Kalan aistit
Paras näköaisti on pintavesien eläjillä
Parhaiten näköaisti on kehittynyt pintavesissä elävillä kaloilla. Sen sijaan pimeissä pohjissa elävien kalojen näkö on usein huono. Useimmat kalat pystyvät aistimaan värejä. Veden alla ei voi nähdä kovin kauaksi ja tarkimmin kalat näkevät suoraan eteenpäin. Näköaisti on sopeutunut vesiympäristöön, joten vedestä nostettu kala näkee huonosti.
Kalan korvaan ei mene vettä
Kuulo ei ole merkityksetön aisti kaloille, vaikka kaloilta ulkokorva puuttuukin. Koska kaloilla ei ole erillistä korva-aukkoa, ääni johtuu pehmeiden kudosten läpi sisäkorvaan. Kalojen sisäkorva on rakenteeltaan samanlainen kuin ihmisellä.
Kuulonaistikyvyssä on suuria eroja lajikohtaisesti. Parhaiten kuulevat kalat, joiden sisäkorva on yhteydessä uimarakkoon. Tällainen kala on mm. silakka. Uimarakon värähtely tehostaa ääniaaltojen kulkeutumista korvaan.
Kylkiviivalla kala aistii veden värehtelyä
Kylkiviivan avulla kala aistii veden paineaaltojen muutoksia. Kylkiviiva näkyy päällepäin kalan kyljessä kulkevana viivana. Se muodostuu suomuista, joissa on reikä. Nämä reiät ulottuvat orvaskeden läpi hyytelömäiseen kanavaan, josta hyytelön liikkeet välittyvät aistisoluja pitkin hermostoon ja muodostavat näin kylkiviiva-aistin.
Kylkiviiva täydentää kalan muita aisteja. Kylkiviivan avulla kala voi suunnistaa ja saalistaa muita kaloja. Se auttaa muiden aistien lisäksi kalaparvia pysymään yhdessä, niin etteivät ne nopeasti uidessaan törmäilisi toisiinsa.
Kalan haju- ja makuaistit ovat hyvät
Kalojen haju- ja makuaistit ovat suhteellisen hyvin kehittyneet. Hajuaistia kalat käyttävät ravinnon etsimiseen, suunnistamiseen, vihollisen havaitsemiseen sekä omien lajitovereidensa tunnistamiseen. Hajuaistia lohet käyttävät apunaan palatessaan kotijokiinsa kutemaan.
Makuaisti on kaloilla yleensä lähiaisti, jonka avulla todetaan ravinnon käyttökelpoisuus. Makuaisti on hyvin kehittynyt niillä kaloilla, jotka elävät sameissa vesissä ja saalistavat yöllä.
