Tuoreimmat ravitsemussuositukset nyt Pohjoismaisissa
Eroja eri maissa annetuissa suosituksissa selittävät erot väestöjen terveystilanteessa, elintavoissa ja ruokatottumuksissa. Ravitsemussuositusten tavoite on ohjata väestön ruuankäyttöä terveyttä edistävään suuntaan. Ne pohjautuvat tieteellisiin tutkimuksiin ravinnon tarpeesta sekä yhteyksistä terveyteen ja sairauksien riskiin.
Ravitsemussuositusten tavoite on ohjata väestön ruuankäyttöä.
Kun ruokavalio koostetaan suositusten mukaisesti, suurella osalla väestöstä eri ravintoaineiden saanti riittää ylläpitämään hyvää ravitsemustilaa. Samalla pystytään pienentämään lihavuuden ja esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.
Ruokavalio syntyy monella tavalla
Energiaravintoaineiden, eli rasvan, hiilihydraattien ja proteiinin osuuksille kokonaisenergiasta annetaan melko laaja vaihteluväli eri maiden suosituksissa (taulukko). Tämä tarkoittaa, että terveyttä edistävä ruokavalio voidaan koostaa monella tavalla.
Rasvojen energiaosuuden ylärajaa nostettiin.
Suomalaiset ravitsemussuositukset päivitettiin tammikuussa 2014 aiemmin uusittujen pohjoismaisten suositusten pohjalta. Esimerkiksi rasvojen energiaosuuden ylärajaa nostettiin, kun taas hiilihydraattien alarajaa laskettiin.
Professori Wulf Becker Ruotsin elintarvikevirastosta Uppsalasta oli mukana pohjoismaiset suositukset valmistelleessa työryhmässä. Hän muistuttaa, että hiilihydraattien määrääkin tärkeämpää on, että suurin osa hiilihydraateista tulee runsaskuituisista elintarvikkeista ja että vältetään runsaasti lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita.
- Tutkimukset ovat osoittaneet, että ruokavaliossa voi myös olla enemmän rasvaa, kunhan se on kertatyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävää rasvaa, jota saadaan esimerkiksi rypsiöljystä, hän lisää.
Elintapojen muutos vaikuttaa suosituksiin
Suosituksissa painotetaan niitä tekijöitä, jotka ovat ajankohtaisia juuri kyseisessä väestössä. Esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden vähetessä ruokavalion keventäminen on aiheellista. Ravitsemussuosituksia päivitetäänkin noin 5 – 10 vuoden välein.
Yhdysvalloissa arktisilla alueilla asuvilla sekä keräilyllä ja metsästyksellä elävillä saattaa proteiinin osuus ruokavaliossa olla muuta väestöä korkeampi. Sikäläisessä suosituksessa proteiinin energiaosuuden vaihteluväli 10 - 35 E% on johdettu hiilihydraattien 45-65 E% ja rasvan 20-35 E% osuuksista.
Pohjoismaisissa suosituksissa proteiinin yläraja on matalampi.
- Pohjoismaisissa suosituksissa proteiinin yläraja on matalampi, koska kovin paljon varsinkin eläinproteiinia sisältävässä ruokavaliossa esimerkiksi kuidun määrä saattaa jäädä liian pieneksi, selittää professori Becker.
Beckerin mukaan eri maiden suositusten erot selittyvät osittain sillä, että ne on laadittu eri aikaan. Eroavuudet esimerkiksi D-vitamiinisuosituksissa johtuvat osittain juuri tästä.
- Australialainen D-vitamiinisuositus perustuu yhdysvaltalaisen suosituksen edelliseen versioon ja on siksi matalampi, valottaa Becker.
Ravitsemusta seurataan säännöllisesti
Väestön ravitsemustilan seuraaminen ja siihen pohjautuvien ravitsemussuositusten säännöllinen päivittäminen edellyttää laajan asiantuntijajoukon työtä ja valtioiden rahallista satsausta laadukkaaseen julkiseen ravitsemusohjaukseen. Satsausta perustellaan paitsi inhimillisellä hyvinvonnilla, myös kansanterveydellä, joka voi alentaa yhteiskunnan kuluja ja kasvattaa terveiden työikäisten tuottamia verotuloja.
Suomalaisten ravitsemustilannetta seurataan säännöllisesti toistuvilla kartoituksilla esimerkiksi Finnravinto-tutkimuksessa, Kouluterveyskyselyssä ja Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -kartoituksessa. Lisäksi tietoa saadaan muista laajoista terveystutkimuksista. (Ruokatieto - Katriina Ylönen ja Laura Lounasheimo)
