Ruuan tekijöiden hyvinvointi nousi osaksi vastuullisuutta

Työhyvinvointi on noussut osaksi vastuullisen ruuan määritelmää. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Elintarvikeketjun vastuullisuus –julkaisussa määriteltiin vastuullisen ruuan seitsemän eri ulottuvuutta: ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus.

MTT:n tutkimuspäällikkö Sari Forsman-Hugg sanoo, etteivät tuotantoketjun hyvinvointiasiat ole päällimmäisenä mielessä, kun kuluttajat valitsevat elintarvikkeen kaupasta.

– Kuluttajille ja sidosryhmille huoli ympäristöstä on yhteinen ja jaettu, mutta työhyvinvointia pidetään helposti itsestään selvyytenä suomalaisessa keskustelussa, Forsman-Hugg kertoo.

Millainen on työhyvinvointi elintarvikeketjun eri vaiheissa ja kuinka työhyvinvointi vaikuttaa ruokaan?

– Puhutaan raaka-aineista ja raaka-aineiden alkuperästä, mutta raaka-aineen osuus ruuanhinnasta on marginaalinen. Missä on ihmisten osaaminen ja jaksaminen? Heidän, jotka tekevät nämä ruuat?, Forsman-Hugg kysyy.

Maanviljely on vaarallinen ammatti

Maatalous on yksi neljästä vaarallisimmasta ammattialasta, jolla onnettomuuksia tapahtuu EU:n alueella 30 prosenttia enemmän kuin muilla ammattialoilla. Kun maatalousyrittäjä riskeeraa oman turvallisuutensa ja hyvinvointinsa, myös ruuan tuotanto vaarantuu. Ensisijaisesti maatilan riskit kantaa maatilayrittäjä itse.

Maatiloilla työympäristön riskit ovat suuret sekä fyysisesti että henkisesti. Työ on fyysisesti kuormittavaa, minkä vuoksi viljelijöille sattuu keskimääräistä enemmän työtapaturmia ja ne ovat seurauksiltaan selvästi vakavampia kuin muilla toimialoilla. Noin 25 prosenttia viljelijöiden tapaturmista on vakavia, ja johtavat yli kuukauden työkyvyttömyyteen, kun muilla aloilla tämä osuus on vain noin 8 prosenttia.

Fyysinen työ aiheuttaa erityisriskin tiloilla työskenteleville naisille. Asiaa on tutkinut MTT:ssä taloustutkija Marja Kallioniemi.

– Työterveyslaitoksen laajan kyselytutkimuksen mukaan maatiloilla työskentelevillä naisilla esiintyy miehiä enemmän pitkäaikaissairauksia, joiden määrä on lisääntynyt vuoteen 1992 verrattuna, Kallioniemi kirjoittaa Naisten työturvallisuus maatiloilla -tutkimusraportissa.

Työolosuhteiden erityisiä vaaroja aiheuttavat naisille eläinten kanssa työskentely, toistuvat työvaiheet, raskaat nostot, kantaminen sekä hankalat työasennot.

Maatilayrittäjän stressitaso yhteydessä ruuan laatuun

Viime aikoina maatilayrittäjien työhyvinvoinnissa päähuomio on siirtynyt psyykkiseen jaksamiseen. Uupumus on myös maatalousyrittäjille yleinen ongelma. Joskus julkisuuteen nousee tapauksia, joissa maatilayrittäjä on uupunut niin totaalisesti, että eläimetkin ovat jääneet heitteille.

Kallioniemen mukaan kaikkien psyykkisten oireiden esiintyvyys on naisilla yleisempää kuin miehillä. Naiseuteen liittyvät myös lisääntymisterveyden riskit. Naisten kokonaistyökuormitus saattaa myös olla huomattava, jos he vastaavat varsinaisten työtehtävien lisäksi kotitalouden töistä sekä lasten ja vanhusten hoidosta.

Työhyvinvointi näyttää vaikuttavan yhä selkeämmin paitsi ruuantuotannon määrään myös sen laatuun. MTT:n tutkija Jarkko Leppälä on tutkinut maitoketjua ja alustavat tulokset osoittavat, että maatilayrittäjän stressitaso ja jaksaminen ovat yhteydessä maidon epäpuhtauksien määrään.

– Kun viljelijä on stressaantunut ja kuormittunut, taustalla on ehkä tapaturmakin, niin se aiheuttaa vaaran, että viljelijä ei jaksa pitää huolta tuotannon laadusta ja huolimattomuusvirheitä tulee helpommin. Eri riskien toteutumisella voi täten olla yhteys toisiinsa.

Maitotiloilla tapahtumaketju kulkee esimerkiksi siten, että utareet jäävät putsaamatta, lehmä sairastuu utaretulehduksiin ja lypsimeen tulee epäpuhtauksia. Kaikki vaiheet vaikuttavat maidon bakteeripitoisuuksiin. Leppälän tutkimusartikkeli julkaistiin Environmental Management and Accounting Network –julkaisussa vuonna 2011.

Sairaspoissaolot rassaavat elintarviketeollisuutta

Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka teki elintarviketeollisuuden silmiä avaavan huomion vuonna 1999. Mankan väitöskirjassa tutkittiin broileriteurastamon ja –tuotantoyhtiön työoloja ja testattiin uusia malleja työyhteisön hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Työhyvinvoinnin lisääminen tuotantolaitoksessa vähensi merkittävästi sairaspoissaoloja ja paransi tuottavuutta ja laatua.

– Kannustamisjärjestelmien puute, yksitoikkoinen työ ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet hidastivat etenemistä. Myös esimiesten ihmiskäsitykseen sisältynyt epäusko työntekijöiden muuttumisen kykyyn ja haluun jarruttivat vauhtia, Manka kirjoitti tutkielmassaan.

Mankan mukaan nyt kymmenen vuotta myöhemmin elintarvikeala kamppailee edelleen samojen ongelmakohtien kanssa, vaikka monia kehittämishankkeita on käynnistetty.

– Kehityksen täytyy olla jatkuvaa. Elintarvikealalla ongelmana on erityisesti yksitoikkoinen työ ja sitä voidaan helpottaa esimerkiksi työkierrolla, vastuun jakamisella ja alaistaitojen kehittämisellä. Koko tiimiä täytyy kouluttaa, ei vain esimiehiä.

Työpaikan ilmapiiri on keskeinen osa hyvinvointia elintarviketeollisuudessa. Sen kehittäminen kasvattaa sosiaalista pääomaa, jonka on todettu paitsi parantavan työpaikan toimintakykyä, myös toimivan masentuneisuutta vastaan.

Hyvinvointi parantaa tuottavuutta ja tuottavuus hyvinvointia

Elintarviketeollisuusliitto, ETL, Työturvallisuuskeskus ja Helsingin yliopisto saivat lokakuussa 2009 päätökseen kolmevuotisen työhyvinvointia kehittäneen tutkimusprojektin. Elintarvikealan tuottavuustalkoot eli TuTa –projektissa nousi esille yllätyksellisesti, että työhyvinvoinnilla ja tuottavuudella on vaikutusta toisiinsa molempiin suuntiin.

– Tutkimuksesta kävi ilmi, että työhyvinvoinnin parantuessa tuottavuus parani sekä se, että yrityksen tuottavuuden parantuessa myös työhyvinvointi parani, ETL:n johtaja Petri Linkoneva kertoo.

Työntekijät siis viihtyvät paremmin yrityksissä, joiden taloudellinen tilanne on hyvä. Kyse saattaa olla stressistä.

Linkoneva kertoo esimerkin. Eräässä yrityksessä päätettiin säästää työkoneiden huollossa ja antaa laitteiden rikkoutua, ennen kuin ne huollettiin. Tämä johti sairaspoissaolojen lisääntymiseen.

– Eivät työntekijät lintsanneet, he oikeasti sairastuivat, kun eivät voineet tehdä työtään hyvin, Linkoneva kertoo.

Elintarviketeollisuudessa on huomattavasti keskimääräistä enemmän sairaspoissaoloja hyvissä ja vakaissakin yrityksissä. Koko teollisuudessa työntekijät sairastelevat 6,1 prosenttia teoreettisesta työajasta, elintarviketeollisuudessa keskimäärin 7,2 prosenttia. TuTa-projektin aikana sairaspoissaoloja saatiin vähenemään vain hiukan.

– Sairaspoissaolot voisivat helposti vaikka puolittua. Elintarviketeollisuudessa työ on nykyisin siistiä hommaa ja työskentelyolosuhteet hyvät, Linkoneva sanoo.

Linkoneva epäilee sairaspoissaolojen yhdeksi syyksi joustamatonta työehtosopimusta, minkä vuoksi alalla tehdään paljon ylitöitä. Joka tapauksessa TuTa-projektissa kävi ilmi, että sairaspoissaolot aiheuttavat yli 200 miljoonan euron kulut elintarviketeollisuudelle.

Helsingin yliopiston tutkimusjohtajan Tuula Elorannan mukaan arviolta kolmannes poissaoloista johtuu työpaikan ilmapiiristä ja työn organisoinnin puutteista.

Mutta onko elintarviketeollisuuden työhyvinvoinnilla vaikutusta itse ruokaan? Pieniä vinkkejä tuli tästäkin. Elorannan mukaan yhdessä työhyvinvointia parantaneessa yksikössä myös tuotteiden laatu parani laatuarvioinneissa. Samalla tuotannossa siisteys ja järjestys paranivat ja toimitusvarmuus nousi. Toisessa yhtiössä tuotannon häiriöt vähenivät puoleen.

– Tuottavuus, laatu, hyvinvointi ja jatkuvan parantamisen käytännöt sekä henkilöstön huomioon ottaminen kulkevat käsi kädessä, Eloranta toteaa.

Työajat ovat raskaita kaupan työntekijöille ilman sunnuntaitöitäkin

Kaupan alalla merkittävin ongelma työhyvinvoinnin kannalta on työaika. Työaika on siis ollut ongelma jo ennen vapaata sunnuntaiaukioloa.

Työhyvinvointiin erikoistunut konsulttiyritys Excenta on tutkinut suomalaisen työhyvinvoinnin tilaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaupan alalla voidaan kaikista heikoimmin joustaa työajoissa verrattuna muihin toimialoihin. Myöskään työkuormitusta ei pystytä ottamaan huomioon eikä perhetilannetta yhtä hyvin kuin muilla toimialoilla.

Tämä tuli esille myös työelämän kehittämisohjelman, Tykesin, projektissa, joka tehtiin K-Supermarkettien kanssa vuonna 2008.

– Eniten tällä hetkellä kauppiaita näyttää henkilöstöjohtamisen alueelta huolestuttavan työvuorosuunnittelu ja resurssien oikea mitoitus, henkilöstön saatavuus sekä henkilöstön osaaminen ja jaksaminen, projektin loppuraportissa todetaan.

Myös kaupassa on huomattu, että työhyvinvoinnilla on selkeä yhteys yhtiön tulokseen.

– Tulosten perusteella parhaat työtyytyväisyystulokset omaavilla kaupoilla oli kaikissa tutkituissa liiketaloudellisissa osa-alueissa keskimäärin paremmat tulokset kuin heikoimmat työtyytyväisyystulokset omaavilla kaupoilla. Suurin yhteys näyttäisi olevan tuoton kehitykseen. Työtyytyväisyydellä näyttää olevan positiivinen yhteys yrityksen liiketaloudelliseen menestykseen, Tykes-raportissa todetaan.

Vastuullisuus muuttuu liiketoiminnaksi

Suomalaisessa ruokaketjussa on monia ongelmakohtia työhyvinvoinnissa, mutta kansainvälisesti vertailtuna työhyvinvointi on täällä enemmän vahvuus kuin heikkous.

– Minusta voisi miettiä enemmän suomalaisen ruuan konseptointia. Alan toimijat näkevät, että alan arvostusta tulisi nostaa ja meillä on monia positiivisia asioita, joita voi korostaa. Meillä panostetaan ammatilliseen koulutukseen ja esimerkiksi lomitusjärjestelmä maanviljelijöille on melko ainutlaatuinen. Nyt pitäisi vain kertoa enemmän, ketkä sitä ruokaa tekevät, Forsman-Hugg toteaa.

MTT:n Elintarvikeketjun vastuullisuuden konseptointi liiketoimintamahdollisuudeksi hankkeessa (2010 - 2012) rakennetaan vastuullisuuden konkreettisia mittareita ja mietitään, kuinka vastuullisuutta voidaan konseptoida liiketoimintamahdollisuudeksi. Hanke on Tekesin ja yritysten rahoittama ja se toteutetaan yhdessä Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Jyväskylän yliopiston kanssa.

– Vastuullisuus on jo liikkunut juhlapuheista konkreettisiksi toimiksi ja työhyvinvointi on tiukasti mukana vastuullisuudessa, Forsman-Hugg iloitsee. (Ruokatieto - Outi Toivanen-Visti)

Artikkeli on julkaistu 8.12.2009. Päivitetty 17.12.2012.