Pakattuihin tuotteisiin ne merkitään aineosaluetteloon korostetusti.
Pakkaamattomista tuotteista allergeenitiedon on löydyttävä tarjoilupaikassa ja vähittäismyyntitilassa tuotteen vierestä tai se on annettava suullisesti kysyttäessä.
Allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet on ilmoitettava aina.
Huomioitava myös elintarvikkeen lisäaineet.
Näiden aineiden kohdalla on siis huomioitava myös elintarvikkeen lisäaineet, aromien ja entsyymien lisäaineet ja kantaja-aineet, liuottimet, ns. carry over –lisäaineet eli koostetun ainesosan mukana tulleet lisäaineet, joilla ei ole lisäaineellista vaikutusta lopullisessa tuotteessa, ja valmistuksen apuaineena käytetyt lisäaineet sekä valmistuksen apuaineen tavoin käytetyt aineet.
Allergiaa ja intoleranssia aiheuttavien ainesosien ilmoitusvelvollisuus on laaja.
Ne on merkittävä teollisuuden pakkaamien elintarvikkeiden lisäksi myös seuraaviin pakattuihin elintarvikkeisiin:
Sekä pakkaamattomiin elintarvikkeisiin tarjoilupaikassa ja vähittäismyyntipaikassa.
Allergiaa ja intoleransseja aiheuttavat aineet merkitään lihavoidulla fontilla tai muuten taustasta erottuen. Aineiden nimeämistä koskevat samat periaatteet kuin ainesosaluetteloa muutenkin.
Korostus koskee allergeenin nimeä eli maitojauhe tai maitojauhe. Kuitenkin jos nimi koostuu useasta erillisestä sanasta, korostetaan vain allergeenin tai intoleranssia aiheuttavan aineen nimeä. Poikkeuksia on tilanteissa, joissa ainesosan alkuperää ei tarvitse ilmoittaa.
Ilmoitettava myös elintarvikkeissa, joiden pakkauksiin ei ainesosaluetteloa vaadita.
Allergiaa ja intoleranssia aiheuttavat aineet on ilmoitettava myös elintarvikkeissa, joiden pakkauksiin ei ainesosaluetteloa vaadita esimerkiksi pakkauksen pienen koon takia. Tällöin käytetään kirjoitusasua ”sisältää …”. Jos tuotteen nimi sisältää kyseisen ainesosan nimen, merkintää ei tarvita.
Eri pähkinät merkitään kaikki.
Elintarvikkeen useat ainesosat voivat olla peräisin yhdestä allergioita tai intoleransseja sisältävästä aineesta tai tuotteesta. Tällöin toistetaan kyseinen aine kunkin ainesosan kohdalla.
Kuitenkin riittää, että sama allergisoiva aineosa korostetaan vaan kerran. Esimerkiksi, jos tuotteessa on sekä soijaproteiinia että soijalesitiiniä, mainitaan soija sekä soijaproteiinissa että soijalesitiinissä eli ”soijaproteiini, soijalesitiini”. Pelkkä E-koodi ei riitä tässäkään lisäaineen ryhmänimen lisäksi.
On poikkeuksia, jolloin allergiaa tai intoleranssia aiheuttavan aineen alkuperää ei tarvitse ilmoittaa:
Sen sijaan, jos nimi ei selkeästi viittaa allergeeniin, niiden yhteydessä mainitaan allergeeni, esimerkiksi: hera (maito), kaseiini (maito) ja kefiiri (maito). Vastaavasti vehnäjauho ja lohi viittaavat niiden alkuperiin, joten merkinnöiksi riittävät:” vehnäjauho”, ”lohi”.
Elintarvikkeiden tuotannossa ja käsittelyssä on huomioitava myös allergisoivien aineiden kontaminaatioriski. Se tulisi minimoida kaikin mahdollisin keinoin, jotta ihmisille ei syntyisi ylimääräisiä ruokarajoituksia.
Jos kontaminaation riski kuitenkin on, tai tuotteessa havaitaan allergisoivien aineiden jäämiä, merkintänä käytetään esim.: ”Saattaa sisältää pieniä määriä XXX”.
Varoitusmerkinnässä allergeenin nimen saa halutessaan lihavoida tai muuten korostaa.
Valmistaja harkitsee tapauskohtaisesti tuotteen varoitusmerkinnän oleellisuuden.
Jos raaka-aineissa on allergeenin varoitusmerkintä, valmistaja harkitsee tapauskohtaisesti tuotteen varoitusmerkinnän oleellisuuden. Tähän vaikuttavat muun muassa raaka-aineen määrä tuotteessa sekä saman allergeenin varoitusmerkintä useassa raaka-aineessa.
Lähteenä myös: Elintarvike&Terveys 2/2015
Kalakuva: Ruokatieto/Jussi Ulkuniemi