Allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet korostetusti

Pakattuihin tuotteisiin ne merkitään aineosaluetteloon korostetusti.

Pakkaamattomista tuotteista allergeenitiedon on löydyttävä tarjoilupaikassa ja vähittäismyyntitilassa tuotteen vierestä tai se on annettava suullisesti kysyttäessä.

Merkitse aina

Allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet on ilmoitettava aina.

Huomioitava myös elintarvikkeen lisäaineet.

Näiden aineiden kohdalla on siis huomioitava myös elintarvikkeen lisäaineet, aromien ja entsyymien lisäaineet ja kantaja-aineet, liuottimet, ns. carry over –lisäaineet eli koostetun ainesosan mukana tulleet lisäaineet, joilla ei ole lisäaineellista vaikutusta lopullisessa tuotteessa, ja valmistuksen apuaineena käytetyt lisäaineet sekä valmistuksen apuaineen tavoin käytetyt aineet.

Laaja ilmoitusvelvollisuus

Allergiaa ja intoleranssia aiheuttavien ainesosien ilmoitusvelvollisuus on laaja.

Ne on merkittävä teollisuuden pakkaamien elintarvikkeiden lisäksi myös seuraaviin pakattuihin elintarvikkeisiin:

• myyntipaikassa pakattuihin, pakatuiksi katsottuihin elintarvikkeisiin
• oppilaitoksessa oppilastyönä valmistettujen ja siellä myytävien elintarvikkeiden pakkauksiin
• pieniin pakkauksiin, joiden suurimman pinnan pinta-ala on alle 10 cm2
• uudelleen käytettäviin pysyvästi merkittyihin etiketittömiin lasipulloihin
• koti- ja maatilataloudessa valmistettujen ja myyjäisissä tai vastaavissa tilaisuuksissa tilapäisesti myytävien elintarvikkeiden pakkauksiin (tai tiedot annettava muuten)

Sekä pakkaamattomiin elintarvikkeisiin  tarjoilupaikassa ja vähittäismyyntipaikassa.

Merkintätapoja pakatuissa elintarvikkeissa

Allergiaa ja intoleransseja aiheuttavat aineet merkitään lihavoidulla fontilla tai muuten taustasta erottuen. Aineiden nimeämistä koskevat samat periaatteet kuin ainesosaluetteloa muutenkin.

Korostus koskee allergeenin nimeä eli maitojauhe tai maitojauhe. Kuitenkin jos nimi koostuu useasta erillisestä sanasta, korostetaan vain allergeenin tai intoleranssia aiheuttavan aineen nimeä. Poikkeuksia on tilanteissa, joissa ainesosan alkuperää ei tarvitse ilmoittaa.

Ilmoitettava myös elintarvikkeissa, joiden pakkauksiin ei ainesosaluetteloa vaadita.

Allergiaa ja intoleranssia aiheuttavat aineet on ilmoitettava myös elintarvikkeissa, joiden pakkauksiin ei ainesosaluetteloa vaadita esimerkiksi pakkauksen pienen koon takia. Tällöin käytetään kirjoitusasua ”sisältää …”. Jos tuotteen nimi sisältää kyseisen ainesosan nimen, merkintää ei tarvita.

Esimerkkejä merkintätavoista:

1. Allergiaa ja intoleranssia aiheuttavat lisäaineet on ilmoitettava nimillään. Pelkkä E-koodi ei siis riitä. Esimerkiksi ”emulgointiaine soijalesitiini” EIKÄ”emulgointiaine E 322” tai ”lysotsyymi (kananmunasta)” EIKÄ” E1105”. Myös "emulgointiaine E322 (soijasta)" on oikein.
2. Ryhmänimillä ilmoitettavista aineosista on ilmoitettava allergiaa ja intoleranssia aiheuttavat aineet nimellä, josta käy ilmi sen kasvi- tai eläinalkuperä, esim. vehnätärkkelys, vehnäproteiini, tai vehnäproteiini-hydrolysaatti. Allergiaa aiheuttavat aineet voidaan esittää myös suluissa ”jauho (vehnä, ohra ja ruis).
3. Jos gluteenia lisätään ainesosana, ilmaistaan sen alkuperä, esim. ”gluteeni (vehnä)” tai ”vehnägluteeni”.
4. Jos valmistuksessa on käytetty koostettua ainesosaa, allergiaa tai intoleranssia aiheuttavan aineen voi korostaa aukikirjoituksessa, esim. ”maitotiiviste (maito ja sokeri)”.
5. Jos valmistuksessa on käytetty useita eri pähkinöitä, ne merkitään kaikki, esim. ”pähkinät: manteli, hasselpähkinä ja saksanpähkinä” tai ”manteli, hasselpähkinä, saksanpähkinä”.

Eri pähkinät merkitään kaikki.

Merkintä joka raaka-aineeseen

Elintarvikkeen useat ainesosat voivat olla peräisin yhdestä allergioita tai intoleransseja sisältävästä aineesta tai tuotteesta. Tällöin toistetaan kyseinen aine kunkin ainesosan kohdalla.

Kuitenkin riittää, että sama allergisoiva aineosa korostetaan vaan kerran. Esimerkiksi, jos tuotteessa on sekä soijaproteiinia että soijalesitiiniä, mainitaan soija sekä soijaproteiinissa että soijalesitiinissä eli ”soijaproteiini, soijalesitiini”. Pelkkä E-koodi ei riitä tässäkään lisäaineen ryhmänimen lisäksi.

Voi on tunnistettava maitotuotteeksi

On poikkeuksia, jolloin allergiaa tai intoleranssia aiheuttavan aineen alkuperää ei tarvitse ilmoittaa:

1. jos ainesosa on mainittu elintarvikkeen nimessä. Esim. ”mantelinmakuinen kakku”, jossa manteliaromi voidaan ilmoittaa pelkästään aromina
2. jos ainesosa yleisesti liitetään tiettyyn alkuperään. Esim. maitotuotteet, kuten juusto, kerma, voi ja jugurtti viittaavat selvästi maidon alkuperään.

Sen sijaan, jos nimi ei selkeästi viittaa allergeeniin, niiden yhteydessä mainitaan allergeeni, esimerkiksi: hera (maito), kaseiini (maito) ja kefiiri (maito). Vastaavasti vehnäjauho ja lohi viittaavat niiden alkuperiin, joten merkinnöiksi riittävät:” vehnäjauho”, ”lohi”.

Kontaminaation merkitseminen

Elintarvikkeiden tuotannossa ja käsittelyssä on huomioitava myös allergisoivien aineiden kontaminaatioriski. Se tulisi minimoida kaikin mahdollisin keinoin, jotta ihmisille ei syntyisi ylimääräisiä ruokarajoituksia.

Jos kontaminaation riski kuitenkin on, tai tuotteessa havaitaan allergisoivien aineiden jäämiä, merkintänä käytetään esim.: ”Saattaa sisältää pieniä määriä XXX”.

Varoitusmerkinnässä allergeenin nimen saa halutessaan lihavoida tai muuten korostaa.

Valmistaja harkitsee tapauskohtaisesti tuotteen varoitusmerkinnän oleellisuuden.

Jos raaka-aineissa on allergeenin varoitusmerkintä, valmistaja harkitsee tapauskohtaisesti tuotteen varoitusmerkinnän oleellisuuden. Tähän vaikuttavat muun muassa raaka-aineen määrä tuotteessa sekä saman allergeenin varoitusmerkintä useassa raaka-aineessa.

Lähteenä myös: Elintarvike&Terveys 2/2015
Kalakuva: Ruokatieto/Jussi Ulkuniemi