Nimi kertoo, mistä tuotteessa on kyse

Elintarvikkeen nimi on pakollinen pakkausmerkintä. Sen tarkoitus on kertoa kuluttajalle lyhyesti ja täsmällisesti, mistä tuotteesta on kyse. Niin EU kuin Suomi ovat antaneet säädöksiä useiden elintarvikkeiden nimeämisestä.

Nimen tarkoitus on yksilöidä elintarvike riittävän täsmällisesti. Näin se ei sekoitu elintarvikkeisiin, joiksi sitä voisi muutoin luulla.

Tuotteen nimen paikka pakkauksessa on samassa nähtävässä kentässä kuin sisällön määrän ja juomien alkoholipitoisuus, jos alkoholia yli 1,2 tilavuusprosenttia.

EU-nimi ensisijaisesti

Tuotteen nimenä käytetään ensisijaisesti EU:n säätämää nimeä.

Tuotteen nimenä käytetään ensisijaisesti EU:n säätämää nimeä. EU:lla on tuotenimisäädöksiä koskien muun muassa levitettäviä ravintorasvoja sekä maitoa ja maitotuotteita, kuten juustoa, voita ja jogurttia.

Toissijaisesti käytetään elintarvikkeelle Suomessa säädettyä nimeä. Jos tällaistakaan ei ole, käytetään joko Suomessa yleiseen käyttöön vakiintunutta nimeä tai tuotetta kuvaavaa nimeä.

Kuvaava nimi yksilöi tuotteen, kertoo siitä tai sen käytöstä ja erottaa sen muista vastaavista elintarvikkeista. Mikäli tuotteen nimessä mainitaan raaka-aine, sen määrä on ilmoitettava pakkausmerkinnöissä ainesosaluettelossa.

Nimi saa myös olla sellainen, jolla elintarviketta toisessa EU-valtiossa laillisesti valmistetaan ja kaupataan. Tällöin tuotteiden koostumuksen ja valmistuksen on kuitenkin oltava riittävän samankaltaisia, jotta kuluttaja saa tuotteesta oikean käsityksen.

Tavaramerkki tai kauppanimi 

Elintarvikkeen nimi on eri asia kuin sen kaupallinen tuotenimi tai tavaramerkki. Jälkimmäiset ovat vapaaehtoisia merkintöjä, elintarvikkeen nimi sen sijaan pakollinen. Rekisteröityihin tavaramerkkeihin liitetään usein symboli ®.

Nimen merkitseminen riittävän suurikokoisin kirjasimin erottaa sen kauppanimestä.

Evira suosittaa elintarvikkeen nimen sijoittamista pakkauksessa kauppanimen läheisyyteen. Nimen merkitseminen riittävän suurikokoisin kirjasimin erottaa sen kauppanimestä.

Tavanomainen, käyttöön vakiintunut nimi

Kuluttaja ymmärtää tavanomaisen nimen ilman, että sitä on tarpeen selittää. Tämän nimen valvonta on toki haasteellista, koska vakiintuneisuudella ei ole selkeää määrettä.

Vakiintuneita nimiä ovat ruisleipä, ranskanleipä, leipäjuusto..

Kotimaisessa nimessä arvioidaan sen käyttölaajuus ja -aika, sekä onko sille osoitettavissa vakiintunut tai osuvampi kuvaava nimi. Vakiintuneita nimiä ovat esimerkiksi ruisleipä, ranskanleipä, leipäjuusto, pullapitko, sima, mämmi, maksalaatikko, lörtsy, ruisvuoka ja maustekurkku.

Makkaroiden nimistöä on kavennettu, mutta käyttöön vakiintuneita makkaroiden nimiä, kuten kestomakkara, leikkelemakkara ja ruokamakkara, voi edelleen käyttää, kunhan nimet eivät johda harhaan.

Vierasperäisestä nimestä arvioidaan, kauanko nimi on ollut käytössä ja löytyykö sille suomenkielistä vastinetta. Vakiintuneita, tavanomaisia nimiä ovat esim. lasagne, spagetti, mysli, pizza, curry, kolajuoma, ravioli, tortelliini, taco ja patee.

Sen sijaan käyttöön vakiintuneita nimiä eivät ole esim. ”cassoulet” (papu-lammaspata), ”quiche lorraine” (juusto-kinkkupiirakka), ”sashimi” (japanilaiset kalapalat) ja ”surimi” (”keinotekoisia äyriäisiä”; hienoksi jauhettua massaa kalasta, äyriäisistä tai vaikkapa kanasta).

Kuvaava nimi 

Elintarvikkeen kuvaava nimi kuvaa tuotteen koostumusta tai käyttöä.

Nimen tarkoituksena tässäkin on yksilöidä tuote kuluttajan kannalta riittävän selkeästi. Näin nimi erottaa elintarvikkeen niistä muista tuotteista, joihin se voitaisiin sekoittaa.

Nimen tarkoituksena on yksilöidä tuote kuluttajan kannalta riittävän selkeästi.

Koostumusta kuvaavat ilmaisut 

Kuvaava nimi viittaa usein tuotteen koostumukseen. Nimissä näkyvät usein pääainesosa(t). Tällaisia ovat esimerkiksi maustesuola, hillomunkki ja kaura-omena-pähkinämysli.

Jos maulla on merkitystä tuotteen laatuun ja kuluttajan valintoihin, tulee nimestä ilmetä myös siihen viittaava ainesosa. Tästä ovat esimerkkeinä mansikan makuinen juoma, sardiineja tomaattikastikkeessa ja mustikkakaurakeksi.

Mustikkakaurakeksissä on mustikkaa niin paljon, että maku tulee siitä. Jos tuotteen maku tulee pääosin mustikka-aromista, silloin elintarvikkeen nimi on mustikanmakuinen kaurakeksi.

Mustikkakaurakeksissä on mustikkaa niin paljon, että maku tulee siitä.

Elintarviketta ei tule automaattisesti nimetä valmiin ruuan tai ruuanvalmistusoppikirjan mukaisella nimellä, esimerkiksi patapaisti, tuoremarjakiisseli ja jälkiruokatorttu. Esimerkiksi joidenkin ruokaohjeiden mukaan ”tuoremarjakiisseliin” voi käyttää myös pakastemarjoja ja patapaistissa voi olla muuta lihaa kuin paistia.

Täsmällinen nimi 

Nimen tarkoitus on yksilöidä elintarvike riittävän täsmällisesti. Näin se ei sekoitu elintarvikkeisiin, joiksi sitä voisi muutoin luulla. Esimerkiksi naudan ja sian lihaa sisältävän säilykkeen nimi on yksilöivä ”naudanliha-sianlihasäilyke” eikä ”lihavalmiste”.

Luonnonvaraisen vai tarhatun riistan lihaa?

Esimerkiksi riistan kuluttaja yleensä käsittää riistan luonnonvaraiseksi metsästettäväksi eläimeksi. Useita luonnonvaraisia eläimiä voidaan kuitenkin tarhata. Niinpä elintarvikkeen nimestä tulisi ilmetä onko kyseessä luonnonvaraisen (esim. ”saksanhirven liha”) vai tarhatun (esim. ”tarhatun saksanhirven liha”) eläimen lihaa.

Hirvestä ja tarhatusta saksanhirvestä valmistetun yleisnimen ”riistakäristys” sijasta käytetään tarkempaa nimitystä, kuten ”riistakäristys hirven (xx %) ja tarhatun saksanhirven lihasta”. Siitä ilmenee liharaaka-aineiden laji sekä onko kyse luonnonvaraisen vai tarhatun eläimen lihasta.

Olomuodon tai käsittelyn ilmeneminen nimessä 

Kuluttajan kannalta tärkeä elintarvikkeen fysikaalinen olomuoto tai sen käsittely tulisi käydä ilmi tuotteen nimessä (Evira: Elintarviketieto-opas s. 47). Tällaisia käsittelyitä ovat mm. jauhaminen, pakkaskuivaus, tiivistys tai savustus. Esimerkkejä tuotteista ovat makaroni /nauhamakaroni, maustepippuri/jauhettu maustepippuri ja appelsiinimehu/ appelsiinimehutiiviste.

Nimeämisessä on huomioitava myös muut säännökset liittyen olomuotoon ja käsittelyyn. Esimerkiksi pakasteesta pitää ilmoittaa, että se on pakastettua. Pakatussa vedessä on ilmoitettava sen käsittelystä jos veden fysikaaliset, kemialliset tai mikrobiologiset ominaisuudet ovat muuttuneet. Hiilihapottoman kivennäisveden pakkaukseen merkitään ”hiilihapoton”.

 

Kuva: Elintarviketeollisuusliitto