Jäätikkö muokkasi maaperää

Maapallolla on ollut useita jääkausia. Jääkausien aikana isoja alueita maapallosta on peittyneenä jäätiköiden alle.

Jääkaudet ja mannerjäätikkö

Viimeisin Suomen peittänyt mannerjäätikkö oli laajimmillaan 18 000 vuotta sitten, jolloin sen reuna ulottui Keski-Eurooppaan ja Brittein saarille saakka. Ilmasto muuttui tuolloin lämpimämmäksi ja jäätikönreuna alkoi sulaa. Jäätikkö oli sulanut kokonaan Suomen alueelta noin 9 000 vuotta sitten.

Mannerjäätikkö oli 2 - 3 kilometriä paksu, joten se vaikutti suuresti kallio- ja maaperäämme. Jääkausien aikana mannerjäätikkö irrotti kallioperästä vähintään 7 metrin paksuisen kerroksen. Jäätikkö myös raivasi kallioperän rikkonaisiin alueisiin laaksoja, joita nyt täyttävät järvet. Jää kuljetti irtomaata ja murskasi lohkareita pienemmiksi ja hioi alustaansa naarmuja. Jäätikköjen sulamisvedet kuljettivat maa-ainesta edelleen. Hienoimmat ainekset kulkeutuivat pisimmälle ja kerrostuivat vesistöjen pohjalle.

Maa nousee

Valtava mannerjäätikkö painoi viime jääkauden aikana Suomen maankuorta alaspäin vajaan kilometrin. Nyt maa kohoaa, eli maankuori pyrkii palautumaan siihen korkeuteen, mikä se oli ennen jääkautta. Maankohoamisesta suurin osa, noin 500 metriä, tapahtui jo sulavan jäätikön alla. Jäljellä olevan "lommon" syvyydeksi voidaan laskea 80 - 120 metriä. Aikaa tämän painauman kohoamiseen tulee menemään noin 7 000 - 12 000 vuotta.

Maan kohoamisen nopeus vaihtelee eri puolilla Suomea. Perämeren rannikolla maan kohoaminen on nopeinta, jopa 1 cm vuodessa. Hitainta kohoaminen on Kaakkois-Suomessa ja Suomenlahden perukassa maa ei kohoa enää ollenkaan. Maan pinnan kohoamisen ansiosta Suomelle paljastuu merestä uutta maata vuosittain noin 700 hehtaaria. Maan pinnan kohoaminen näkyy myös vesistöjen rantapintojen muutoksina.

Muinainen Itämeri

Jäätikön sulaminen, maan nousu ja valtameren pinnan nousu ovat vaikuttaneet Itämeren vaiheisiin reilun 10 000 vuoden aikana. Valtameren pinta nousi, sillä Pohjois-Amerikkaa peittänyt jäätikkö suli myös. Nykyisen kaltainen Itämeri on ollut 2 000 - 3 000 vuotta.

Vielä 13 000 vuotta sitten Suomen maankamara oli mannerjäätikön peitossa. Ilmaston lämpenemisen vuoksi jään reuna perääntyi ja sulavan jäänreunan eteen syntyi vesiallas. Tätä Itämeren vaihetta kutsutaan Baltian jääjärveksi, koska sillä ei ollut laskuyhteyttä valtamereen. Suolaista vettä Baltian jääjärveen alkoi virrata, kun jäätikön reuna oli perääntynyt tarpeeksi ja lasku-yhteys valtamereen löytynyt Keski-Ruotsin kautta. Vaihetta kutsutaan Yoldiamereksi.

Kun jäätikön reuna oli perääntynyt nykyisen Jyväskylän pohjoispuolelle, sulkeutui laskuyhteys valtamereen nopean maankohoamisen seurauksena. Vaihetta kutsutaan Ancylusjärveksi. Tänä aikana jää suli Suomen alueelta. Noin puolet Suomen nykyisestä maa-alasta oli vielä veden peitossa. Vedenpinta kohosi lopulta niin korkealle, että yhteys valtamereen puhkesi nykyiselle paikalleen, Tanskan salmien kohdalle. Viimeistä vaihetta, ennen nykyisen kaltaista Itämerta, kutsutaan Litorinamereksi.

Suurin osa Suomen pelloista Ancylusjärven pohjaa

Ruokatieto, vesi

Ancylusjärven aikana 10 800 - 9 000 vuotta sitten mannerjäätikön reuna perääntyi Suomen alueelta. Salmiyhteys valtamereen katkesi ja Itämeren altaaseen kerääntyi makeaa vettä. Suuri osa Suomen maa-alasta oli edelleen veden peitossa.

Syvän veden peittämille alueille kerrostui hienorakeisia maalajeja: savea, hiesua ja hietaa. Näille alueille on raivattu suurin osa Suomen pelloista.

Muinainen Itämeri vaiheineen on jättänyt jälkeensä muinaisia rannanmerkkejä. Näiden rantamuodostumien avulla on voitu selvittää Itämeren vaiheita.
 

Kasvillisuus jääkauden jälkeen

Jääkauden aikana kasvipeite hävisi kokonaan. Jään sulaessa maa oli paljas ja kylmä. Perääntyvän jäänreunan perässä saapuivat ensin tunturi- ja tundrakasvit noin 10 000 vuotta sitten. Ensimmäisten joukossa oli mm. Lapinvuokko. Heinät ja sarat saapuivat sitten. Puulajeista ensimmäinen oli koivu.