Vaikutteita historiasta

Meillä on naapurimaiden kanssa paljon yhteistä, kuten muissakin ruokakulttuureissa. Ruokakulttuurimme on aina kuitenkin ollut muutoksessa, kiitos kansainvälisen kaupan, matkailun ja maahanmuuton.

Vieraasta omaksi

Suomi on pienenä maana aina ollut ketterä oppimaan uutta, myös ruokakulttuurissa. Osalle suomalaisista muutos on kielteistä, sillä uusien tuulien koetaan rapauttavan oman kansallisen ruokaidentiteetin ja oman ruuan tuotannon. Osa puolestaan kokee muutoksen myönteisenä: ruokavaliomme kevenee, tulee uusia makuja ja valikoimat kasvavat.

Alituista uudistusta

Suomalaista ruokaa moititaan usein siitä, ettei mikään ole aidosti omaa. Totta onkin, ettei ainoastaan Suomeen jäljitettäviä omalaatuisia ruokia mämmin lisäksi juurikaan ole.

Meillä on naapurimaiden kanssa paljon yhteistä, kuten muissakin ruokakulttuureissa. Esimerkkinä käy vaikkapa Itämeren ympäristön ruokakultuureihin kuuluvat ruisleipä, hapankaali ja tietyt kalat, jotka kukin kansakunta valmistaa hieman toisistaan poikkeavalla tavalla. Mutta ei kai tämä estä meitä omimaan näitä meille tyypillisinä ruokina?

Syömme yhä paljon ruisleipää, jota monet pitävät pyhimpänä asiana suomalaisten ruokien joukossa. Reseptejä on aikojen saatossa tullut uusia ja eikä ruiskaan ole nykyään pelkästään suomalaista. Lihapullia, karjalanpaistia ja pullaa syödään yhä, tosin toisilla resepteillä tai toisissa yhteyksissä kuin ennen.

Italialainen risotto muuttuu ohratoksi, kaupasta voi valita suomessa valmistettua mozzarellaa. Amerikkainen porkkanakakku on päivittäin monen suomalaisen konditorian valikoimissa. Ja kukapa ei olisi vuoden sisällä syönyt kreikkalaista salaattia. Se, missä vaiheessa näitä tuontituotteita pidetään osana suomalaista ruokakulttuuria, on monia herättävä keskustelunaihe.

Niukkuudesta yltäkylläisyyteen

Yltäkylläisyyden ja niukkuuden vaihtelu on aiemmin ollut kaikkien arkea. Köyhimmät kansanosat ovat ajoittain nähneet suoranaista nälkää. Milloin vitsauksina ovat olleet katovuodet, milloin sota, puhumattakaan pitkästä jokavuotisesta talvesta. Sotien jälkeisten elintarvikesäännöstelyn purkauduttua alkoi nopea rakennemuutos myös ruuan suhteen.

Historian perspektiivistä katsoen on varsin luonnollista, että Suomessa on edistyksellisiä ruokajärjestelmiä kuten ilmainen kouluruoka, kotitalousopetus ja ravitsemusneuvonta. Niillä on ehkäisty nälkää ja opetettu kansalle selviytymiskeonoja hankalissakin olosuhteissa. Ja tyydytetty varsinkin pula-ajan jälkeistä tarvetta kaikenlaiseen uuteen.

Ruuan ajoittaisen niukkuuden muuttuminen jatkuvaksi yltäkylläisyydeksi toi osaltaan mukanaan lihavuutta, sydän- ja verisuonitauteja, kolesteroliongelmia ja muita ravitsemuksellisia haasteita. Ei siis ihme, että Suomi on edelläkävijä myös terveyttä edistävien elintarvikkeiden kehittäjänä.