Ekokilpailukykyinen yritys

Ekokilpailukykyinen yritys esim. elintarvikkeita valmistava tehdas valmistaa tuotteensa niin, että haitalliset ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman pienet.

Valmistukseen käytetään mahdollisimman vähän raaka-ainetta yhtä tuotetta kohti (luonnonvarojen kestävä käyttö). Tuote on suunniteltu siten, että sen käyttö ja jätteenkäsittely aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle.

Ekokilpailukykyinen yritys ottaa huomioon paitsi asiakkaidensa myös muiden sen yhteistyötahojen ympäristövaatimukset. Yhteistyötä yritys joutuu tekemään tavarantoimittajien, rahoittajien, viranomaisten, vakuutuslaitosten, tiedotusvälineiden, ympäristöjärjestöjen, lähialueen muiden yritysten ja asukkaisen kanssa. Jos yritys tekee sen paremmin kuin kilpailijansa eli vastaavia tuotteita valmistavat muut yritykset, sillä on hyvät mahdollisuudet saada tuotteensa paremmin kaupaksi kuin kilpailijansa.

Liikeidea kiteyttää, mitkä ovat yrityksen tuottamat tuotteet tai palvelut ja ketkä ovat sen tavoittelemat asiakkaat. Toimintaperiaatteet ovat yrityksen pelisäännöt ja ne ohjaavat yrityksen toimintaa. Ekokilpailukykyisessä yrityksessä ympäristöosaaminen on osa liikeideaa ja se otetaan huomioon yrityksen koko toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Ekokilpailukykyinen yritys toteuttaa elinkaariajattelua. Se ottaa huomioon, että tuote vaikuttaa ympäristöön koko tuotantohistoriansa ajan raaka-aineiden hankinnasta jätteiden käsittelyyn. Ekokilpailukykyinen yritys hoitaa ympäristöasiansa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Mitä asiakkaat haluavat?

Miksi joku tuote menee kaupaksi ja toinen ei? Ihmiset ostavat tuotteita ja tavaroita, joiden laatu on hyvä ja hinta ostajan kukkarolle sopiva. Tavaroiden menekkiin vaikuttavat toki monet muutkin tekijät, kuten tuotteen ulkonäkö, tuotemerkki, yrityksen maine ja myyjän ammattitaito. Näiden menestystekijöiden joukkoon on noussut ekokilpailukyky. Markkinat eli tuotteiden ostajat ja kuluttajat eivät enää hyväksy sellaisia tuotteita ja tuotantomenetelmiä, jotka saastuttavat luontoa. Yritykset haluavat olla kilpailukykyisiä myös ympäristöasioissa.

Ympäristömyönteisiä tuotteita valmistava yritys on parempi kuin kilpailijansa. Jos yritys ei kehitä tuotantoaan ympäristömyötäiseksi, kilpailijat tekevät sen.

Yritys säästää rahaa

Säästöt ovat usein konkreettisia. Yritys ostaa vähemmän raaka-aineita. Jätevesien ja jätteiden määrä laskee ja niiden käsittely maksaa vähemmän. Sähkölasku pienenee, kun yritys säästää energiaa. Uusi tekniikka on tehokkaampaa ja vähemmällä panostuksella saadaan enemmän aikaiseksi.

Ympäristönsuojelu on myös yritykselle halvempaa kuin sen laiminlyönti. Vahinkojen korjaaminen, esimerkiksi maaperän puhdistus voi maksaa miljoonia markkoja.

Yritys tarvitsee useita lupia ennenkuin se voi rakentaa laitoksen ja aloittaa toimintansa. Ympäristöasioissa yrityksen toimintaa ohjaavat ja valvovat kunnan ympäristönsuojelu- ja terveysviranomaiset, alueelliset ympäristökeskukset ja ympäristöministeriö.

Kuka valvoo päästöjä?

Yritykset mittaavat tai mittauttavat päästöjensä määrän ja laadun ja raportoivat niistä viranomaisille. Viranomaiset valvovat yrityksiä ja tekevät tarkastuskäyntejä yrityksiin ja kuntiin. Jos päästöt ylittävät sallitut rajat, yritys selvittää ylityksen syyt ja valvova viranomainen antaa yritykselle määräykset vähentää päästöjään. Jos rajoituksia ja määräyksiä ei noudateta, yritys voi saada uhkasakon tai rikossyytteen.

Alueelliset ympäristökeskukset tai kunnan ympäristöviranomainen valvovat yrityksiä, jotka aiheuttavat päästöjä vesistöihin. Noin 2000 laitosta tarkkailee Suomessa vesistöpäästöjään ja raportoi niistä säännöllisesti viranomaisille.

Teollisuuden päästöjä, pistekuormitusta (tietystä selkeästä kohteesta tuleva kuormitus) on helppo mitata ja valvoa. Hajakuormitusta eli päästöjä pelloista, metsistä, asutuksesta ja liikenteestä on vaikeampi mitata ja rajoittaa.

Jos sattuu vahinko

Saastuttaja maksaa ensisijaisesti esimerkiksi saastuneen maaperän puhdistamisen. Jos saastuttamisen aiheuttajaa ei enää ole olemassa, valtio tai kunta eli veronmaksajat maksavat alueen puhdistuksen.

Maaperään joutuneisiin haitallisiin aineisiin törmätään joskus vanhoilla teollisuusalueilla, jotka halutaan muuttaa asuntoalueiksi. Perinteisesti saastunut maa-aines on kuljetettu kaatopaikalle, mutta uusia menetelmiä kehitetään jatkuvasti. Maamassat eristetään ympäristöstä vettä huonosti läpäisevillä rakenteilla tai haitalliset aineet sidotaan liukenemattomaan muotoon. Maa "betonoidaan". Ongelmajätelaitos käsittelee myös saastunutta maa-ainesta.

Ekokemin ongelmajätelaitos Riihimäellä seuraa ympäristön tilaa ja muutoksia jatkuvin seurantatutkimuksin. Kun tehdas perustettiin, alueen ympäristön tila tutkittiin. Nykyisten tutkimusten tuloksia verrataan alkuperäisiin mittaustuloksiin. Näin saadaan tietoa mahdollisista luonnon muutoksista. Ekokem tutkii mm. alueen pohja- ja pintavesien laatua, kasvistoa (jäkälät, sienet, marjat ja viljakasvit) ja lunta. Kansanterveyslaitos on tutkinut myös lähialueen asukkaiden terveyden ja tehtaan vaikutuksen asukkaiden viihtyvyyteen.

Ihanneraaka-aine uusiutuu ja kiertää

Ympäristömyönteinen yritys valitsee mahdollisuuksien mukaan sellaiset raaka-aineet, joiden hankinta ja kuljetus kuluttavat mahdollisimman vähän ympäristöä ja joiden työstö ja muuttaminen aiheuttavat vähän jätettä ja hyödyttömiä sivutuotteita.

Raaka-aineen valinta vaikuttaa myöhemmin siihen, millaista jätettä tuotteesta syntyy tai voiko sitä kierrättää. Kierrättäminen edellyttää tuotteen raaka-aineiden tuntemista. Erilaisten materiaalien sekoittaminen toisiinsa vaikeuttaa kierrätystä.

Teollisuusyritys voi säästää raaka-aineissa myös ns. sisäisellä kierrätyksellä. Kaikki mahdollinen materiaali ja tuotannon sivutuotteet otetaan talteen ja palautetaan uudelleen tuotteiden valmistuksen johonkin vaiheeseen. Esimerkiksi metalli- ja kemianteollisuus ovat saavuttaneet hyviä tuloksia käyttämällä vettä aikaisempaa tehokkaammin. Tuotantolaitokset voivat myös kierrättää aineita keskenään: yhden "jäte" on toisen raaka-aine. Kierrätysraaka-aineen käyttö on erityisesti tarpeen silloin, kun yritys käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja.