Ainesosien määrä kerrotaan, kun se vaikuttaa kuluttajan valintaan [1]

Esimerkiksi:

• mansikkajogurtti -> mansikan määrä
• jauhelihapizza -> jauhelihan määrä
• ruisleipä -> rukiin määrä
• Eri lihalajeista valmistettu jauheliha -> lihalajit ja niiden painosuhde
  Esimerkiksi: ”Nauta-sikajauheliha. Ainekset: naudanliha 50 % ja sianliha 50 %” tai nimessä ”Nauta-sikajauheliha (50 % / 50 %)”.

Lisäksi suolan määrän merkitsemisestä on säädetty pakkaamattomista ja pakatuista elintarvikkeista.

Mihin määrä merkitään

Ainesosan määrän merkintä tehdään joko:

1. elintarvikkeen nimen yhteyteen,
2. ainesosaluetteloon ainesosan kohdalle tai
3. mainintana ainesosaluettelon yhteyteen.

Tarkempia tietoja aiheesta löytyy ainesosan määrän ilmoittamista koskevasta valvontaoppaasta [2], Eviran ohje [2] 17027/3 (pdf) 

Määrä ilmoitetaan koko elintarvikkeesta 

Esimerkiksi:

• vadelmajäätelössä vadelmavalmisteen sisältämän vadelman määrä/osuus koko jäätelöstä.
• raakalihavalmisteen pakkauksessa tulee ilmoittaa käytetyn lihan painosuhde.
  - Broileria hunajamarinadissa; ainekset: broilerin lihaa (85 %), vesi, rypsiöljy, hunaja.
  - Porsaan grillikyljys marinadissa; ainekset: luullinen porsaanliha (70 %), vesi, oliiviöljy, suola (1,1 paino-%) jne.

Ainesosan määrä ilmoitetaan myös jos:

• Kuluttaja tavallisesti yhdistää ainesosan elintarvikkeen nimeen.
  - janssonin kiusaus -> kalan määrä
  - kaalikääryle -> lihan määrä
  - makkara -> lihan määrä
• Se on elintarvikkeessa olennainen ja erottaa sen muista tuotteista, joiksi sitä nimen tai ulkonäön vuoksi voisi luulla.
  - marsipaani, josta on ilmoitettava mantelin (tai aprikoosinsydämen) määrä.
• Ainesosaa korostetaan muissa pakkausmerkinnöissä sanoin, kuvin tai tekstiä korostamalla.
  - voilla leivotuksi ilmoitetusta pullasta ilmoitetaan voin määrä.

määrä lasketaan valmistushetkellä 

Ainesosan määrä ilmoitetaan yleensä elintarvikkeen valmistushetken mukaan. Määrä ilmoitetaan prosentteina kaikkien käytettävien ainesosien yhteismäärästä tuotteen reseptissä.

Poikkeuksena ovat elintarvikkeet, joista valmistuksessa haihtuu vettä.

Poikkeuksena tästä ovat elintarvikkeet, joista valmistuksessa haihtuu vettä, kuten leipomotuotteet ja kestomakkarat. Niissä ainesosan määrä ilmoitetaan valmiin tuotteen painosta.

Jos ainesosan määrä näin ilmoitettuna ylittää 100 %, prosenttimäärän sijasta ilmoitetaan ainesosan paino, joka on käytetty 100 grammaan valmista tuotetta. Esimerkiksi kestomakkaraan käytetyn naudanlihan määrän merkintätapa: ”valmistukseen käytetty 130 g naudanlihaa/ 100 g valmista tuotetta”.

Lisättyä vettä tai haihtuvaa yhdistettä ei kuitenkaan tarvitse huomioida ainesosan määrää laskettaessa, jos sen määrä ei ylitä 5 % lopullisen elintarvikkeen painosta. Tätä ei kuitenkaan sovelleta lihaan, raakalihavalmisteeseen, jalostamattomiin kalastustuotteisiin ja jalostamattomiin simpukoihin, joissa lisätty vesi ilmoitetaan.

Milloin ainesosan määrää ei tarvitse ilmoittaa?

Ainesosan määrää ei ole pakollista ilmoittaa, kun:

1. Tuotteen nimessä on ainesosa, joka ei vaikuta kuluttajan valintaan. Tämän ainesosan määrän vaihtelu ei vaikuta tuotteen ominaisuuksiin eikä ainesosa erota tuotetta muista vastaavista.
   Esimerkiksi kermajäätelö, peruna- tai lanttulaatikko sekä appelsiini- tai vadelmajuoma
2. Ainesosa on tuotteessa pieninä määrinä mausteena.
   Esimerkiksi paprika paprikalla maustetussa juustossa tai sitruunaa sitruunakakussa
3. Jos elintarvikkeen valutettu paino on ilmoitettu sisällön kokonaismäärän yhteydessä, kiinteän ainesosan määrää ei tarvitse ilmoittaa.
   Esimerkiksi ananas sokeriliemessä tai sardiini öljyssä. 
   Kuitenkin jos tuotteen nimessä on useampi ainesosa, ei pelkkä valutetun painon merkintä riitä. Tällöin jokaisen ainesosan määrä merkitään. Esimerkiksi persikka-nektariini-ananassekoitus sokeriliemessä
4. Hedelmä-, marja-, vihannes-, sieni-, mauste- ja yrttisekoituksissa, joissa mikään ainesosa ei painoltaan ole määräävä.
   Ei koske niitä tapauksia, jolloin sekoituksia käytetään toisen elintarvikkeen valmistuksessa, esimerkiksi hedelmäsekoitus jogurtissa
5. Elintarvikkeissa luontaisesti esiintyvien aineiden määriä ei tarvitse ilmoittaa, jollei niitä ole lisätty.
   Esimerkiksi kahvin luonnostaan sisältämä kofeiini sekä hedelmämehujenluonnostaan sisältämät vitamiinit ja kivennäisaineet.
6. Jos lisätyt vitamiinit ja kivennäisaineet ilmoitetaan ravintoarvomerkinnässä, niiden määrää ei tarvitse merkitä toisaalle
7. Jos elintarvikkeen nimen yhteydessä on maininta ”sisältää makeutusainetta/-aineita” tai ”sisältää sokeria/sokereita ja makeutusainetta/-aineita”
8. Myyntipaikassa tapahtuva pakkaaminen, esimerkiksi välitöntä myyntiä varten. Tällöin tuotteet katsotaan pakkaamattomiksi elintarvikkeiksi

Kuva: Ruokatieto/Jussi Ulkuniemi