Paikallisuus uudessa arvossa

Suomalainen ruokakulttuuri lepää suurelta osin perinteisissä, vaikkakin ajan muokkaamissa ruuissa ja tavoissa. Unohtuneita, vanhoja raaka-aineita ja osaamista kaivetaan taas esiin. Uudet tuulet eivät kuitenkaan enää noudata maakunnallisia aluerajoja, vaan ovat paikallisia pisteitä kartalla.

Globalisoituminen on nostanut paikallisuuden uuteen arvoon. Erot Suomen maakuntien välillä ovat tasoittuneet, samoin erot maiden ja kulttuurialueiden välillä. Uusia tuulia saapuu maahamme koko ajan ja eri maiden ruokakulttuurit tuovat oman herkullisen ja monipuolisen lisän suomalaisten ruokaperinteisiin.

Tilaviinejä ja erikoisoluita

Tilaviinit ovat yksi ruokakulttuurin kehityksen haara, joka perustuu vanhalle marjaosaamiselle. Viinitiloja on Suomessa kolmisenkymmentä, eri puolilla Suomea. Ensimmäisten suomalaisten viinitilayritysten aloitettua toimintansa vuonna 1995 on ala laajentunut ja kehittynyt huimaa vauhtia.

Kansainvälisen erikoisoluiden nousun myötä myös Suomeen on kehittymässä uudenlaista olutkulttuuria. Vuosien tauon jälkeen pienpanimoita löytyy maastamme jo nelisenkymmentä omine paikallisine tuotteineen. Tämän kehityksen myötä olutkulttuuri on lähentynyt viinikulttuuria maisteluineen sekä eri tyyppisten oluiden ja ruokien yhdistelynä.

Erityisiä herkkuja pienimuotoisesti

Pienjuustoloita löytyy Suomesta niin ikään kolmisenkymmentä. Osassa valmistetaan nimenomaan meille perinteisiä juustoja mutta tuotekehitys vie kohti uusia paikallisia erikoisuuksia ja kansainvälisten klassikkojen kotimaisia versioita. Joitain tuotteita on valtakunnallisessa jakelussa, mutta useimmat ovat vain paikallisen asiakaskunnan ulottuvilla.

Leipomot ovat suurin elintarvikejalostuksen yritysjoukko, olipa kyse vain pienistä yrityksistä tai koko toimialasta.

Pieniä palvaamoita, makkaranvalmistajia ja muita lihan jatkojalostajia on reilu sata. Myös näissä meille tutuille raaka-aineille kehitetään uusia käyttötapoja. Eksoottisimmat esimerkit lienevät poron sydämestä valmistettu shasimi ja eettisesti kasvatettujen hanhien maksasta valmistettu paté.

Alkuperäislajikkeet

Alkuperäislajikkeiden säilyttämistä voidaan pitää nykyaikaisena tapana vaalia ruokakulttuuriamme. Alkuperäislajikkeilla, niin kasveilla kuin tuotantoeläimillä, ylläpidetään osaamisen ja tarjonnan monimuotoisuutta.

Herkkutatit ja männyntuoksuvalmuskat uudessa arvossa

Maastamme löytyy lukemattomia raaka-aineita, joita myös muun maalaiset hamuavat ja näin kehittävät suomalaista ruokakulttuuria. Esimerkiksi herkkutatteja on viety Italiaan jo vuosikymmeniä tai männyntuoksuvalmuska eli matsutake jota on Suomessa kasvanut iät ja ajat, on vasta japanilaisten ostoinnostuksen myötä päässyt kauppasieniluetteloon.

EUn suojaamat erikoisuudet

Euroopan Unionissa on nimisuojajärjestelmä, jonka voi ajatella tukevan paikallisten erikoisuuksien säilymistä ja tunnetuksi tekemistä. Suojan voi saada tuote jotka on tuotettu perinteisesti tietyllä alueella tai tietyllä valmistusmenetelmällä. Eli tuotteen alkuperä, raaka-aineet ja tuotantotapa ovat tarkkaan tunnetut. EU:n alueella nimisuojauksen on saanut jo yli 800 tuotetta, joista vain viisi on suomalaista. Suojausjärjestelmiä on kolme erilaista.

Suojattu alkuperänimitys (SAN) voidaan antaa tuotteelle, joka tuotetaan ja jalostetaan tietyllä maantieteellisellä alueella. Suomesta SAN-suojattu on Lapin puikula, joka saa erityisominaisuutensa kasvaessaan pitkän päivän oloissa.

Maantieteellisen merkinnän suojan (SMM) saanut tuote liittyy perinteisesti tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, mutta osa sen tuotanto- tai jalostusprosessista voi tapahtua kyseisen alueen ulkopuolella. Tällaisen suojauksen on saanut Suomesta Kainuun Rönttönen. Se tarkoittaa, että maakunnan ulkopuolella valmistettuja rönttösiä ei saa kutsua Kainuun rönttösiksi.

Aidon perinteisen tuotteen (APT) merkinnän saanutta tuotetta voidaan valmistaa eri paikoissa EU:n alueella, mutta se on valmistettava perinteistä, rekisteröityä valmistusmenetelmää noudattaen. Suomalaisista tuotteista valmistusmenetelmältään suojattuja ovat karjalanpiirakka, kalakukko ja sahti. Mikään ei siis estä italialaisia valmistamasta ja markkinoimasta karjalanpiirakoita, kunhan tekevät sen perinteisellä, suojatulla valmistusmenetelmällä.