Jouluperinteitä

Joulua juhlitaan melkein kuukausi. Ensimmäiset pikkujoulujuhlat järjestetään jo marraskuussa. Ensimmäinen adventtikynttilä sytytetään marras-joulukuun vaihteessa. Viimeistään koulujen joulujuhlat aloittavat lasten joulun odotuksen.

Adventti

Joulunaika alkaa ensimmäisestä adventista. Sana adventti tarkoittaa saapumista, joulun valmistamista. Adventtia on alettu viettää 300-400-luvuilla Etelä-Euroopassa. Adventin aikaan kuuluu neljä adventtisunnuntaita.

Adventtia on alettu viettää 300-400-luvuilla Etelä-Euroopassa.

Adventtikausia ei vietetty idän kirkoissa, mutta lännen kirkoissa sen viettäminen yleistyi heti. Ensimmäinen adventtisunnuntai aloittaa kirkkovuoden marras-joulukuun vaihteessa, ja se on suuri ilon juhla. Ensimmäisen adventin aikaan vietetään usein joulumarkkinoita ja -myyjäisiä.

Kristillisten perinteiden mukaan toisena adventtina hiljennytään paastoon ja rukoukseen. Kolmantena adventtina muistetaan erityisesti Johannes Kastajaa ja neljäs adventti on puolestaan omistettu Jeesuksen äidille Neitsyt Marialle.

Adventtien viettoon liittyy olennaisesti kynttilöiden sytyttäminen. Adventtikynttilöiden polttamisen perinne on tullut Suomeen Saksasta. Joka adventtina sytytetään adventin osoittama määrä kynttilöitä ja kun jouluviikko koittaa, kaikki neljä kynttilää sytytetään palamaan.

Adventti- eli joulukalenteri on niin ikään myös lähtöisin Saksasta, missä niitä on ollut käytössä jo 1900-luvun alkuvuosina. 1930-luvun alussa partiojärjestöt toivat tämän perinteen ensin Ruotsiin ja sitten Suomeen. Nykyään joulukalentereista löytyy monesti kuvien lisäksi myös suklaata tai makeisia. 

Koulujen kuusijuhlat

Koulujen joulujuhla eli kuusijuhla on koulun syyslukuvuoden päättäjäiset, jotka pidetään koulun juhla- tai voimistelusalissa. Kuusijuhliin valmistauduttiin ennen huolellisesti ja niihin kutsuttiin oppilaiden vanhemmat ja usein myös heidän pikkusisarukset. Tämä tapa on voimassa vielä edelleen etenkin pienemmissä kouluissa.

Koulujen kuusijuhlat olivat alun perin hyvin uskonnollissävytteisiä ja lapsille kohdistettuja tilaisuuksia, joihin kuului olennaisesti suuri koristeltu joulukuusi, paljon kynttilöitä, Enkeli taivaan -virsi, seimikuvaelma, joululauluja ja erilaisia tonttuleikkejä. Kuusijuhla huipentui tavallisesti piparkakku- tai makeispusseja jakavan joulupukin saapumiseen. 

Kansakoulun alkuajoista 1800-luvulta lähtien koulun kuusijuhlalla on ollut huomattavaa vaikutusta myös kotien juhlatapoihin, sillä moni suomalainen maalaislapsi näki alun perin joulukuusen ensimmäisen kerran vasta koulun kuusijuhlassa.

Kansakoulun alkuajoista 1800-luvulta lähtien koulun kuusijuhlalla on ollut huomattavaa vaikutusta myös kotien juhlatapoihin.

Varhaisemmissa kansakoulujen kuusijuhlissa joulupukki saattoi jaella köyhimmille lapsille makeisten lisäksi kenkiä ja vaatteita.

Ennen koulujen syyslukukauden päättäjäisiä vietettiin Lucian päivän aikaan. Kuusijuhlan viettämisestä on merkintöjä jo 1700-luvun loppupuolelta. Kuitenkin sekä 1700-luvun ja 2000-luvun koulujen kuusijuhlia yhdistävät samat tekijät eli kynttilät, kuusentuoksu, joululaulut, joululeivonnaiset ja erilaiset tanssileikit.

Koulujen kuusijuhlat olivat esikuvana myös opiskelijoiden pikkujouluille. 

Keskitalven juhla

Pakanallista keskitalven juhlaa on vietetty Suomessa jo ennen kuin joulu sai kristinuskon omaksumisen myötä nykyisen merkityksensä. Germaanit viettivät keskitalvenjuhlaa juuri siihen aikaan, kun pohjoisen Euroopan talvi oli pimeimmillään, päivät alkoivat jälleen pidentyä ja valo voitti pimeyden. Antiikin roomalaiset puolestaan juhlivat 17.-24.12. maanviljelyksen jumalan kunniaksi.

Keskitalven juhlaa on vietetty Suomessa jo ennen kuin joulu sai kristinuskon omaksumisen myötä nykyisen merkityksensä.

Suomalaisten syksyinen sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla kekri säilyi Savossa ja Karjalassa joulun rinnalla vielä pitkään 1800-luvulle asti.

Kristillistä joulua on vietetty 300-luvulta asti ja vuonna 354 Paavi määräsi Jeesuksen syntymäpäiväjuhlan pidettäväksi 25. joulukuuta.

Joulukuusi on vanha perinne

Jouluun liittyy paljon erilaisia tapoja ja koristeita. Joulun viettämiseen on Suomessakin jo hyvin varhain liittynyt kuusen tuominen sisälle tupaan ja sen koristeleminen joulukuuseksi. Ensimmäiset tiedot joulukuusesta ovat 1500-luvulta Saksasta Elsassista, Strassburgin hiippakunnasta. Seuraavalla vuosisadalla myös joulukuusi omaksuttiin uskonpuhdistuksen oppien kanssa. Vähitellen joulukuusesta muodostui katolisen seimen protestanttinen vastine.

Pohjoismaihin joulukuusi saapui 1700-luvulla. Ensimmäisenä joulukuusen hankkivat ylhäisöperheet, joista tämä perinne myöhemmin levisi myös työläiskoteihin. Suomalaiseen kotiin ensimmäinen joulukuusi on tiettävästi tullut vuonna 1829, mutta vasta 1900-luvulla joulukuusi alkoi yleistyä suomalaisissa kodeissa.

Kaikkien uusien tapojen ja tavaroiden tavoin myös joulukuusi sai osakseen paljon kritiikkiä muun muassa ääriuskovaisilta, sosialisteilta ja tulipalovaarasta huolestuneilta kansalaisilta.

Kaikkien uusien tapojen ja tavaroiden tavoin myös joulukuusi sai osakseen paljon kritiikkiä.

Jouluolkien levittämisestä tupien lattioille luovuttiin vähitellen siirryttäessä joulupuun hakemiseen tupaan.

Joulukuuseen ja sen koristeisiin liittyy paljon erilaista symboliikkaa. Vanhan ajan roomalaisten kerrotaan käyttäneen aikanaan tali- ja vahakynttilöitä. Myöhemmin myös kristillinen kirkko alkoi käyttää vahakynttilöitä jumalanpalveluksissa, jolloin kynttilöihin liittyi pyhyyden tuntu. Jouluna kirkoissa on kautta aikojen loistaneet lukuisat kynttilät. 1800-luvulla talikynttilät syrjäyttivät pärelyhdyt myös Suomen maaseuduilla. Kynttilöitä valettiin joka kodissa ainakin jouluksi, jos niihin ei muuten ollut varaa.

Myran piispaa Pyhä Nikolausta pidetään joulupukin esikuvana. Pyhä Nikolaus syntyi vuonna 300 rikkaaseen perheeseen ja hänellä oli tapana auttaa lähimmäisiään ja jakaa lahjoja, mutta niin etteivät lahjan saajat tienneet keneltä lahja oli. Monissa maissa Pyhä Nikolaus tuo vielä tänä päivänkin joululahjat tiputtamalla ne jouluyönä savupiipusta takkaan ripustettuihin joulusukkiin.