© Ruokatieto Yhdistys ry 2020
Vanha Talvitie 2 A 16
(käynti kulmasta Työpajankadun puolelta)
00580 Helsinki
etunimi.sukunimi@ruokatieto.fi
Kalkitusaineiden vaikutuksesta happamuutta aiheuttavat vetyoinit sitoutuvat neutraaleiksi yhdisteiksi. Voit todeta happamuuden muutoksen kalkituskokeella. Kalkituskokeita on tehty Suomessa jo 1920-luvulta lähtien. Silloin, kun maan pH-lukua joudutaan nostamaan viljelykasvien vaatimalle tasolle, puhutaan peruskalkituksesta.
Yleisimmin Suomessa käytetään kalkitusaineena louhittua kalkkikiveä. Kalkkikiven eli kalsiitin pääosana on kalsiumkarbonaatti (CaCO3). Alkuaineena kalsiumia (Ca) esiintyy luonnossa runsaimmin alumiinin (Al) ja raudan (Fe) jälkeen.
Kalkkikiveä louhitaan Suomen kallioperästä ja jauhetaan hienoksi. Suomalainen kalkkikivi ei sisällä haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja.
Varsinaisten kalkitusaineiden lisäksi kalkitukseen käytetään teollisuudessa syntyviä sivutuotteita. Sokerin valmistuksessa käytetään sokerimehun puhdistukseen kalkkia. Sokerimehun epäpuhtaudet imeytyvät kalkkiin, joka sitten erotetaan mehusta ja puristetaan mahdollisimman kuivaksi. Tätä niin kutsuttua puristekalkkia tai "liejukalkkia" voidaan käyttää kalkitukseen.
Terästeollisuuden kuonia voidaan niin ikään käyttää kalkitusaineina. Masuunikuonaa syntyy raakaraudan valmistuksessa ja terässulaton kuonaa eli konverttikuonaa raudan jatkojalostuksessa.
Tuhka on perinteinen kalkitusaine. Käyttökelpoisinta on puun ja puun kuoren tuhka. Tuhka sisältää kasvinravinteita. Turpeen ja kivihiilen tuhkaa ei suositella käytettäväksi kalkituksessa, koska ne sisältävät jonkin verran raskasmetalleja.
Kalkkia voidaan levittää eri vuodenaikoina, kunhan vältetään märkien maiden tallaamista raskailla koneilla. Kalkki levitetään useimmiten erityisillä tehokkailla kalkinlevityskoneilla. Yleisin vuodenaika kalkin levitykseen on talvi, jolloin routainen maa kestää parhaiten painavat koneet.