Kekrin vietto on tapa arvostaa ruokaa

Kekri on suomalainen sadonkorjuun juhla. Juhlaan antaudutaan, kun sato on saatu korjattua ja säilöttyä talteen ja on aika hengähtää. Lokakuu on kekrin aikaa.

Ei tarvitse olla ammattimainen ruuantuottaja voidakseen antaa arvoa menneen kasvukauden tuloksille. Olipa satona parvekkeella kasvaneet yrtit, mummon lähettämistä mustaherukoista keitetty mehu, metsästä löytyneet suppilovahverot tai suoramyyntitilalta hankittu lampaan puolikas, on jokaisella syy juhlia kekriä!

Jokaisella on syy juhlia kekriä!

Etenkin kaupungissa satoa voikin korjata lähiruokapiireistä, messujen, torien ja hallien myyntikojuista, erikoismyymälöistä ja kauppojen paikallisesti tuotetun ruuan valikoimista.

Aivan ajan hermolla

Viime vuosina on pyyhitty pölyt välillä unholaan vaipuneesta kulttuuriperinteestä ja huomattu, että kekri onkin aivan ajan hermolla. Sen ydintä ovat lähiruuan ja ruuantuottajien arvostus, terveellisyys, ympäristömyötäisyys ja yhdessä tekemisen ilo.

Yhteisöllisyyttä yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta.

Kipinäksi juhlaan riittää irtiotto arjesta, yhdessäolo ja herkuttelu uudella sadolla, joka on syksyllä maukkaimmillaan. Kekri on yhteisöllisyyttä yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta sekä herkuttelua uuden sadon antimilla.

Karja sisään, jyvät laariin

Vanha kansa vietti kekriä, kun karja oli tuotu sisään, syysteurastukset tehty, jyvät saatu laariin ja juurekset kuoppaan.  

Notkuvien pöytien herkut kokosivat loka-marraskuussa yhteen koko yhteisön, ja juhlamenoihin liittyi usein tanssia, riittejä ja taikoja. Taioilla yritettiin ottaa haltuun tulevaisuutta ja sato-onnea.

Vanhan uskomuksen mukaisesti ensi vuoden sato-onnea takaa se, ettei ruoka lopu juhlista kesken.

Ensi vuoden sato-onnea takaa se, ettei ruoka lopu juhlista kesken.

Kekrilampaalla karjaonnea

Nykyisessä kekrissä sekoittuvat vanhan ajan kekri, pyhäinpäivä ja halloween, jolloin esiin nousevat sadonkorjuu, naamioituminen ja vainajien muistaminen.

Ruokaa tarjottiin niin omalle väelle kuin vieraillekin. 

Uskomuksen mukaan kekrinä pöydän piti olla koreana aamusta yömyöhään, jotta talosta ei olisi loppunut ruoka seuraavana vuonna. Ruokaa tarjottiin niin omalle väelle kuin vieraillekin.

Yltäkylläisyyden piti näkyä myös viinassa. Joillain paikoin uskottiin, että isännän hyvä humala vahvistaisi viljan kasvua seuraavana kesänä.

Kekrinä syötiin alueelle ominaisia ruokia, mutta symbolista merkitystä oli kekrilampaalla, jota syötiin karjaonnen säilyttämiseksi. Muita ruokia olivat mm. lammaskeitto ja veririeska, talkkuna, makkara ja kala.

TIESITKÖ? Kekriin (keyriin tai köyriin) liittyi ennen paljon taikuutta ja tapoja, jotka kiellettiin 1700-luvun alussa. Ankara kielto hävitti suuren osan laulu- ja muuta vanhaa tapaperinnettä.

Kokeile kekrinä vaikkapa näitä reseptejä:

Rosvolammas
Grillatut porsaankyljykset ja uunijuurekset
Jauheliha-kaalipata
Juuressalaatti, retikka-kurkkurelissi ja omenavinegretti
Kesäkurpitsa-puolukkakakku
Helpot karpaloleivokset