Naisen rooli keittiössä 1900-luvulla

Keskiluokkaisissa perheissä yleensä perheen äiti johti kotitalouden ruoka-asioita. Hän määräsi, mitä syötiin ja hän opasti myös kotiapulaista. Maaseudulla ja työläisperheissä naiset tekivät ruuan, mutta yleensä perheen mies määräsi, mikä oli perheelle sopivaa syötävää ja mikä ei.

1920- ja 1930-luvut

Työläisperheissä ruuan valmisti yleensä perheen äiti, mutta joskus myös perheen kanssa asunut isoäiti. Suomessa oli perinteenä, että ruoka valmistettiin kotona.

Keskiluokkaisissa perheissä kotiapulaiset olivat yleisiä. Vaikka perhe olisi ollutkin pienituloinen, sillä piti olla kotiapulainen. Monessa perheessä myös perheen äiti oli mukana työelämässä. Perheen äiti määräsi, mitä syötiin ja äiti myös opasti kotiapulaisen perheen tapoihin. Ruuan valmisti joko kotiapulainen yksin tai kotiapulainen perheen äidin kanssa. Lapset joutuivat yleensä avustamaan ruuanlaitossa.

1940-luku

1940-luvulla ruuanlaittovastuu oli luonnollisesti perheen äidillä, sillä isät olivat sodassa.

Maaseudulla kalastuksen, metsästyksen ja marjastuksen merkitys korostui pulavuosina. Kalastus ja metsästys jäivät yleensä perheen isän ja poikien työksi, mutta marjametsään lähtivät kaikki.
Myös keskiluokkaisissa ja työläisperheissä kasvatettiin vihanneksia ja marjoja mahdollisuuksien mukaan. Samoin kerättiin sieniä ja marjoja metsästä.

1950-luku

Vaikka keittiö oli edelleen naisten valtakunta, kaikista yhteiskuntaluokista löytyi 1950-luvulla muutamia miehiä, jotka osallistuivat ruuanlaittoon. Perheen isä hallitsi joko ruuanlaiton kokonaisuudessaan tai oli erikoistunut muutamiin ruokalajeihin. Ruuanlaittoon osallistuneet miehet olivat usein oppineet taitonsa sodassa.

Maaseudulla asuneissa perheissä isän rooli keittiössä oli kuitenkin edelleen vähäinen. Hän saattoi esittää toiveita valmistettavista ruuista, mutta ruuan valmistamiseen hän osallistui harvoin. Sen sijaan hänen vastuullaan oli eläinten teurastus, metsästys ja kalastus.

1960- ja 1970-luvut

Maalaistalossa asui edelleen useita sukupolvia saman katon alla ja ainakin joissakin tapauksissa vanhemmat ihmiset sanelivat ruokakulttuurin rajat.

Ruuanlaitto kuului edelleen maaseudulla naisten töihin. Vain muutamassa harvassa tapauksessa isä osallistui ruuan valmistukseen tai leivontaan. Lapset joutuivat useimmiten avustamaan keittiössä, mutta yleensä pojat olivat saaneet täydellisen vapautuksen "naisten töistä". Samassa taloudessa asunut perheen isoäiti osallistui ruuan laittoon ja leivontaan. Leipä tehtiin usein 1960- ja 1970-luvuilla kotona.

Myös työläisperheissä äiti valmisti edelleenkin ruuan. Monet naisista olivat jo 1960- ja 1970-luvuilla mukana työelämässä, mutta ruuanlaittovastuu oli säilynyt yllättävän tiukasti naisilla. Vanha malli oli opittu kotoa, eikä sitä kyseenalaistettu. Useille naisille arkipäivät olivat varsin työläitä.

Lapset joutuivat avustamaan ruuanlaitossa vain vähän. Jotkut perheen äideistä olivat ehkä lapsena joutuneet tekemään kovasti töitä, ja halusivat säästää omat lapsensa raatamiselta.
Makkara oli 1960- ja 1970-lukujen kiistaton suosikki. Uusi ruokalaji saattoi houkutella jopa perheen isän ruuanlaittoon. Äiti valmisti perheen päivällisen lukuunottamatta lauantain saunalenkkiä, jonka myös isä osasi laittaa uuniin.

Keskiluokkaisissa perheissä saattoi vielä 1970-luvulla olla kotiapulainen tai ainakin joku, joka auttoi perhettä silloin tällöin. Varsinkin pitkälle koulutetut vanhemmat turvautuivat kotiapuun. Ruuanlaittovastuu saattoi olla kokonaan kotiapulaisella, eivätkä perheen vanhemmat välttämättä ehtineet edes yhteisille aterioille.

Jos äiti oli kotirouva, ruuanlaittovastuu lankesi luonnollisesti hänelle. Perheen isä auttoi usein ruuanlaitossa tai ainakin osasi valmistaa jonkun tietyn aterian tai ruokalajin.Perheen ruokaostoksista vastasi usein isä. Ostosvastuu tai sen osa siirtyi monesti lapsille näiden kasvaessa isommiksi.

Valmisruokia ja pakasteita ilmestyi kauppoihin. Niitä ostettiin kuitenkin sangen harvoin ja niitä pidettiin kalliina. Jos perheessä syötiin valmisruokaa, se oli yleensä verilettuja tai purkkihernekeittoa, joskun myös maksa- tai makaroonilaatikkoa.

1980-luku

Maaseudulla perheen äiti oli edelleen ruuanlaittaja. Myös perheen lapset, sekä tytöt että yhä useammin myös pojat osallistuivat keittiötöihin. Useimmissa perheissä isä osallistui edelleenkin suhteellisen harvoin ruuan valmistukseen, hän saattoi kuitenkin lämmittää valmiita ruokia.

Maanviljelijäperheissä tapahtui kuitenkin muita merkittäviä muutoksia. Yhä useammin perheen äiti siirtyi töihin tilan ulkopuolelle. Se vaikutti osaltaan perheen ruokatapoihin. Kaikkia ruokia ja leivonnaisia ei enää valmistettu kotona, vaan valmisruokia käytettiin. Osa työssä käyvistä perheenäideistä laittoi kuitenkin ruuat edelleen itse esim. suuremmissa erissä. Pakastin oli siksi tärkeä apuväline perheen ruokahuollossa. Kaupungeissa naisten työssäkäynnin yleisyydestä huolimatta päävastuun perheen ruuanlaitosta tuntui kantavan edelleen äiti. Perheen isä oli harvoin tasavertainen ruuanlaittaja, yleensä hän vain avusti keittiötöissä.

Valmisruuat olivat tulleet jäädäkseen. Valikoimat laajenivat ja niitä ostettiin yhä enemmän ja useammin. Yleisesti oltiin jopa huolissaan valmisruokien suosion kasvusta. Pelättiin niiden murentavan suomalaista ruokaperinnettä. Kuitenkin esimerkiksi verilettujen tai maksalaatikon nauttiminen olisi tänä päivänä hyvin vähäistä, ellei valmisruokateollisuus olisi niitä valmistanut. Valmisruuat takasivat edellä mainittujen ruokien pysymisen suomalaisessa arkipäivän ruokaperinteessä.

1990-luku

Yleisesti perheen äidillä oli edelleenkin tärkeä rooli keittiössä. Monissa perheissä miehet kuitenkin osallistuivat aktiivisesti ruuan valmistamiseen, kaupassa käyntiin yms. Perheen yhteinen aika on yhä vähentynyt ja ateria kokoaa perheet yhteen lähinnä viikonloppuisin. Silloin ruuan valmistaminen voi olla koko perheen yhteinen harrastus. Arkipäivisin turvaudutaan yhä useammin vaivattomiin valmisruokiin tai puolivalmisteisiin, jotka nopeutensa ja helppoutensa ansiosta turvaavat perheen jäsenten eri aikaan ajoittuvat ruokailuhetket.