Keittiön koneellistuminen 1900-luvulla

1900-luvulla keittiöt koneellistuivat. Ensin tulivat kaasulla toimivat laitteet, myöhemmin sähkökäyttöiset kodinkoneet toivat helpotusta kotitöihin. Nykyään jääkaappi ja liesi ovat osa keittiön perusvarustusta.

Kaasuenergia

Kaasun käytön yleistyminen 1900-luvun alussa edellytti putkitekniikkaa ja ajanmukaisia kaasulaitteita. Helsingissä ryhdyttiin suunnittelemaan 1800-luvun lopulla ulkomaisen mallin mukaista kaasuverkostoa. Sellainen rakennettiin ja verkko on edelleenkin käytössä. Nykyisin kaasuverkko toimii maakaasulla ja sen piiriin kuuluu noin 33 000 taloutta, 300 ravintolaa ja joukko muita yrityksiä.

Vuodesta 1900 vuoden 1905 loppuun mennessä Helsingin kaasulaitos myi yhteensä 3100 lämpökaasua käyttävää konetta kotitalouksille. Määrä oli huomattavan suuri. Ostetuin laite oli kaksiliekkinen kaasukeitin. Kaasukeittimet eivät yleisesti korvanneet puuhelloja ennen keskuslämmitystä, sillä keittiö lämmitettiin puuhellalla kylminä vuodenaikoina.

Kaasupaistinuunit olivat harvinaisia. Helsingin ensimmäisiin kuuluva kaasuliesi oli näytteillä kaasulaitoksen konttorissa ja 1910-luvulla liesiä alettiin myydä ja vuokrata asiakkaille.

Vuonna 1910 noin 1/3 Helsingin silloisen kaupunginrajan sisäpuolella olevista asuinhuoneistoista oli varustettu kaasujohdolla.

Helsingin asuinhuoneista noi 3/4:lla oli vuonna 1910 vesijohto, ja veden kulutus kasvoi vuosisadan vaihteesta lähtien vesijohtoverkoston laajetessa. Kulutettavan veden määrä asukasta kohti oli kuitenkin alhainen.

Ensimmäiset sähkölaitteet

1910-luvulla suhteellisen harva talous käytti kotitaloussähkölaitteita. Vuonna 1910 keittimiä ja silitysrautoja oli Helsingissä käytössä kolmetoista ja seuraavana vuonna 166. Ensimmäisiä sähkökeittimiä käytettiin ruuanvalmistuksessa lähinnä vain talousveden keittämiseen tai ruuan kuumana pitämiseen. Sähkövaloa lukuunottamatta kotitaloussähkölaitteiden käyttö jäi vähäiseksi. Sähkön kotitalouskäyttö alkoi Helsingissä näkyä vasta 1930-luvulla. Teknisiltä ratkaisuiltaan paremmat kaasulaitteet säilyttivät sähkökotitalouskoneisiin verrattuna ylivoimaisen asemansa siihen asti.

Kotitaloustyön arvo nousee

Kotitaloustyö oli perinteisesti naisten työtä, jota ei pidetty tuottavana toimintana eikä sen työtapoihin näin ollen kiinnitetty erityistä huomiota. Vuonna 1924 perustetun Työtehoseuran kotitalousosaston ansiosta myös kotitaloustyöhön alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Työtehoseuran tutkimuskeskuksessa Rajamäellä keksittiin mm. astiankuivauskaappi, työtuoli ja korkea keittiöjakkara.

Vuoden 1948 työtehomessuilla esiteltiin ihannekeittiö, jossa oli kuivauskaappi, tiskialtaat, kuuma- ja kylmä juokseva vesi, sähköhella, pyörivä kulmakaappi kattiloita varten, pyyhekaappi sekä korkea keittiöjakkara.

Asumisen mukavuus lisääntyi toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1950 enää joka viides kotitalous oli ilman sähköä. Viemäri, WC ja juokseva vesi alkoivat yleistyä.

Jääkaappi ja pakastin

Ruokatarpeiden pilaantuminen oli kotitalouksien ikuinen riesa. Jääkaappi mullisti ruokatalouden. Enää ei tarvinnut suolata, kuivata eikä hapattaa. Ruoka säilyi jääkaapissa käyttökelpoisena pidempään. Jääkaappi toi suomalaisten ulottuville mm. tuoreen kalan ja lihan.

Vuosien 1953 - 1954 aikana sähkökäyttöisten jäähdytyskaappien nimi muuttui jääkaapiksi. Jäillä jäähtyvät kaapit lienevät jääneet työläinä pois käytöstä ja jääkaappi-nimi siirtyi sähkökäyttöiselle jäähdytyskaapille, vaikka jäitä ei enää kaappitilan jäähdytykseen tarvittukaan.

Jääkaapit alkoivat yleistyä 1950-luvulla, vaikka ensimmäinen jääkaappi oli tullut Suomeen jo vuonna 1928. Se oli kuitenkin vielä 1950-luvulla kallis hankinta. Maaseudulla kellarit takasivat yleensä tasaisen viileyden, mutta kaupunkilaisilla oli ongelmia. Alivuokralaisten jääkaappina toimikin kylmällä ilmalla ulko- ja sisäikkunan välinen tila. Siellä säilytettiin maitokannua ja voipakettia.

Jääkaappien käyttötilavuus lisääntyi 60-luvun alkuvuosina, kun vuorivillaeriste vaihdettiin muovieristeeksi. Saman vuosikymmenen loppuvuosina jää-viileäkaapit ja kylmiöt tulivat markkinoille.

Vuonna 1964 suomalaiset kotitaloudet omistivat 578 000 jääkaappia ja 4000 pakastinta. Useissa maalaistaloissa ei vielä 1960-luvulla ollut jääkaappia. Pakastin sen sijaan maaseudulla hankittiin nopeasti sen tultua markkinoille. Pakastin sopi hyvin maaseudulle, jossa teurastus tai metsästys saattoi tuoda käyttöön suuren määrän lihaa. Samaten metsän marjat ja oman puutarhan sato saatiin pakastimeen säilöön.

Vuonna 1973 peräti 9:llä kymmenestä kotitaloudesta oli jääkaappi. Pakastin alkoi yleistyä 1970-luvulla. Vuonna 1971 vain joka kymmenes kotitalous omisti pakastimen. Vuonna 1990 peräti 4/5-osaa kotitalouksista omisti pakastimen.

Sähköliesi

Sähköliesi tuli Suomeen 1930-luvulla ja niiden sarjavalmistuskin alkoi Suomessa vuonna 1937, mutta ne alkoivat yleistyä vasta 1950-luvulla. Aikakauslehdet lisäsivät ruuanvalmistusohjeisiinsa astelukemat, kun sähköliesi yleistyi.

Useissa maalaistaloissa ei vielä 1960-luvulla ollut sähköhellaa, vaikka sähkövalo jo olikin. Puuhella ole edelleenkin monikäyttöisempi. Puuhellalla voi myös valmistaa ruokaa isommissa erissä.

1960-luku merkitsi sähkölieden nopeata kehittymistä. Lieden nopeuteen ja paistamisen tasaisuuteen alettiin kiinnittää huomiota. Vuonna 1973 4/5-osalla kotitalouksista oli sähköliesi.

Mikroaaltouuni

Mikroaaltouuni tuli Suomen markkinoille 1960-luvulla. Ensimmäiset mikrot olivat kupumallisia ja poikkesivat melkoisesti nykyisistä malleista. Mikroaaltouunit yleistyivät 1980-luvun loppupuolella. Vuonna 1985 vain joka 20. kotitalous omisti mikroaaltouunin. Vuonna 1990 mikro oli jo 3/5-osalla kotitalouksista.

Astianpesu

Emännän tietokirja vuodelta 1948 antoi astianpesusta seuraavanlaisia ohjeita: "Pesemistä varten tarvitaan kaksi pesusoikkoa, pesuriepu, pataharja, lipeätä sekä kylmää ja kuumaa vettä. Oikeanpuolista soikkoa käytetään varsinaisena pesusoikkona ja vasemmanpuoleista huuhteluun. Pesemistä seuraa kuivaaminen. Kukin astialaji kuivataan omaan pyyhkeeseen ja se on suoritettava hyvin huolellisesti, ettei minnekään jää nöyhtää. Sitten astiat viedään paikoilleen."

Kaupunkikeittiön mukavuuksiin kuului 1930- ja 1940-luvuilla sinkkilevyllä päällystetty tiskipöytä kaatoaltaineen. Kaupunkitaloudet alkoivat saada lämmintä vettä vedenkuumentimesta. Maaseudulla vesi kannettiin varsin yleisesti kaivosta ja astiat pestiin lieden reunalla, puulaatikon kannella tai koivulevystä tehdyllä, pellavaöljytyllä pöydällä.

Astiat itsekseen kuivumaan astiankuivauskaappiin -idea toi 40-luvulla melkoisen ajansäästön keittiötöihin. Astiankuivauskaapin ritilähyllyt olivat aluksi puuta. Irrotettavat muovihyllyt saatiin 50- ja 60-luvun taitteessa.

Astiankuivauskaapin yleistyminen alkoi keittiökalusteiden teollisen valmistuksen myötä vuonna 1948. Nykyään astiankuivauskaappi kuuluu lähes jokaiseen suomalaiseen kotitalouteen.

Ensimmäiset astianpesukoneet myytiin Suomessa vuonna 1963. Sen jälkeen niiden määrä on tasaisesti kasvanut. 1990-luvun alussa astianpesukone oli jo joka kolmannessa kodissa.

Pyykkilaudasta elektroniikkaan

Pyykkikoneiden historia on varsin lyhyt. Käsikäyttöistenkin pesukoneiden aika ulottuu vain viiden vuosikymmenen taakse.

Ensimmäiset pyykinpesukoneet tulivat Työtehoseuraan kokeiltaviksi 1950-luvun taitteessa. Vajaan 50 vuoden kuluessa on edetty käsikäyttöisistä, puisista pesukoneista nykyisten automaattipesukoneiden valtakauteen. Siirtyminen konetyypistä toiseen ei ole tapahtunut ennakkoluuloitta. Pyykkilaudasta, lipeäkivestä ja muuripadasta luopuminen vei aikansa. Arveltiin, ettei kone voi tehdä puhdasta.

1940-luvulla maaseudun talouksista oli kolme neljäsosaa vielä ilman vesijohtoa. Siksi pyykinpesumenetelmätkin olivat vaatimattomia. Ensimmäiset kokeillut koneet olivat käsikäyttöisiä. Vesijohdon puuttuessa nostettiin padassa kuumennettu vesi koneeseen ämpärillä. Pyykki huuhdottiin usein saavissa tai pesutuvan isossa sementtialtaassa.

Työtehoseuran suurnäyttelyssä marraskuussa 1948 esiteltiin suomalaisille ensimmäinen ihan sähköllä toimiva pyykinpesukone. Koneen sisäseinässä oleva pulsaattori korvasi raskaan hieromisvaiheen pyörittämällä vaatteita pesuliuoksessa. Koneen yläreunassa oleva käsikäyttöinen puristin helpotti osaltaan pyykin vääntämistä. Pulsaattorikone helpotti huomattavasti pyykinpesua.

Tästä englantilaisesta ihmekoneesta - Hooverista - tuli käsite vuosiksi eteenpäin. " Joko sinulla on huuveri?", kyseltiin tuttavien kesken. Viidessä vuodessa pulsaattorikone saavutti 30 000 kappaleen myyntimäärän.

Hoover sai myös kilpailijoita, mm. kotimaiset Upo- ja Rosenlew-pulsaattorikoneet. Vesijohtotalouksienkin lukumäärä lisääntyi, vaikka ämpäritäyttökin oli pulsaattorikoneissa mahdollista.

Kehitys kulki edelleen. Työtehoseura sai tutkittavakseen ensimmäisen automaattisen rumpupesukoneen vuonna 1958. Automaattipesukoneita esiteltiin ensi kerran Työtehoseuran suurnäyttelyssä samana vuonna. Pyykinpesun helppous ihastutti näyttelyvieraita, mutta toisaalta epäiltiin automaattipesukoneen käyttökustannuksia. Pelättiin veden ja sähkön kulutusta, sillä automaattipesukoneen pitkä pesuaika huolestutti pyykkäreitä. Ajan myötä epäilyt karisivat. Automaattisesta pyykinpesukoneesta on tullut lähes ainoa pesukonetyyppimme.

Muut kodinkoneet

  • Mankelin edeltäjiä olivat kivimankelit ja kaulauslaudat. 
  • Kotiliesi esitteli vuonna 1952 uutuutena höyrymehuautomaatin eli höyrymehustimen.
  • Kahvinkeittimet ilmestyivät suomalaisiin keittiöihin 1970-luvulla, josta lähtien ne ovat tulleet tutuksi lähes joka kodissa.