Ravintokuidun määrä murroksessa

Ruokapakkausten ravintokuitutietoihin tulee muutoksia, kun myös pienikokoiset ravintokuidut osataan mitata. Uusilla menetelmillä pystytään nyt määrittämään lyhytketjuisia oligosakkarideja. Kuitusuositus säilyy ennallaan, mutta suomalaisten kuidun laskennallinen saanti saattaa muuttua.

Erikoistutkija Helena Pastell elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta kertoo, että käyttöön otettu uusi menetelmä mittaa kaikki ravintokuitumääritelmän mukaiset kuituosat.

Imeytymättömiä kasvinosia

Ravintokuitumääritelmän on vuonna 2008 hyväksynyt Codex Alimentarius –neuvosto, joka laatii kansainvälisiä elintarvikealan standardeja, käytäntöjä ja ohjekokoelmia. Määritelmässä ravintokuidut luokitellaan vesiliukoisiin, veteen liukenemattomiin sekä lyhyisiin oligosakkarideihin.

Ravintokuitua ovat muun muassa kasvien selluloosa.

Ravintokuitua ovat muun muassa kasvien selluloosa sekä muut ihmisen ruuansulatuselimistössä imeytymättömät kasvien osat. Ravintokuidut eivät sula eivätkä pilkkoudu ruuansulatuskanavassa sellaiseen muotoon, että ne imeytyisivät.

Ruisjauhoon neljännes plussaa

Rukiissa on paljon oligosakkarideja, ja uuden mittausmenetelmän myötä ruisjauhon kuitupitoisuus nouseekin yli 25 prosenttia. Vehnäjauhojen mitattu kuitupitoisuus ei juuri muutu. Sen sijaan esimerkiksi vehnäleseiden oligosakkaridit lisäävät niiden kokonaisravintokuitupitoisuutta.

– Lyhytketjuisia pienikokoisia oligosakkarideja on esimerkiksi rukiissa. Tarkemmalla analyysilla sen kokonaisravintokuitupitoisuus on aikaisempaa suurempi. Esimerkiksi ruisjauhon kohdalla 13,9 gramman arvo muuttuu 17,5 grammaksi ravintokuitua 100 grammaa kohti laskettuna, Pastell sanoo.

"Vanhat menetelmät eivät mittaa kaikkia kuitutyyppejä."

Elintarvikkeiden kuitupitoisuuksiin tulee Pastellin mukaan lähinnä yksittäisiä muutoksia.

– On tiedetty, että vanhat menetelmät eivät mittaa kaikkia kuitutyyppejä. Niinpä puutteita on osin korvattu toisilla menetelmillä, ja joidenkin kuituosien mittauksissa on jopa päällekkäisyyksiä. Nyt mittauksissa on todellinen murros menossa.

Pastellin mukaan ei ole vielä täyttä varmuutta, nousevatko vai laskevatko suomalaisten kuidun saantitasot uuden analyysimenetelmän vuoksi.

– On ainakin selvää, että mikäli oligosakkarideja löytyy elintarvikkeesta, niin ne tulevat uutena kuitupitoisuuteen mukaan.

Kuidun saantia hyvä lisätä

Ravintokuidun saantisuositus on naisille 25 grammaa ja miehille 35 grammaa vuorokaudessa. Suosituksiin uudet mittaustulokset eivät Pastellin mukaan vaikuta. Kuidun saantia tulisi edelleen lisätä, sillä ravintokuidulla on erilaisia terveyttä edistäviä vaikutuksia.

– Veteen liukenematon kuitu parantaa vatsan toimintaa lisäämällä ulostemassaa ja nopeuttamalla sen kulkua pois elimistöstä. Vesiliukoinen kuitu voi alentaa veren kolesterolipitoisuutta ja hidastaa glukoosipitoisuuden nousua.

Pastellin mukaan oligosakkaridit lisäävät terveydelle hyödyllisten bifido- ja maitohappobakteerien kasvua. Hitaasti paksusuolessa pilkkoutuvat ravintokuidut tuottavat lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka suojaavat suolistosyöviltä.

Esimerkiksi EU:n komission hyväksymän terveysväitteen mukaan kauran beetaglukaani edistää veren kolesterolitasojen pysymistä normaalina, ja beetaglukaani myös hillitsee verensokerin nousua aterian jälkeen. 

Fineliä päivitetään

Merkittävin kuidun lähde suomalaisessa ruokavaliossa on ruis- ja sekaleivät, joista saadaan noin 40 prosenttia päivän kuiduista.

Viljatuotteiden ohella myös muiden kuitua sisältävien elintarvikkeiden koostumustietoihin voi tulla muutoksia. Niitä päivitetään elintarvikkeiden koostumustietopankkiin Fineliin. Ravintokuitutulokset esitetään erikseen veteen liukenemattoman ja vesiliukoisen ravintokuidun sekä oligosakkaridien osuuksina.

Ensi vuonna pitoisuuksia mitataan kasviksista, sienistä, marjoista ja siemenistä.

– Kuitumääritysten parissa on tehty todella iso projekti, joka jatkuu vuoden 2015 loppuun asti. Ensimmäisenä on saatu tuloksia yleisimmistä vähittäiskaupasta ostettavista sekä teollisuuden käyttämistä jauhoista. Ensi vuonna pitoisuuksia mitataan kasviksista, sienistä, marjoista ja siemenistä.

Eviran ravintokuitujen tutkimusprojekti liittyy Finelin päivittämiseen. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen kokoonkutsuma Fineli-ryhmä päättää kansallisesti, mitä elintarvikkeita ja ravintoaineita Fineliin päivitetään. Ryhmän jäseniä ovat THL:n lisäksi maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Evira, MTT, Helsingin yliopisto, Elintarviketeollisuusliitto ja Päivittäistavarakauppayhdistys. (Ruokatieto - Kaisu Meronen)