Mikrobien pääryhmät

Mikrobeja on kaikkialla: ilmassa, vesistöissä, maaperässä, kasveissa, eläimissä, ihmisissä. Suurin osa mikrobeista on elintarvikehygienian kannalta haitattomia. Esimerkiksi terveen ihmisen elimistössä on noin 250 eri bakteerilajia. Valtava määrä eläviä mikrobeja on nähtävissä paketillisessa leivontahiivaa tai leivän homekasvustossa.

Mikrobit ovat yksisoluisia eliöitä. Mikrobeja ei voi nähdä paljain silmin, vaan niiden tarkastelemiseen tarvitaan vähintään 1000 kertaa suurentava mikroskooppi. Bakteerit ja sienet ovat kooltaan noin tuhannesosa millimetriä, virukset vielä paljon pienempiä.

Mikrobien pääryhmiä ovat

  • bakteerit
  • sienet: homesienet ja hiivasienet
  • virukset

Kaikkiin pääryhmiin kuuluu valtavasti lajeja.

Bakteerien ainoa lisääntymistapa on jakautuminen kahdeksi identtiseksi bakteeriksi. Solu jakaantuu sitä tiheämmin, mitä ihanteellisemmat olosuhteet ovat kyseisen bakteerilajin kannalta, jopa useampia kertoja tunnissa. Homesienet, homeet kasvavat rihmastoina ja lisääntyvät rihmaston kappaleista sekä levittämällä lisääntymisitiöitä. Hiivasienet, hiivat lisääntyvät kuroutumalla sekä levittämällä lisääntymisitiöitä. Virukset tarvitsevat elävän isäntäsolun, jonka sisällä ne lisääntyvät. Virukset eivät voi lisääntyä elintarvikkeissa tai vedessä. On kuitenkin viruksia, mitkä pystyvät säilymään lisääntymiskykyisinä pitkiäkin aikoja esimerkiksi vedessä tai vaikkapa pakasteissa.
 

Bakteerien itiöityminen

Joillakin bakteerilajeilla on kyky tuottaa bakteeri-itiöitä. Itiötä kutsutaan bakteerin lepomuodoksi ja kestomuodoksi, koska itiömuoto ei lisäänny ja toisaalta bakteeri-itiö kestää huomattavasti hankalampia olosuhteita kuin lisääntymiskykyinen bakteeri, esimerkiksi kuivuutta ja keittämistä. Itiöitymistä tapahtuu esimerkiksi kuivumisen tai erittäin hitaan lämpötilan nousemisen yhteydessä. Itiön ”herättää itämään” esimerkiksi keittäminen. Tällöin suotuisia olosuhteissa yksi itiö täydentyy takaisin yhdeksi lisääntymiskykyiseksi bakteeriksi.

Steriili

Steriilillä tarkoitetaan jotain, missä ei ole lainkaan eläviä mikrobeja, ei myöskään bakteeri-itiöitä. Steriiliä voi olla vain varta vasten steriloidun ilmatiiviin pakkauksen sisällä.

Mikrobien tutkiminen

Koska emme voi aistein tietää, onko vaikkapa pöydällä mikrobeja vai ei, ja jos on niin mitä mikrobeja ja kuinka paljon, tarvitsemme erityisiä menetelmiä asian tutkimiseen. Tutkimuksen vaiheita ovat yksinkertaisimmillaan:

  • edustavan näytteen ottaminen puhtaasti
  • mikrobien määrän lisääminen kasvattamalla niitä sopivalla kasvatusalustalla
  • määrän laskeminen.

Kun selvitetään esimerkiksi ruokamyrkytyksen aiheuttajaa, tarvitaan jatkotutkimuksia mikrobilajin tarkemmaksi määrittelemiseksi. Tutkimusvaiheita ja -menetelmiä voidaan tarvita useita ja monentyyppisiä. Ne voivat olla valikoivaa viljelyä, immunologisia, biokemiallisia tai molekyylibiologisia testejä tai mikroskopointia.