Hinta

Hinnan muodostumisen pohjalla ovat aina tuotteen valmistus- ja markkinointikustannukset ja sen jälkeen kuluttajien ostohalukkuuteen eli kysyntään ja tuotteen myyntimahdollisuuksiin eli tarjontaan liittyvät seikat.

Hinnalla on taipumusta nousta korkeaksi, mikäli tuote kulkee monien välittäjien kautta. Toisaalta tuottaja voi pyytää saman hinnan myydessään tuotteen torilla, vaikka hänen kustannuksensa olisivatkin kaupan kustannuksia pienemmät. Tuotteen hintaa perustellaan silloin mm. tuoreudella ja laadulla.

Hintaan vaikuttavat myös valtiolle maksettavat verot ja maahamme tuotavien tuotteiden tullimaksut sekä kaupungeille maksettavat satamamaksut.

Ruokatieto, kauppa, kuvaaja Jussi Ulkuniemi

Vertaillessamme eri liikkeiden hintoja toisiinsa, huomaamme, että jonkin tuotteen hinta voi vaihdella eri liikkeissä. Tuote voi olla tarjouksessa. Kauppias on ostanut sitä suuren erän, jolloin hänen maksamansa ostohinta on ollut normaalia halvempi. Joskus taas tuotteen korkealla hinnalla pyritään kattamaan jonkin muun tuotteen normaalia edullisempaa hintaa.

Kestokulutushyödykkeiden (esim. pakastin, televisio, astianpesukone) hintojen vertailu vaatii tuotteiden ominaisuuksiin ja laatuun tutustumista. Tuotteen lisäominaisuus maksaa aina. On siis syytä harkita, onko lisäominaisuus välttämätön ja hintansa arvoinen. Vertailutaulukon tekeminen helpottaa lopullisen päätöksen tekemistä.

Arvonlisävero

Tuotteiden, tavaroiden ja palveluiden hinnat sisältävät eurooppalaisen mallin mukaan arvonlisäveroa (ALV), jonka myyjä tai palvelun tuottaja tilittää valtiolle. Arvonlisäveroa maksetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä sekä maahantuonnista.

Verottomia ovat kuitenkin laissa erikseen mainitut tavarat ja palvelut, muun muassa terveyden- ja sairaanhoito, sosiaalihuolto, koulutus, rahoitus- ja vakuutustoiminta, ulkomaillemyynti, tavaroiden myynti lentokentällä tullivalvonnassa olevassa verottomien tavaroiden myymälässä, määrätyt tavarat ulkomaan liikenteen laivoissa ja muiden tavaroiden kuin elintarvikkeiden ns. turistimyynti henkilölle, joka ei asu Suomessa, Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Turistimyynnin edellytyksenä on selvitys siitä, että matkailija on itse vienyt tavarat Suomesta eikä ole käyttänyt niitä täällä. Tätä tax free - järjestelmää ylläpitävät toimiluvan saaneet yritykset.

Normaali arvonlisävero Suomessa on 23 %. Joillakin tuotteilla on tätä alempi vero, esimerkiksi elintarvikkeilla 13 %.

Hintataso

Suomen hintojen vertaaminen muiden maiden hintoihin tapahtuu valuuttakurssien avulla. Suomi voi olla jollekin halpa ostosmaa. Joku muu maa on taas halpa meille. Sillä on merkitystä matkailun lisääntymisenä tai vähentymisenä.

Tällainen vertailu ei kuitenkaan kerro, ovatko hinnat vieraassa maassa alhaisia vai korkeita kyseisen maan asukkaiden ostomahdollisuuksia ajatellen. Vertailu kannattaa siinä tapauksessa tehdäkin sillä perusteella, mitä palkasta verojen jälkeen käteen jäävällä summalla voi ostaa.

Palveluiden vertailu edellyttää tietoa siitä, mitä palveluun sisältyy. Esimerkiksi autokoulun käyminen eri maissa vaatii erisuuruisen tuntimäärän. Joidenkin raaka-aineiden, esimerkiksi kahvin ja puuvillan, maailmanmarkkinahinnat taas määräytyvät suurkaupunkien kuten Lontoon ja New Yorkin, tavarapörsseissä. Hinta muodostuu kysynnästä ja tarjonnasta. Lopullinen hinta voi olla alle tai yli pörssihinnan kahvierän laadun mukaan.

Hintamerkinnät

Ruokatieto, pihvitiski, kuvaaja Jussi Ulkuniemi

Tavaroiden hintoja on vaikea vertailla, jos ne pakataan erikokoisiin pakkauksiin. Vertailuarvona pidetään sen vuoksi yksikköhintaa, esim. kilo-, litra-, metri- tai neliömetrihintaa, jonka on oltava selkeä ja näkyvillä, kuten tuotteen hinnankin.

Jos hinta merkitään hyllyn reunaan, sen täytyy olla kyseisen tuotteen kohdalla. Jos tavaran laji tai säilytystapa estää hintamerkinnän tekemisen itse tuotteeseen tai hyllyn reunaan, sen on oltava tavaran välittömässä läheisyydessä olevassa taulukossa.

Hintamerkintäasetus koskee vähittäismyyntipaikkoja ja niiden näyteikkunoita. Yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus koskee itsepalveluun perustuvaa vähittäismyyntiä ja pakkaamattoman leivän osalta myös palvelumyyntiä sekä näiden kirjallisia mainoksia ja esitteitä.

Velvollisuus ei koske elintarvikkeita, jotka koostuvat useasta eri aineesta, leivonnaisia, koristemakeisia, makeutusaineita, kuivakeittoja, perunamuhennosjauheita eikä tiettyjä ruoka-aineita ja juomia, kun niitä myydään määrätyssä pakkauskoossa, esim. 500 g:n kahvi tai 2 kg:n jauhopakkaus.

Lääninhallituksen tarkastajat kiertävät liikkeissä valvomassa, ja heille voi tarvittaessa tehdä ilmoituksia puutteellisista hintamerkinnöistä.