Kalkkunasta kuoriutuu joulupöydän kuningatar

Kokonainen, paistettu kalkkuna kruunaa perinteisesti pohjoisamerikkalaisen kiitospäivän. Mutta miksei komea lintu voisi hyvin koristaa myös suomalaista joulupöytää.

Perinteisen, täytetyn joulukalkkunan lisäksi mehevästä kalkkunan fileestä voi valmistaa juhlapöytään sopivaa herkkua. Jos jotain sattuisi jäämään yli, syntyy tähteistä niin vokkia, vartaita kuin hampurilaisia Ruokatiedon keittokirjan ohjeilla.

Yhden teurastamon kautta

– Kalkkuna on maukas vaihtoehto perinteiselle kinkulle. Nyt paikallisia, kokonaisia kalkkunoita on poikkeuksellisen paljon saatavilla, kertoo suunnittelija Elina Arvola Länsi-Kalkkuna Oy:sta.

Länsi-Kalkkuna Oy on Suomen ainoa kalkkunateurastamo. Sen omistavat HK Ruokatalo ja Atria.

Kalkkuna sopii  hyvin keventäjän joulupöytään.

Arvolan mukaan kalkkuna on terveellinen valinta, sillä sen liha on erittäin vähärasvaista – kalkkuna sopii siis hyvin keventäjän joulupöytään. Kalkkunan rasva on hyvälaatuista, esimerkiksi rintafileen rasvasta kolme neljäsosaa on pehmeää rasvaa.  

Puhtaasti sisällä

Suomalaisen kalkkunantuotannon etu on kiistatta tuotannon puhtaus. Hyvän tautitilanteen vuoksi eläimille ei tarvitse syöttää ennaltaehkäisevästi antibiootteja, toisin kuin eteläisemmässä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Myöskään eläinten nokkia ei Suomessa katkaista.

Toisaalta eläinten hyvinvointia huonontaa se, että tavanomaisessa tuotannossa kalkkunat eivät pääse ulkoilemaan, vaan elävät ilmastoidussa ja lämmitetyissä halleissa koko elämänsä. Myös kalkkunoiden teuraskuljetusten olosuhteita on viime vuosina kritisoitu.

Vapaan kalkkunan tuotantoa tutkitaan

Suomessa on selvitetty viime vuosina luomukalkkunan tuottamista kehittämisyhdistys Satafoodin hankkeessa. Vuosi sitten kasvoi ensimmäinen luomukalkkunaparvi.

Vuosi sitten kasvoi ensimmäinen luomukalkkunaparvi.

Kuluttajien kiinnostusta luomukalkkunaan saattaa vähentää sen korkea hinta. Luomukalkkunan hinnan tulee olla miltei 2,5-kertainen tavanomaiseen verrattuna kulujen kattamiseksi.

Hankkeessa on kokeiltu myös laidunkalkkunan tuotantoa närpiöläisellä tilalla. Kesällä kasvatettavat laidunkalkkunat elävät ulkoaitauksessa, jossa niillä on katos ja viljarehua. Laidunkasvatus on haasteellista, sillä lintujen tautiriski kasvaa, kun ne laiduntavat ulkona.

Onnistuessaan laidunkalkkunan tuotanto voi edistää eläinten hyvinvointia, mutta ilman luomurehun saantiongelmia. Tuotantomuoto vastaa monissa maissa tuttua ja perinteistä free range –kasvatusta.  

Heikko kannattavuus karsinut kalkkunoita

Kalkkunankasvatus on Suomessa alkanut vasta 1980–90-luvuilla. Kalkkunoita tuotetaan yli 40 tilalla. Kaikki tilat kuuluvat kahden lihanjalostusyrityksen sopimustuotantoon.

Suomessa kasvaa vuosittain noin kolme miljoonaa kalkkunaa. 2000-luvun alkuvuosina kalkkunamäärä oli miltei puolet nykyistä suurempi. Tuotanto on kamppaillut viime vuosina kannattavuusongelmien kanssa.

Kalkkunaa tuotettiin vuonna 2013 noin 7,3 miljoonaa kiloa.

Kalkkunaa tuotettiin viimeisimmän tilaton mukaan vuonna 2013 noin 7,3 miljoonaa kiloa. Vertailun vuoksi broilerinlihan tuotantomäärä oli yli 103 miljoonaa kiloa.

Eniten syödään leikkeleitä

Kalkkunan kulutus on Suomessa vähäistä. Vuonna 2013 kalkkunaa syötiin yhteensä noin 8,8 miljoonaa kiloa. Keskivertosuomalainen söi siis noin 1,6 kiloa kalkkunaa. Pääosa kalkkunanlihasta syödään erilaisina valmisteina, kuten leikkeleinä.

Yhdysvalloissa kalkkunaa syödään vuosittain yli 7 kiloa ja Euroopassakin keskimäärin reippaasti yli 3 kiloa henkeä kohden.

Taistelee tuontia vastaan

Viime vuonna kalkkunaa tuotiin suomeen 3,2 miljoonaa kiloa. Kalkkunan kulutuksesta siis miltei 40 prosenttia on tuontilihaa.

– Kotimainen kalkkuna taistelee maailmanlaajuisilla lihamarkkinoilla ulkomaista tuontia vastaan, Arvola selittää.

Merkittävimmät kalkkunan tuontimaat ovat Puola ja Saksa. Pääosa tuonnista on lihavalmisteita ja luuttomia paloja.

Kalkkunaa viedään Suomesta myös maailmalle.

Kalkkunaa viedään Suomesta myös maailmalle, viime vuonna 2,2 miljoonaa kiloa, eli hieman edellisvuosia enemmän. Tärkeimmät siipikarjan vientimaat ovat olleet Baltian maat, Venäjä, Ruotsi ja Puola. Vientiin päätyy lähinnä luullisia lihapaloja.

 

Teksti: Silja Nousiainen
Kuva: Elina Himanen/Fotonokka