Lihakarjaan kuuluu monenrotuisia nautoja

Kuva: Emolehmäkarjassa voi olla pudasrotuisia ja risteytyseläimiä.

Suomessa suurin osa lihanaudoista syntyy maidontuotantotiloilla. Lypsylehmät poikivat kerran vuodessa ja naaraspuoliset vasikat jäävät tilalle kasvamaan uusiksi lypsylehmiksi. Sonnivasikat  myydään lihantuotantoon erikoistuneille tiloille.

Mikäli huonotuottoiselta lypsylehmältä ei haluta jälkeläistä lypsykarjaan, voidaan tällainen lehmä keinosiementää liharotuisella sonnilla. Tällöin syntyvä vasikka myydään lihantuotantoon sukupuolesta riippumatta.

Lihakarjantuotanto voi olla myös erillään maidontuotannosta. Tällöin maatilalla on liharotuisia emolehmiä, jotka poikivat keväisin. Laumassa elävä sonni parittelee lehmien kanssa, jolloin saman kesän vasikoilla on aina yhteinen isä. Emolehmiä voidaan myös keinosiementää. Tällöin vasikalle valitaan isäksi kotimainen tai ulkomaalainen sonni, jonka pakastetulla siemennesteellä seminologi tiineyttää emolehmän. Seminologin työstä voit lukea lisää täältä, sivun oikeasta ylälaidasta.

Emolehmää ei lypsetä, vaan se imettää vasikkaansa kesän laitumella. Syksyllä vasikat vierotetaan emoistaan ja ne siirretään erillisiin tiloihin kasvamaan. Lihasonnit ja -hiehot voidaan kasvattaa samalla tilalla teurastusikään asti tai myydä loppukasvattamoon.

Lihakarjan hoito ja teuraspaino

Lihakarjaa kasvatetaan sekä parsinavetoissa että pihatoissa. Emolehmätuotanto perustuu emojen ja vasikoiden laidunnukseen, mutta lihasonnit ja -hiehot kasvatetaan yleensä sisätiloissa. Suomen eläinsuojelulaki ja Euroopan unionin asetukset määrittävät karsinoille minimimitat. Lisätietoa erilaisista navetoista löydät täältä kohdasta Lehmien hoito.

Ruokinta vaikuttaa lihanautojen kasvunopeuteen. Lihakarjan tärkein rehu on nurmesta tehtävä säilörehu. Sen lisäksi eläimet syövät viljaa sekä pieniä määriä erikoisrehuja, joista ne saavat lisää valkuais- ja kivennäisaineita. Lisätietoa rehuista löydät täältä kohdasta Lehmän ravinto-oppia.

Lihanautojen teurastusikä riippuu rodusta ja kasvunopeudesta. Teurastettavien lihanautojen elopaino voi olla 500 - 800 kiloa tai enemmänkin. Ruhopaino eli teuraspaino tarkoittaa eläimen elopainoa, josta on vähennetty eläimen ruuansulatuskanava ja sen sisältö, sekä sisäelimien, veren, nahan, pään ja jalkojen paino. Teuraspaino on tavallisesti 45 - 65 % elopainosta. Ihanteellinen teuraspaino liharotuisella sonnilla on vähintään 400 kg, jolloin se on noin 18 kuukauden ikäinen.

Lypsyrotuiset sonnit teurastetaan tavallisesti jo 14 kuukauden iässä, jolloin niiden teuraspaino on 240 - 340 kiloa. Liharotuiset hiehot teurastetaan 12 - 24 kuukauden iässä, jolloin niiden teuraspaino on 245 - 270 kiloa.

Lihakarjarodut ja lihakarjan jalostus

Emolehmätuotanto on lisääntynyt Suomessa merkittävästi. Maassamme kasvatetaan pääasiassa seitsemää lihakarjarotua. Liharotujen jalostuksen tavoitteena on parantaa naudanlihantuotannon kannattavuutta ja ylläpitää kullekin rodulle tyypillisiä ominaisuuksia terveydestä tinkimättä.

Jalostusta varten tarvitaan tietoja emolehmien poikimisista, vasikoiden syntymä-, vieroitus- ja vuodenpainoista. Vieroituspainolla tarkoitetaan vasikan painoa sillä hetkellä, kun se siirretään pois emonsa luota. Tästä eteenpäin vasikan ravintoon ei enää kuulu maito ja se on kehittynyt märehtijäksi. Vuodenpaino on vasikan paino vuoden ikäisenä.

Eri kasvuvaiheessa mitattu vasikan paino on tärkeä mitta arvioitaessa lihanaudan kasvukykyä. Eläimet voidaan arvostella myös ulkoisen rakenteen perusteella. Tiedoista lasketaan lihakarjaeläimille jalostusarvot, jotka kuvaavat eläimen jalostuksellista tasoa.

Teurastuksen yhteydessä ruho arvostellaan lihakkuuden ja rasvaisuuden mukaan ja tiedot saattavat vaikuttaa naudan ostohintaan. Lihakarjarotuiset naudat kasvavat tehokkaammin ja rasvoittuvat vähemmän verrattuna lypsykarjarotuisiin sonneihin.

Suomessa kasvatettavat lihakarjarodut

Aberdeen angus (Ab)

Rotu on kotoisin Skotlannista. Eläin on musta tai ruskea ja sarveton eli nupo. Jalostuksen seurauksena rodusta on kehittynyt kookas ja vähärasvainen. Lihan laatua pidetään erinomaisena.

Aberdeen angus menestyy vaatimattomissa olosuhteissa ja on hyvä luonnonlaitumien käyttäjä. Täysikasvuinen lehmä painaa 650 - 850 kg ja sonni 1 000 - 1 300 kg.

Charolais (Ch)

Rotu on kotoisin Ranskasta. Joko sarvellinen tai nupo eläin on väriltään valkoinen tai kellertävä. Charolaiset ovat kookkaita ja kasvavat nopeasti.

Liha on vähärasvaista. Täysikasvuinen lehmä painaa 700 - 950 kg ja sonni 1 200 - 1 400 kg.

Hereford (Hf)

Hereford on maailman yleisin karjarotu. Se on kotoisin Englannista. Eläin on punaruskea ja valkoläiskällinen. Tunnusmerkkinä on valkoinen pää. Suomessa jalostetaan sekä nupoja että sarvellisia hereford-eläimiä.

Rotu on kookas, vaatimaton ja kestävä. Se viihtyy erinomaisesti luonnonlaitumilla. Täysikasvuinen lehmä painaa 600 - 850 kg ja sonni 1 000 - 1 300 kg.

Limousin (Li)

Limousin-rotu on kotoisin Ranskasta. Suomessa kasvatettavat eläimet ovat kullankeltaisia tai vaaleanruskeita ja sarvellisia.

Lihan laatu on erinomaista. Lehmä painaa täysikasvuisena 650 - 850 kg ja sonni 1 100 - 1 300 kg.

Muutkin liharodut ovat yleistyneet Suomessa

Muita Suomessa kasvatettavia rotuja ovat Sveitsistä kotoisin oleva simmental (Si), italialainen piemontese (Pi), skotlantilainen highland cattle eli ylämaan karja (Hc), ranskalainen blonde d´aquitaine (Ba), irlantilainen dexter (De) sekä skotlantilainen galloway (Ga).

Kuva: Ylämaan karjalla on pitkä karva ja näyttävät sarvet.

Lisää lihakarjasta