyhyessä ajassa. Hänen mielestään on kuitenkin hyvä, että uusi asetus yhdenmukaistaa pakkausmerkintöjä nyt läpi Euroopan.

Tanhuanpää kertoo, että pakkausmerkintöjen laatiminen vaatii elintarvikeyrityksissä tyypillisesti usean eri osaston, kuten markkinoinnin ja tuotekehityksen, yhteistyötä. Isommissa yrityksissä voi olla erikseen esimerkiksi laatupäällikkö tai lainsäädäntövastaava, joka vahtii, että tuotteiden pakkausmerkinnät täyttävät lainsäädännön vaatimukset.

Ravintoarvot keskiarvotietoja

Ravintoarvotiedot ilmoitetaan keskiarvoina, jotka voivat perustua valmistajan tekemään analyysiin elintarvikkeesta tai käytettyjen ainesosien perusteella tehtyihin laskelmiin, joissa on hyödynnetty luotettavia kirjallisuustietoja tai elintarvikkeiden koostumustietokantoja.

Tanhuanpään mukaan monet suomalaiset yritykset hyödyntävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämää elintarvikkeiden koostumustietopankkia, Fineliä.

- Etenkin pienemmille yrityksille Fineli on keskeinen tietolähde. Siksi olisi tärkeää, että sen tietoja päivitetään ja ajantasaistetaan jatkuvasti. Ei ole kuluttajien, yritysten eikä ravitsemustutkimustenkaan etu, jos osa Finelin koostumustiedoista on peräisin parinkymmenen vuoden takaa, Tanhuanpää painottaa.

Oiva valvoo myös pakkausmerkintöjä

Ylitarkastaja Tuulikki Lehto Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta kertoo, että elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen valvonta on pääosin kunnallisten elintarvikevalvojien vastuulla. Uudistuneen elintarviketietoasetuksen myötä sekä yleiset pakkausmerkinnät että ravintoarvomerkinnät on tarkoitus sisällyttää osaksi Oiva-valvontajärjestelmää.

Tarkastuksesta saatava Oiva-raportti on julkinen asiakirja.

Oiva on Eviran koordinoima elintarviketurvallisuuden valvonta- ja julkistamisjärjestelmä, jota kunnalliset elintarvikevalvojat toteuttavat. Oiva laajenee vaiheittain kaikkiin elintarvikealan yrityksiin vuoden 2015 aikana. Tarkastuksesta saatava Oiva-raportti on julkinen asiakirja, joka on kuluttajien löydettävissä mm. Eviran ylläpitämältä verkkosivustolta.

- Jokaiseen elintarvikealan yritykseen on tavoitteena tehdä tarkastuskäynti vähintään kerran kolmessa vuodessa, joihinkin paljon useammin. Tarkastettavana ovat elintarviketurvallisuuteen liittyvät asiat, myös tuotteiden koostumus, reseptiikka ja pakkausmerkinnät, Lehto kertoo.

Vapaaehtoinen pakkaustieto on palvelua

Elintarvikepakkauksissa on mahdollista antaa lakisääteisten tietojen lisäksi myös muuta informaatiota. Marleena Tanhuanpään mukaan nämä vapaaehtoiset tiedot pohjaavat useimmiten yrityksissä linjattuun laajempaan strategiaan.

"Osa yrityksistä haluaa profiloitua terveellisen ravitsemuksen edistäjinä."

- Osa yrityksistä haluaa profiloitua terveellisen ravitsemuksen edistäjinä, toisissa voidaan painottaa ympäristöasioita tai alkuperätietojen merkitsemistä. Nämä linjaukset näkyvät myös vapaaehtoisissa pakkausmerkinnöissä, Tanhuanpää selittää.

Kuluttajaliiton Annikka Marniemi pitää elintarvikepakkausten vapaaehtoisiakin tietoja osana kuluttajien hyvää palvelua. Pakkauksista voi toisinaan löytyä paljonkin tietoa, jotta erilaiset kuluttajat löytävät niistä itselleen tärkeän informaation.

- Itselle merkityksetön tieto tai merkki voi olla toiselle tärkeä ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi Sydänmerkki ja luomumerkki voivat palvella erityyppisiä kuluttajia, Marniemi pohtii.

Marniemi sanoo, että osa kuluttajista voi kokea pakkauksista löytyvän, toisinaan hyvinkin runsaan tietomäärän hankalaksi. Kun tietoa on paljon, on vaara, että yksittäiselle kuluttajalle merkityksellinen tieto hukkuu tietotulvaan.

QR-koodi vie lisätiedon lähteille

Älypuhelimien yleistyminen on mahdollistanut sen, että osa elintarvikkeesta annettavista vapaaehtoisista lisätiedoista voi löytyä pakkaukseen painetun QR-koodin takaa. QR-koodi voi sisältää esimerkiksi osoitelinkin tuotteen verkkosivuille, josta voi löytyä tuotetiedon lisäksi mm. ruokaohjeita, kuvia ja videoita tuotteen käytöstä.

Asiakas voi lukea QR-koodin älypuhelimensa viivakoodin lukijalla, joka puolestaan osaa avata koodiin kirjoitetun osoitteen suoraan verkkoselaimeen. Lukulaitteena toimivan kameran lisäksi älypuhelimeen tarvitaan viivakoodin lukemisen mahdollistava ohjelmisto, joka on internetistä ilmaiseksi saatavilla käytännössä kaikkiin älypuhelimiin.

- QR-koodi on yksi osa kuluttajien palvelua. Monilla on kauppareissulla vastassaan ikuinen pulma ”mitä tänään syötäisiin”. QR-koodin takaa löytyvät ruokaohjeet voivat olla helpotus tähän ongelmaan, Marniemi uskoo.

Verkko täynnä ruokatietoa

Elintarvikeyritysten lisäksi tietoa ruoasta antavat lukuisat muutkin tahot, kuten ruoka- ja terveysalan järjestöt. Esimerkiksi Ruokatiedon omilla verkkosivuilla voi perehtyä mm. suomalaiseen ruokakulttuuriin, ruokaketjun vastuullisuuden ulottuvuuksiin sekä ruokaa ja elintarvikkeita koskevaan tilastotietoon.

Vertailutietoja noin 2000 elintarvikkeen ravintosisällöstä.

Kuluttajaliitto on koonnut Syö hyvää –hankkeen verkkosivustolle vertailutietoja noin 2000 elintarvikkeen ravintosisällöstä. Tuotetietoja täydennetään säännöllisesti, ja palvelusta on pian tulossa myös mobiiliversio.

THL:n elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli palvelee myös ruoan ravintosisällöstä kiinnostuneita kuluttajia. Sen avulla voi esimerkiksi selvittää, missä elintarvikkeissa on eniten kuitua tai mikä on einesmaksalaatikon ravintosisältö. (Ruokatieto – Krista Korpela-Kosonen)