Ravitsemus kiinnostaa kuluttajia

 Ravitsemusväite esittää, että elintarvikkeella on erityisiä hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia sen sisältämän energiamäärän tai ravintoaineiden johdosta.

Energiamäärä

Elintarvikkeen tuottama energiamäärä (kaloreina) voi olla pienempi tai suurempi kuin on tavanomaista , tai voidaan ilmoittaa energiamäärä, jota tuote ei tuota.  

Ravintoaineet

Väite voi koskea ravintoaineita tai muita aineita, joita tuote sisältää, sisältää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä tai joita se ei sisällä.

Ravitsemusväitteiden käyttötapa

Ravitsemusväitteen käyttö edellyttää aina ravintoarvon merkitsemistä. Ravintoarvoilmoituksesta on käytävä ilmi väitteen kohteena olevan ravitsemustekijän määrä tuotteessa.  

On määritelty, paljonko elintarvikkeen on sisällettävä kyseistä ravintoainetta.

Ravitsemusväitteistä on määritelty, kuinka paljon elintarvikkeen on sisällettävä kyseistä ravintoainetta, jotta ravitsemusväitettä saa käyttää.

Esimerkiksi elintarviketta voi kutsua kuidun lähteeksi, mikäli tuote sisältää ravintokuituja vähintään 3 g/100 g tai 1,5g/100 kcal.

Elintarviketta voi kutsua vitamiinin tai kivennäisaineen lähteeksi, mikäli tuote sisältää vähintään 15 % ravintoarvomerkintäasetuksen liitteessä määritellystä vuorokautisen saannin vertailuarvosta.

Vastaavasti ’sisältää runsaasti’ –väitteen käytön ehtona on, että tuote sisältää vähintään 30 % vuorokautisen saannin vertailuarvosta.

Niille ravintoaineille, joille ei ole määritelty vuorokautisen saannin vertailuarvoa, sovelletaan ’sisältää ravintoainetta tai muuta ainetta’ –väitettä.

Toimijan vastuulla on näyttää toteen väiteasetuksen vaatimusten täyttyminen eli myös se, että ko. aineella on todistettu hyödyllinen vaikutus ja kyseistä ainetta on tuotteessa riittävästi. Tieteellisesti todistettu hyödyllinen vaikutus voi perustua esimerkiksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen Efsan lausuntoihin.

Ravitsemusväitteitä eivät ole

Tietoja ravintoaineen laadusta tai määrästä ei katsota ravitsemusväitteiksi, kun niiden ilmoittamista vaaditaan muualla lainsäädännössä.

Merkintöjä ainesosista ei siis aina tulkita ravitsemusväitteiksi.

Esim. ravitsemusväitteitä eivät ole:

• sokeroitu (huom. sen sijaan väitteet sokeriton, ei lisättyjä sokereita ja myös sokeroimaton ovat ravitsemusväitteitä)
• makeuttamaton
• makeutettu ksylitolilla/fruktoosilla
• valmistuksessa ei ole käytetty rasvaa
• ei sisällä maidon ainesosia
• maidoton
• lisäaineeton
• säilöntäaineeton

Laktoositon, vähälaktoosinen, gluteeniton ja erittäin vähägluteeninen eivät ole ravitsemusväitteitä, vaan niiden käyttöä säädellään erityisruokavaliovalmistelainsäädännöllä ja jatkossa kuluttajainformaatioasetuksella.

Kuva: Ruokatieto/Jussi Ulkuniemi