Jouluruokien historiaa

Monet meille hyvin perinteiset jouluruuat, kuten kinkku ja piparkakut, ovat rantautuneet tavallisen kansan keittiöihin vasta 1900-luvulla. Ruokaperinteet ovat kuitenkin kehittyneet ja jalostuneet nykyiseen muotoonsa vuosisatojen ajan.

Suomalainen jouluateria on syntynyt pikkuhiljaa ja siihen ovat vaikuttaneet niin säätyläisten kuin talonpoikien tarjoamiset. Jouluun liittyy vielä nykyisinkin runsas tarjottavien määrä ja syöminen.

Monet ruokatavat ovat siirtyneet jouluun perinteisestä sadonkorjuujuhlasta eli kekristä, jota vietettiin syksyisin 1800-luvulle saakka.

Suomalaiseen jouluun liittyy useita perinteisiä jouluruokia, joita on valmistettu kaikkialla Suomessa, vaikka suomalaiset jouluruoat vaihtelevatkin hieman myös maakunnittain ja perheiden omien mieltymysten ja tapojen mukaan.

Suomessa ei ollut vielä 1800-luvun puolella mitään koko kansaa yhdistävää jouluruokaa, vaikka jouluna syötiin paremmin ja runsaammin kuin arkena.

Rosolli eli sallaatti

Rosollin eli sallatin valmistus on peräisin Lounais-Suomen säätyläispiireistä, joissa se tunnettiin jo 1700-luvulla. Se levisi 1800-luvulla pitokokkien ja kotitalouskoulujen välityksellä kansan keskuuteen. Aluksi rosolliin käytettiin perunoita, hienonnettua sipulia ja suolasilakoita. Myöhemmin siinä alettiin käyttää myös punajuurta, porkkanaa, suolakurkkua, omenaa, silliä, suolaa ja valkopippuria.

Joulukinkku

Nykyään jouluateriaan kuuluu Pohjoismaissa erottamattomana osana joulukinkku. Nykyajan joulukinkun yhteyksiä vanhempiin perinteisiin ei tunneta. Ilmeisesti kinkku on kahden eri perinteen risteytys, sillä siinä yhdistyy herrasväen tapa syödä possua ja kansan tapa nauttia paistettua takajalkaa.

1800-luvulla Suomessa oli yleistä syödä jouluna lihaa kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Lihana oli joko nautaa, lammasta tai sikaa. 1800-luvulla possua ei olisi vielä riittänyt joka kotiin, sillä sikatalous oli varsin kehittymätöntä. Sianliha nousi johtoasemaan joulun pääruokana vasta 1900-luvulla. Joulun pääruoka ei tosin vielä 1920- ja 1930-luvulla ollut kinkku, vaan pöydässä saattoi olla esimerkiksi paistettu lampaanlapa.

Laatikot

Suomalaisiin perinteisiin jouluruokiin ovat kuuluneet kauan peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot. Lanttu- ja perunalaatikko olivat uusia tulokkaita 1800-luvun lopun pitopöydässä ja niitä käytettiin harvoin arkiruokana.

Vanhin ja tavallisin laatikkoruoka näyttää olleen koko maassa tunnettu perunalaatikko.

Paistoastia selittänee, miksi laatikot tulivat kansan pitoruoaksi 1800-luvulla. Vielä 1700-luvulla peltilaatikko olisi ollut satumaisen kallis paistoastia tavalliselle talonpojalle, mutta 1800-luvun nykyaikainen teollisuus mahdollisti uudenlaisten tuotteiden ostamisen.

Kala

Kalan syöminen on kuulunut hyvin olennaisesti suomalaisten ruokavalioon, koska kalaa on ollut lukuisien vesistöjen takia koko ajan saatavana. Aluksi kaloja varastoitiin kuivaamalla, mutta suolan yleistyessä 1700-luvulla kaloja alettiin säilöä suolaamalla. Suolakaloista joulupöytään säilyi ainoastaan silli. Lipeäkala onkin vanhin jouluun kuuluvista ruoista. Lipeäkalaa valmistettiin kuivatusta kuhasta tai hauesta, ja se olikin tärkeä katolisen ajan paastoruoka ja aattopäivän ruoka.

Hapattamista käytettiin kalan säilömisessä apuna erityisesti maan pohjois- ja itäosissa 1800-luvun jälkipuoliskolle asti ja maan länsiosissa 1600-luvulle. Sisämaassa hapatettiin särkiä, ahvenia, lahnoja ja säyneitä, joita suolattiin hieman ja säilytettiin puuastiassa painon alla. Nykyinen graavi lohi (gravad lax)-sana on muistona haudatusta hapanlohesta.

Juomat

Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne. Jo viikingit ”joivat joulua”. Uskottiin myös, että jouluviinaryyppy siunaa sadon. Ryyppy tarjottiin jokaiselle, lapsillekin, ja viinaa ripoteltiin tuvan jouluoljille sekä hevosen heinille.

Glögi on perinteinen joulun alusajan juoma, jota on nautittu Ruotsi-Suomessa keskiajalta lähtien. Se on syntynyt aikoinaan siten, että laadultaan vähemmän hyvää viiniä maustettiin kanelilla, neilikalla, kardemummalla ja appelsiininkuorella. Tätä maustettua viiniä lämmitettiin ja kuumennettu viini lämmitti kylmissä asumuksessa asuneita ihmisiä.

Glögiä on tiettävästi valmistettu jo Kustaa Vaasan hovissa 1500-luvulla, vaikka juomaa ei tuolloin vielä glögiksi kutsuttukaan. Glögiksi juomaa alettiin kutsua Ruotsin kartanoissa vasta 1800-luvulla. 1960-luvulla glögi saavutti suosion myös tavallisten suomalaisten joulun alusajan juomana, jonka sekaan lisätään manteleita ja rusinoita. Glögin kanssa nautitaan usein myös piparkakkuja ja muita joululeivonnaisia.

Piparkakut

Piparkakkujen valmistaminen kuuluu ensimmäisiin jouluvalmisteluihin ja usein ensimmäiset piparkakut paistetaan ensimmäisen adventin aikoihin. Piparkakuilla on suorastaan ruhtinaallinen perinne, sillä alunperin ristiretkeläiset toivat niitä Eurooppaan idäntuliaisina. Niitä alettiin valmistaa yleisesti Saksassa 1300-luvulla. Piparkakkuja käytettiin lääkkeenä moniin eri vaivoihin. Pippurilla maustettuja ja hunajalla makeutettuja mesileipiä valmistettiin erityisesti luostareissa. Myöhemmin 1600-luvulla piparkakkuperinne siirtyi Ruotsiin, josta se 1700-luvulla tuli myös Suomeen. Vasta 1900-luvulla piparkakkuja alettiin valmistaa myös kotikeittiöissä.

Piparkakkutaloja alettiin pystyttää 1920-luvulla. Niiden esikuvana on Grimmin Hannu ja Kerttu -sadun piparkakkutalo.

Riisipuuro

Suomalainen perinteinen joulupuuro on kautta aikojen ollut kaura- tai ohraryynipuuro. 1800-luvulla Suomeen alettiin tuoda ulkomailta riisiä, mutta se oli kallista ruoka-ainetta ja vain rikkaat pystyivät ostamaan sitä. Eksoottista riisipuuroa pidettiin arvokkaampana kuin ohrapuuroa, ja tästä syystä riisipuuroa valmistettiin erityisesti juhlaruoaksi. Riisipuuroa tarjotaan edelleen jouluruokana, vaikka siitä tulikin 1900-luvulla arkiruokaa.

Nykyisin riisipuuron kiehtovuus joulupöydässä perustuu siihen piilotettuun manteliin. Tämä tapa on peräisin keskiajan Englannista, missä ylhäisöllä oli loppiaisena tapana piilottaa papu ohrapuuron joukkoon. Mantelin piillottaminen joulupuuroon omaksuttiin  Suomeen Ruotsista, mutta aluksi se esiintyi vain kaupunkilaiskodeissa. 1900-luvulla siitä tuli kaikkien suomalaisten joulurituaali.

Siirtomaatuotteet halpenivat 1880-luvun lopulla, kun höyrylaivojen yleistyminen pienensi kuljetuskustannuksia. Näin vaatimattomatkin taloudet saattoivat ostaa joulupöytään varojen mukaan manteleita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja rusinoita. Tapa syödä jouluna rusina-, luumu- tai sekahedelmäkeittoa tuli vauraimpiin talonpoikaistalouksiin 1800-luvun lopulla.

Sekahedelmäkeitto yleistyi 1920- ja 1930-luvuilla kaikkien kansankerrosten joulupöytiin. Sotavuosina joulun jälkiruoat muuttuivat ankeimmiksi, mutta riisipuuro ja sekahedelmäkeitto palasivat jälleen 1950-luvulla. Pula-ajan lapset saivat pahimman ankeuden hellittäessä omenan tai appelsiinin, mikä oli monille ikimuistoinen lahja.

Lähteet:

http://www.suomalainenjoulu.fi/
Ritva Lehmusoksa: Joulu, joulu, armas aika, , Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1994, toinen painos.
Merja Sillanpää: Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys, julkaisija Hyvää Suomesta, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2000, toinen painos.
http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/juhlat/joulu/historia.html
Päivi Immonen, Riitta Nevala. Juhlakirja -- juhlia, tapoja ja perinteitä. WSOY