Mistä asetuksessa on kyse?

Pakolliset tiedot pakatussa elintarvikkeessa

EU:n elintarviketietoasetus määrittelee aikaisempaa tarkemmin elintarvikkeista annettavia tietoja. Sen tarkoituksena on tarjota kuluttajille ja koko ruokaketjulle entistä selkeämpi kuva siitä, missä ja mistä elintarvikkeet on valmistettu sekä mitä ravintoaineita ja mahdollisia allergeenejä ne sisältävät.

Samalla kuluttajan harhaanjohtamista pyritään ehkäisemään. Sopiva määrä tietoa lisää elintarviketuoteturvallisuutta ja helpottaa asiakkaan ostopäätöstä.

Elintarviketietoasetus: Miksi? -video kertoo asetuksen taustaa. Oiva tsekkauslista -video puolestaan näyttää, mitkä asiat on hoidettava kuntoon Oiva-vaatimusten täyttymiseksi. 

Yhtenäisesti EU:n sisällä

Asetus myös yhtenäistää elintarvikkeiden pakollisia pakkausmerkintöjä EU-maiden kesken.  Nyt on määritelty tekstin paikka ja koko sekä tarkennettu ohjeita, jotka liittyvät muun muassa tuotteen nimeämiseen, alkuperästä ja pakastamisesta ilmoittamiseen, ainesosaluetteloon, suolamerkintöihin ja etenkin ravintosisältöön ja allergeeneihin.

Elintarviketietoasetuksen piiriin kuuluvat sekä pakatut että pakkaamattomat elintarvikkeet sekä suuri osa ammattikeittiön kautta luovutettavista elintarvikkeista. EU:n elintarviketietoasetuksessa (1169/2011) säädetään merkintöjä kuitenkin pääasiassa pakatuille elintarvikkeille.

Niinpä maa- ja metsätalousministeriö määrittelee asetuksillaan (834/2014 ja 1010/2014) myös pakkaamattomiin elintarvikkeisiin liittyvistä tiedoista, jotka tulee olla kuluttajien ja suurtalouksien saatavilla.

Elintarvike saattaa lisäksi kuulua erikoissäädöksien piiriin.

Elintarvike saattaa lisäksi kuulua erikoissäädöksien piiriin, jolloin tulee huomioida esimerkiksi ravitsemus- ja terveysväiteasetus, pakaste- tai tuoretuoteasetus tai muu tuotteeseen sopiva asetus.

Vastuu pysyy toimijalla

Elintarvikkeesta annettavista tuotetiedoista vastaa aina toimija, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta kaupataan. Mikäli tämä toimija on EU:n ulkopuolinen, vastuu on tuontia EU:n markkinoille harjoittavan toimijan.

Lisäksi kaikki muutkin elintarvikealan toimijat ovat vastuussa siitä, että heidän kauppaamissaan, luovuttamissaan tai tarjoilemissaan elintarvikkeissa elintarviketietomerkinnät noudattavat säädöksiä.

Päivän päälle jatkossakin

EU:n elintarviketietoasetus annettiin vuonna 2011. Markkinoilla olevien elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen tuli noudattaa asetusta 13.12.2014 mennessä. Kuitenkin tuolloin varastossa olleet, vanhojen asetusten mukaisesti merkityt tuotteet saa vielä myydä vanhoilla merkinnöillä.

Siirtymäaika ravintoarvon ilmoittamiseksi jatkuu 13.12.2016 saakka.

Tuotteille, joissa ravintoainemerkintää ei ole aiemmin vaadittu, jatkuu siirtymäaika ravintoarvon ilmoittamiseksi 13.12.2016 saakka. Tuolloin tulee voimaan muutoksia myös tuotteen sisältämän suolan määrän merkintävaatimuksiin. Jos ravintoarvot haluaa kuitenkin vapaaehtoisesti ilmoittaa ennen 13.12.2016 tai sen jälkeenkin tuotteissa, joissa ne eivät ole pakollisia, tulee merkintöjen olla elintarviketietoasetuksen mukaisia. Uuden ravintoarvoilmoituksen sisältö on erilainen kuin tähän saakka. 

Maa- ja metsätalousministeriön asetus tiedoista, joita kuluttajille ja suurkeittiöille on annettava koskien pakkaamattomia elintarvikkeita ja ammattikeittiöiden tarjoilemia aterioita, tuli voimaan 1.4.2015. Lisäksi jalostamattoman sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä siipikarjanlihan alkuperämerkintöjen takaraja oli 15.4.2015. Alkuperän ilmoittaminen koskee niin pakattua tuoretta lihaa kuin jäähdytettyä tai jäädytettyä lihaa.

Alkuperämerkinnät saattavat jatkossakin laajentua.

Alkuperämerkinnät saattavat jatkossakin laajentua koskemaan uusia eläinperäisiä tuotteita ja jalostamattomia elintarvikkeita. Viranomaiset viestivät aiheesta sitä mukaa, kun päätöksiä EU-tasolla tehdään. 

Tarkista lähteistä

Tämän elintarviketietoasetusta koskevan materiaalin pohjana on käytetty pääasiassa Eviran tuottamaa opasta Elintarviketieto-opas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille, Eviran ohje 17068/1 (pdf). Oppaasta löytyy tarkempia tietoja Eviran tulkinnoista, sekä tarkat lähdeviitteet lakeihin ja asetuksiin. 

Taustalla ovat lisäksi EU-lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö