Maatilalla ruuasta ja ympäristöstä opitaan osallistumalla
Maalle oppimaan –leirikouluja kehitettiin Suomessa 2000-luvun alussa EU-rahoitteisessa Eco Learn -hankkeessa, jossa olivat mukana MTT, Ruokatieto, korkeakouluja sekä maaseudun neuvontajärjestöt ja tuottajajärjestö MTK. Toiminta kuitenkin painui lähes unohduksiin, kunnes ruokabuumi ja kestävän kehityksen nousu ovat sen jälleen löytäneet.
Koululaisille tilavierailuja tarjoavia, toiminnallisia oppimisympäristöjä.
Etelä-Savossa maaseudun yrityksistä on kehitetty koululaisille tilavierailuja tarjoavia, toiminnallisia oppimisympäristöjä. Vierailuilla koululaiset saavat elämyksiä ja mahdollisuuden innostua maaseudun ammateista.
Maaseudun elämyksiä aidosti
Tietoa ja kokemuksia maatiloilla oppimisesta jaettiin Farm Education -seminaarissa Helsingissä marraskuussa. Eteläsavolaisella maatilalla opitaan –yrityskoulutukseen on osallistunut 15 yrittäjää 10 eteläsavolaisesta yrityksestä.
Etelä-Savon koulut ja maaseudun yrittäjät ovat löytäneet toisensa.
Projektipäällikkö Sonja Miettinen Mikkelin ammattikorkeakoulusta kertoo, että Etelä-Savon koulut ja maaseudun yrittäjät ovat löytäneet toisensa sekä saaneet tietoja ja taitoja yhteistyön jatkamiseen.
- Maa- ja metsätilat sekä ruokayritykset pystyvät tarjoamaan aitoja maaseudun elämyksiä nuorille. Käytännön harjoituksena jokainen yritys järjesti maatilavierailun lähikoulujen oppilasryhmille, Miettinen sanoo.
Mistä kananugetti syntyy
Koulutuspäällikkö Katrina Barclay skotlannin Royal Highland Education Trust –järjestöstä kertoi maatiloilla oppimisesta Skotlannissa. Yleishyödyllisen järjestön pyörittämässä maatilakasvatuksessa lapset ja nuoret menevät maatilalle, tai jos matka on liian pitkä, maanviljelijä tulee kouluun kertomaan ruuantuotannosta omalla tilallaan ja yleisesti.
Kouluttaa kaikkia puhujia käsittelemään eri tuotantotapoja neutraalisti.
Järjestö painottaa tiedon tasapuolisuutta ja kouluttaa kaikkia puhujia käsittelemään eri tuotantotapoja neutraalisti, Barclay vakuuttaa.
Maatilalla koettuja asioita voidaan syventää vierailun jälkeen koulussa. Kun lapset ovat nähneet tilalla kanoja, voidaan koulussa tuoda tuotantoa lähemmäs ruokapöytää paloittelemalla kokonainen kana, jolloin lapset alkavat työn edistyessä tunnistaa kanan osia: tuossa on koipi-reisi, tuossa rintafilee ja noin pilkkoen syntyy niitä kananugetteja.
Maatila-aamiaisen päivänä koulut miettivät mitä kaikkia oman aamiaisen raaka-aineista on saatavissa paikallisilta tiloilta, eli mitä lähellä tuotetaan ja miksi tällä alueella tuotetaan juuri niitä elintarvikkeita. Sitten mennään tilalle tutustumaan ruuan alkutuotantoon.
Skoltannissa opettajat voivat liittää maatilavierailun oppilasryhmänsä opetussuunnitelmaan tieteiden, taiteiden, äidinkielen tai käytännön taitojen kautta.
Perunankasvatuksesta saa matematiikan ja taloustiedon projektin, kun tutustutaan siihen, miten monta perunaa yhdestä siemenperunasta voi kasvaa. Oman luokan ämpäriviljelmällä voidaan havainnollistaa myös, mitä perunat painavat, mikä niiden kilohinta on, paljonko voittoa viljelyllä voi saada.
Oppiessa tartutaan tilanteeseen
Saksassa maalla oppimisen lähtökohtana on etsiä maatila läheltä kutakin koulua. Tohtori Johanna Schockemöhle opettajankoulutuslaitos Uni Vechtasta kertoi maatiloilla oppimisesta Saksassa.
Koulutettuja opetusmaatiloja ei ole, mutta viljelijät saavat korvauksen esittelytyöstään. Maatilayrittäjän aito tapaaminen on kuitenkin vierailun onnistumisen ydinasia, Saksassa uskotaan. Kokemisen ja tekemisen kautta tapahtuvassa oppimisessa yhteys alkutuottajaan syventää ymmärrystä.
Maatilaoppimistilanteessa oppilaat tekevät itsenäisesti seitsemän eri tehtävää, kuten punnitsevat jyviä ja vertailevat pelto-ojan ja luonnonpuron vaikutusta ympäristöön.
Toisaalta yksi maatilaoppimisen teeseistä on tilanteen mukaan työskentely, Schockemöhle korostaa. Jos tilalle on juuri syntynyt vasikka, joka tarvitsee lisäruokaa, oppilaat voivat unohtaa muut tehtävät ja juottaa vasikkaa niin kauan kuin tarvitaan.
"On todella tärkeää, että maatilalla koettuja asioita käydään yhdessä läpi."
Lopuksi oppilaat tekevät pienen esitelmän siitä, mitä ovat oppineet maatilalla.
- On todella tärkeää, että maatilalla koettuja asioita käydään yhdessä läpi ja niistä keskustellaan, Näin asiat painuvat mieleen ja opit jäävät vaikuttamaan, Schockemöhle sanoo.
Ruokakasvatus kuuluu kaikenikäisille
Koulutusjohtaja Susanna Tauriainen MTK:sta kommentoi Saksan ja Skotlannin maatiloilla oppimisen malleja. Hänestä opettajankoulutus on meillä vielä puuttuva lenkki maatilaoppimisessa. Vierailuja ja yhteistyötä eri tahojen kesken meillä jo on.
Alakouluille on olemassa oppimateriaaliakin, yläkouluilta se vielä puuttuu, mutta on suunnitelmissa. Pulmana on ajatus siitä, että ruoka-aihe voidaan käsitellä kerralla kuntoon.
"Ruuantuotannosta opetetaan meillä nyt varsin lapsellisesti."
- Ruuantuotannosta opetetaan meillä nyt varsin lapsellisesti. Aihe käsitellään alakoulussa tyyliin ”lehmästä saadaan maitoa”. Ruokaan ei enää palata, eikä sen tuotannon vaikutuksia, jalostusta ja käsittelyä viedä opetuksessa alakoulua pidemmälle, Tauriainen pahoittelee.
Hän muistutti myös, että paikallisen opetussuunnitelman ja kouluruokailun arvot päätetään paikallisesti. Siihen voi vaikuttaa, miten kouluruuan raaka-aineet tukevat opetussuunnitelmaa, tai miten paljon asioita opetetaan pulpetissa ja paljonko käytännössä maatilalla.
Tuore tapa opettaa ruokakasvatusta yläkoululaisille on valtakunnalliseksi 2015 laajeneva Ruokavisa-oppimiskokonaisuus, jossa ruuasta opitaan keittiön kautta kotitalousnäkökulmasta. Oppimateriaalin ja videoiden antia on mahdollisuus täydentää maatialla oppimisen jaksolla koulun resurssien mukaan.
Kaksivuotisen Eteläsavolaisella maatilalla opitaan -hankkeen loppuseminaarin järjestivät yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulu, MTT, MTK, Ruokatieto, Maaseutuammattiin ry ja MTK Pohjois-Karjalan Maaseutu maistuu nuorille -hanke. Projektia rahoittivat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus. (Ruokatieto)
