Toisen maailmansodan vaikutus ruokakulttuuriimme

Ruokatieto, luomuperunat
Suomi joutui toiseen maailmansotaan vuonna 1939 aika yllättäen. Ruokahuoltoa kehitettiin pikavauhtia, mutta nälältä ei sotavuosina vältytty.

Elintarvikkeiden saantia säännösteltiin

Syksyllä 1939 perustetulle kansanhuoltoministeriölle oli annettu valtuudet hankkia ja jakaa maanpuolustukselle ja väestön toimeentulolle tärkeitä tavaroita ja palveluksia, säännöstellä hintoja sekä takavarikoida omaisuutta säännöstelyyn ja jakaa ostokortteja ruuan ostamista varten.

Suomalaiset selvisivät sodasta perunan voimalla.

Suursodan alkaessa uskottiin, että sota-ajasta tulisi lyhyt, minkä vuoksi elintarvikkeiden säännöstelyyn ryhdyttiin hitaasti. Lokakuussa 1939 säännösteltiin kahvi ja sokeri. Suomi selviytyi varastojensa turvin kevääseen 1940 asti, minkä jälkeen säännöstelytahti kiristyi.

Viljan, voin, maidon, maitotuotteiden ja lihan säännöstely alkoi vuoden 1940 aikana. Peruna ja tupakka säilyivät säännöstelyn ulkopuolella kesään 1942 saakka.
 

Kuponkien leikkaamista ja juuresten syöntiä

Suomalaiset joutuivat pulan edessä muuttamaan ruokavaliotaan. Sota-aikana leipäviljan kulutus oli noin 3/4 rauhanaikaisesta kulutuksesta. Muiden elintarvikkeiden kulutus supistui huomattavasti enemmän. Etenkin maito, sokeri, voi ja liha esiintyivät useammin haaveissa kuin ruokapöydässä.

Suomalaiset joutuivat pulan edessä muuttamaan ruokavaliotaan.

Suomalaiset selvisivät sodasta perunan voimalla, sillä sen kulutus kolminkertaistui. Myös kalan menekki nousi huomattavasti. Lisäksi juurekset ja riista toivat helpotusta pula-ajan ruokavalioon.

Pahin pula alkoi olla ohi 1940-luvun lopulla. Syksyllä 1948 jo puolet elintarvikkeista oli säännöstelyn ulkopuolella. Kun tultiin 1950-luvulle, pulaa oli enää ylellisyytenä pidetyistä tavaroista kuten nailonsukista, kotitalouskoneista ja henkilöautoista.

Viimeiset ostoskortit jäivät pois käytöstä, kun kahvi vapautui säännöstelystä eli sen ostoa ei enää rajoitettu vuonna 1954.
 

Lihaa, juustoa, virvoitusjuomia, kahvia ja pullaa kului

Sokerin, lihan ja maitotaloustuotteiden kulutus kasvoi 1950-luvulla. Vehnää kulutettiin jo enemmän kuin ruista. Vehnän kulutus nousi ja oli korkeimmillaan 1950-luvun lopussa. Rukiin kulutus oli samaan aikaan laskussa.

Sokerin, lihan ja maitotaloustuotteiden kulutus kasvoi 1950-luvulla.

Vehnän kulutuksen nousun selittää tuonnin lisäksi se, että Suomessa oli jalostettu maan ilmastoon sopivia vehnälajikkeita. Sokerin kulutus nousi melko jyrkästi 1950-luvulla. Myös juuston ja ravintorasvojen kulutus oli nousussa.

Sokerilla maustettujen virvoitusjuomien valmistus sallittiin jälleen vuonna 1948. Vuonna 1949 alettiin valmistaa Jaffaa ja vanha tuotemerkki Pommac otettiin uudestaan tuotantoon vuonna 1950.

Kahvin käyttö lisääntyi säännöstelyn loputtua. 

Myös pullia ja leivonnaisia nautittiin runsaasti. Jälkiruuat yleistyivät kaikissa yhteiskuntaluokissa. Kahvin käyttö lisääntyi säännöstelyn loputtua. Kahvia juotiin aamuisin, päivisin ja iltaisin. Lapset ja nuoret saattoivat juoda vuorokauden aikana varsin paljon kahvia.

Ruokatieto_pullanpaisto

Evakkojen ruokaperinteet

Sodan jälkeen evakot levisivät ympäri Suomea. Tietysti karjalaiset toivat mukanaan vaikutteita muualle Suomeen, ja vastaavasti he omaksuivat kantaväestön tapoja.

Karjalaiset eivät yleensä omaksuneet paikkakuntalaisilta kovaa leipää, klimppisoppaa, makkaranvalmistusta tai liharuokia, pitkää piimää eikä sahtia. Kantaväestö eli paikkakunnalla aiemmin asuneet eivät ihastuneet karjalaisiin hapanruokiin. Juhlapöytään sopivat ruokalajit, etupäässä karjalanpaisti ja -piirakka, sen sijaan levisivät tehokkaasti kantaväestön käyttöön.

Karjalanpaisti ja -piirakka sen sijaan levisivät kantaväestön käyttöön.

Karjalanpiirakka oli karjalaisista ruokalajeista ylivoimaisesti laajimmalle levinnyt tuote, jota alettiin syödä maan joka kolkassa. Karjalanpiirakka oli tunnettu jossain määrin ennen toista maailmansotaa kotitalousalan koulujen ja kaupunkileipomoiden kautta, mutta Suomen maaseudulla piirakkaa ei tunnettu lainkaan.

Piirakan suosio toisen maailmansodan jälkeen perustui siihen, että se oli sopiva vaihtoehto tarjoiluun sekä seisovassa ruoka- että kahvipöydässä.

Liian hyvää arkiruokaa?

Karjalainen väestö käytti hernekeittoa hautajaisten juhlaruokana. Muualla Suomessa asuneet pitivät hernerokkaa liian arkisena. Länsisuomalaiset oudoksuivat monia karjalaisten ruokiin liittyneitä tapoja. Länsisuomalaiset katsoivat, että karjalaiset käyttivät ruuanlaittoon liian hyviä ruoka-aineita ja liikaa aikaa.

Länsisuomalaiset oudoksuivat monia karjalaisten ruokiin liittyneitä tapoja. 

Länsisuomalaiset puolestaan söivät arkena hyvin askeettisesti, kun taas juhlissa tarjoilu oli ylenpalttista. Karjalaiset tekivät kantaväestön mukaan liian hyvää arkiruokaa ja vaatimatonta juhlaruokaa. 

Lännessä kahvipöydän hakujärjestys määräytyi varallisuuden mukaan ja idässä iän mukaan, mutta kuitenkin siten, että miehet tulivat ennen naisia.

Ruokakulttuurien erot tulivat selvästi esille jouluaterialla. Jouluruokien valmistaminen oli erityisen työlästä kahden kulttuurin emännille, koska samalla aterialla piti olla kahdet pitoruuat. Kinkku ei vielä 1950-luvulla ollut yleinen jouluruoka karjalaisessa perinteessä vaan sen tilalla oli karjalanpaisti.

Ruokakulttuurien erot tulivat selvästi esille jouluaterialla.