Lähellä tuotettu ruoka lyhentää kuljetusmatkoja, luo työllisyyttä ja elinkeinoja alueelle sekä säilyttää maaseudun elinvoimaisuuden. Paikallisesta hyvinvoinnista huolehtiva yrittäjä hyödyntää alueen ruokakulttuuria ja reseptejä sekä tukee sopimustuottajia koulutustoiminnalla.
Maa- ja metsätalousministeriö määrittää lähiruuan lyhyesti paikallisruuaksi.
Usein kuluttaja määrittelee lähiruuan kuitenkin itse. Tähän yhdistyy lähiruuan tunnetason ulottuvuus – helsinkiläiselle vaikkapa mummon kotikunnassa valmistetut piirakat voivat hyvin olla lähiruokaa. Paikallisuuden lisäksi lähiruokaan liitetään myös muita ulottuvuuksia, kuten tuoreus, sesonginmukaisuus, tuotannon pienuus ja jäljitettävyys.
Vaikka lähiruokaan suhtaudutaan hyvin myönteisesti, on se käyttö vielä vähäistä. Suomessa ostetusta ruuasta 80 prosenttia on kotimaista ja siitä arviolta kahdeksan prosenttia lähiruokaa. Lähiruuan käyttöä on pienentänyt sen heikko saatavuus.
Muun muassa tiedonkulussa on parannettavaa: tuottajatiedot ovat hajallaan eivätkä ostajat tiedä mitä on tarjolla. Tuottajien on ollut vaikea saada tuotteitaan keskittyneen vähittäiskaupan hyllyille. Kaupat ovat kuitenkin jatkuvasti lisänneet lähiruuan tarjontaa. Viime vuosina ovat lisääntyneet myös lähi- ja luomuruokaan erikoistuneet myymälät, maatilatorit ja nettikaupat.
Julkiset keittiöt ja ruokapalvelut voisivat suurella ostovoimallaan lisätä merkittävästi lähiruuan kysyntää. Lähiruuan hankintaa estävät kuntien tiukat tulkinnat hankintalaista sekä hankintaosaamisen puute. Kuntakohtaiset erot lähiruuan käyttöasteesta ovat suuret.
Kouluruokailussa lähiruoka olisi luonteva tapa opettaa lapsille paikallisesta ruokakulttuurista.
Päivittäistavarakauppa ry on puolestaan kehittänyt mikroyrityshankkeen, jolla valmennetaan pienyrityksiä verkostoitumaan kaupan kanssa.
RuokaSuomi-teemaryhmän ylläpitämällä Aitojamakuja.fi-sivustolla on kuluttajien ja ostajien käyttöön jo yli 1 500 pienen ruokayrityksen ja suoramyyntipisteen tiedot.
Kuva: Vehnäpelto. Tapio Tuomela
Päivitetty: 13.8.2013