Luonnonkaloja

Tutustu tärkeimpiin suomalaisiin luonnonkaloihin!

Valitse kalalaji alla olevasta listasta tai lue eri lajiesta selaamalla sivua alaspäin.

Ahven
Ankerias
Harjus
Hauki
Kampela
Kiiski
Kilohaili
Kuha
Kuore
Lahna
Lohi
Made
Muikku
Nieriä eli rautu
Siika
Silakka
Särki
Säyne
Taimen
Toutain
Turska

Tutustu tärkeimpiin kalalajeihin ja pelaa muistipeliä Kalatalouden Keskusliiton Ahven.net-sivustolla!

Ahven    

Perca fluviatilis

Ahvenen tuntomerkit

Ahven on helppo tunnistaa. Sen kyljet ovat tummajuovaiset, vatsanpuoleiset evät ja pyrstö punaiset. Sillä on kaksi selkäevää, joista etummainen on piikkinen.

Ahvenen levinneisyys

Ahven elää lähes koko Suomessa, aivan pohjoisinta osaa lukuunottamatta. Ahven viihtyy erilaisissa vesistöissä: järvissä, joissa ja meressä.  Ahven on Suomen kansalliskala. Se onkin yleisin kalalajimme ja monen onkijan ensimmäinen kalasaalis. Syynä ahvenen yleisyyteen ovat sen väljät ympäristövaatimukset ja tehokas lisääntyminen.

Ahven ruokakalana

Ahven on suosittu ruokakala. Se on erittäin maukas mutta jos se olisi meillä harvinaisempi, sitä pidettäisiin varmasti vielä suuremmassa arvossa kuin nyt. Ahvenen liha on vaaleaa ja vähärasvaista. Siitä voidaan valmistaa herkullisia ruokia. Ahvenen selkäevä on piikkinen ja sen takia on saattanut muodostua käsitys, että ahven olisi myös erityisen ruotoinen. Isoja lihasruotoja siinä on kuitenkin varsin vähän.

Ahven viihtyy parvissa

Ahven viihtyy suurissa parvissa, joissa vallitsee arvojärjestys: suurimmat ahvenet nappaavat ensin parhaimmat suupalat ja pienemmille ahvenille jää pienemmät saaliit. Ahven koiras saavuttaa sukupysyyden 3-vuotiaana ja naaras 4-5-vuotiaana.

Lisää ahvenesta
Luokka Luukalat
Lahko Ahvenkalat
Pituus 15-30 cm (enintään 50-55 cm)
Paino 200-500 g (enintään 2-3 kg)
Ikä Enintään 20-25 vuotta
Ravinto Alle 10 cm:n pituisena eläinplankton. Yli 10 cm:n pituisena pohjaeläimet, toukat ja kalat.
Elinympäristö Rantavesien päiväkala, elää kaikentyyppisissä järvissä ja heikosti virtaavissa joissa. Kestää hyvin happamoitumista. Lisääntyminen edellyttää vähintään 15-asteista vettä.
Lisääntymisaika Kutu alkaa, kun vesi lämmennyt 6-7-asteiseksi (toukokuussa).
Pyyntitavat Katiska, verkko ja koukkupyydykset, joista tärkein Suomessa on pilkki.

Takaisin alkuun

Ankerias

 Anguilla anguilla

Tuntomerkit

Ankeriaalla on käärmemäinen muoto. Selkä- ja peräevä ovat yhteenkasvaneet ja vatsaevä puuttuu. Ankeriaalla on pienet ihoon sisäänpainuneet suomut. Selkä on tummanvihertävä tai musta ja vatsa kellertävä. Ankerias on pohjakala.

Ankeriaan levinneisyysalue Suomessa

Ankeriasta tavataan etelästä lähes napapiirin rajalle saakka. Sisävesien ankeriaat ovat pääasiallisesti istutettuja. Suomen merialueilla tavatut ankeriaat ovat matkanneet kaukaa Atlannilta.

Ankeriaiden pitkä matka

Ankerias on huimien matkojen vaelluskala. Ankerias lisääntyy Keski- ja Etelä-Amerikan mantereiden edustalla, Sargassomerellä. Sieltä vastakuoriutuneet toukat aloittavat vaelluksensa kohti uusia elinympäristöjään. Suomeen ankeriaat matkaavat Golf- virran avustuksella. Suomen vesille päästyään ankeriaat ovat noin 4- 6- vuotiaita. Ne ovat läpikäyneet muodonvaihdoksen ja noin 8 000 km pitkän matkan. Saavutettuaan sukukypsyyden ankeriaat palaavat takaisin lisääntymisalueilleen. Viime vuosina Suomeen luontaisesti tulleiden ankeriaiden määrä on vähentynyt. Siksi ankeriaita istutetaan sopiviin vesiin.

Ankeriaan kalastus

Suomessa ankeriaan kalastus on melko vähäistä. Ankerias on kuitenkin ruokakalana erinomainen ja monipuolinen. Erityisen herkullista se on savustettuna. Ankerias on vähäruotoinen kala.

Lisää ankeriaasta
Luokka Luukalat
Lahko Ankeriaskalat
Pituus 3.5-90 cm. koiras 35-45 cm, naaras 50-90 cm
Paino 0,1-1,2 kg (enintään 3-4 kg)
Ikä Pitkäikäisimpiä kaloja, saavuttaa jopa yli 30 vuoden iän. Tiedetään jopa 70-vuotiaita ankeriaita.
Ravinto Syö kaikkea vesistä löytyvää eläinravintoa: pohjaeläimiä ja kaloja.
Elinympäristö Veden laatu ei ole merkittävä: viihtyy niin rehevissä, sameavetisissä vesistöissä kuin kirkasvetisissä, karuissa vesistöissäkin. Tyypillinen pohjakala, elää kivien koloissa ja pohjalietteeseen kaivautuneena.
Lisääntymisaika Maaliskuu, ainoa tunnettu kutupaikka on läntisen Atlantin Sargassomeri.
PYyntitavat Pitkäsiima (65 % saaliista), rysä (17 %), onkipyydykset (4 %)

Takaisin alkuun

Harjus

Thymallus thymallus

Tuntomerkit

Harjuksella on korkea, tumma ja harjamainen selkäevä. Ruumis on solakka ja virtaviivainen. Pään koko on pieni suhteessa ruumiiseen. Kaikki evät ovat voimakkaita. Harjus kuuluu lohikaloihin ja siksi selkäevän ja pyrstön välissä on pieni rasvaevä. Väritys vaihtelee hopean hohtoisesta tumman ruskeaan.

Harjuksen levinneisyysalue

Suomessa harjusta on runsaimmin Pohjois- Suomessa. Lisäksi sitä on Keski-Suomen suurissa järvissä. Meressä harjusta esiintyy vain tiettyyn suolapitoisuuteen asti. Rannikkoalueella harjusta esiintyy hajanaisesti Porin pohjoispuolella.

Harjus ruokalana

Harjus on hyvä ruokakala, joka tuoksuu miedosti tinjamille.

Lisää harjuksesta
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus 30-50 cm (enintään 50-60 cm)
Paino 100-500 g (enintään 2-3 kg)
Ikä Enintään 10-14 vuotta.
Ravinto Pohjaeläimet, kuten kotilot ja äyriäiset, hyönteisten toukat, kalan mäti ja poikkeuksellisesti myös pikkukalat
Elinympäristö Virtaavat vedet sekä järvien ja merenrannikon matalat karikot. Suosii hapekasta ja viileää vettä.
Lisääntymisaika Keväällä vesien lämmettyä 5,0-5,5 asteeseen.
Pyyntitavat Vapapyydykset, joista perho ja heittouistin ovat tärkeimpiä. Kalastetaan jossakin määrin myös verkoilla ja pilkillä.

Takaisin alkuun

Hauki

Esox lucius

Tuntomerkit

Hauella on pitkähkö ruumis. Sen selkäevä sijaitsee takana. Kuono on pitkä ja litteä. Väriltään hauki on kellertävän vihreä, tummavetisissä järvissä jopa lähes musta. Kyljissä on laikkuja tai pystyjuovia. Vatsa on valkoinen. Hampaat ovat pitkät ja terävät.

Hauen levinneisyysalue

Hauki on yleinen koko Suomessa. Sitä tavataan sisävesissä ja rannikkoalueilla. Hauki on petokala, jonka ravintona on yleensä toiset kalat. Se saalistaa useasti vaanien kasvillisuuden seassa, kuten kaislikossa. Hauki kutee keväisin. Etelä- Suomessa kutu saattaa alkaa jo huhtikuussa ja Lapissa vasta kesä-heinäkuussa.

Hauki ruokalana

Hauki on suosittu ruokakala vaikka sitä yleensä pidetään melko mauttomana. Se on vähärasvainen mutta tunnetusti melko ruotoinen kala.

Lisää hauesta
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus 30-90 cm (enintään 120-140 cm)
Paino 0,5-5,0 kg (enintään 15-20 kg)
Ikä Enintään 25-30 vuotta.
Ravinto Ensimmäisenä kesänä plankton, vesihyönteiset ja kalanpoikaset, myöhemmin kalat, vesilinnut ja sammakot.
Elinympäristö Vesistöt, joissa on runsaasti kasvillisuutta ja matalia ranta-alueita. Elää yhtä hyvin kirkkaissa ja karuissa kuin sameissa ja rehevissä vesistöissä.
Lisääntymisaika Heti järvien jäiden lähdön jälkeen.
PYyntitavat Virkistyskalastus: verkot (46 % saaliista), heitto- ja vetouistimet (27 %), katiskat (20 %), syöttökoukut (2 %) ja rysät (2 %).Rannikon ammattikalastajat: verkot (54 %), rysät (30 %), syöttökoukut (15 %) ja uistimet (1 %).

Takaisin alkuun

Kampela

 Platichthys flesus

Tuntomerkit

Kampelan ruumis on litteä. Silmät sijaitsevat pään samalla puolella. Toinen kylki on valkoinen ja toinen ruskea tai vihertävän ruskea.

Kampelan levinneisyysalue Suomessa

Kampelaa elää merissä. Sitä esiintyy melko runsaasti Porvoon ja Porin välisellä rannikolla ja Ahvenanmaalla.

Kampela elää merien pohjassa ja se pystyykin muuttamaan väritystään pohjan tummuuden mukaan. Kampelat voivat lisäksi naamioitua pöllyyttämällä hiekkaa päälleen. Itämeressä tavataan neljää kampelalajia. Niistä yleisin on tavallinen kampela. Muita ovat piikkikampela, punakampela ja hietakampela.

Kampela ruokakalana

Kampelan maku on mieto. Monen mielestä se on parasta savustettuna.

Lisää kampelasta
Luokka Luukalat
Lahko Kampelakalat
Pituus 20-35 cm (enintään 40-50 cm)
Paino 300-600 g (enintään 1,0-1,5 kg)
Ikä Enintään 14-16 vuotta.
Ravinto Pohjaeläimet, kuten sinisimpukka, liejusimpukka, äyriäiset ja pikkukalat. Syö vain öisin.
Elinympäristö Kesällä matalat hiekkapohjaiset alueet, syksyllä ja talvella syvänteissä. Yleinen kala Selkämeren, Saaristo- ja Ahvenanmeren sekä Suomenlahden alueella. Tavataan joskus joista, mutta ei pysty lisääntymään suolattomissa vesistöissä.
Lisääntymisaika Suomen merialueilla touko-kesäkuun vaihteessa.
PYyntitavat Yli 90 % saaliista pyydetään verkoilla. Muita pyydyksiä ovat mm. trooli ja silakkarysä sekä virkistyskalastuksessa pitkäsiima ja pilkki.

Takaisin alkuun

Kiiski

Gymnocephalus cernuus

Tuntomerkit

Kiiski on pienikokoinen pohjakala. Sillä on suuri pää, jonka alapuoli on litteä. Silmät ovat suuret ja kiduskannet piikkiset. Selkä ja kyljet ovat vihreänruskeat ja niissä on erikokoisia tummia täpliä. Vatsa on valkea. Selkäevät ovat kiinni toisissaan. Kiisken iho on hyvin limainen.

Kiisken levinneisyysalue

Kiiski elää koko Suomessa lukuunottamatta pohjoisinta Lappia.

Kiiski ruokakalana

Kiiski ei ole erityisen kalastuksen kohteena Suomessa. Siitä saatava mäti ja kiiskikeitto maistuvat silti monelle.

Lisää kiiskestä
Luokka Luukalat
Lahko Ahvenkalat
Pituus 5-15 cm (enintään 20-25 cm)
Paino 5-50 g (enintään 100-150 g)
Ikä Enintään 10-11 vuotta.
Ravinto Pohjaeläimet, kuten sääskien ja muiden hyönteisten toukat ja pienet äyriäiset. Vanhempana kiiski syö myös kalanpoikasia.
Elinympäristö Elää pohjan hämärissä. Suosii järviä, joissa on kova kivikko- tai hiekkapohja, mutta menestyy myös lieju- ja savipohjaisilla alueilla. Tarvitsee suojapaikakseen kiviä tai uppopuita.
Lisääntymisaika Keväällä jäiden lähdön jälkeen, kun vesi on lämmennyt 5-7 asteiseksi.
PYyntitavat Saadaan sivusaaliina ongella, pilkillä, tiheillä verkoilla, nuotilla ja trooleilla.

Takaisin alkuun

Kilohaili

Sprattus sprattus

Tuntomerkit

Kilohaili on silakkaa muistuttava hopeakylkinen pieni parvikala. Kilohailin vatsa on teräväsärmäinen ja vatsan suomut ovat sahalaitaisia. Silakasta kilohailin pystyy erottamaan helpoimmin selkä- ja vatsaevien sijainnista: kilohaililla vatsaevien etureuna sijaitsee selkäevän etureunan etupuolella ja silakalla selkäevän etureunan takapuolella. Lisäksi kilohaililla on sinisempi selkä kuin silakalla.

Kilohailin levinneisyysalue

Kilohaili elää Suomenlahdessa, Saaristomeressä ja Selkämeressä. Perämeren pohjoisosassa liikkuu ainoastaan yksittäisiä kaloja.

Kilohaili ruokakalana

Itämerestä kalastetaan suurin osa maailman kilohailisaaliista. Siitä valmistetaan kalasäilykkeitä, mm. anjovista.

Lisää kilohailista
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus 8-13 cm (enintään 16-17 cm)
Paino 8-15 g (enintään 25 g)
Ikä Enintään 20 vuotta.
Ravinto Eläinplankton, joita ovat esimerkiksi vesikirput.
Elinympäristö Kilohaili on suolaisien ulappavesien kala ja elää Suomessa pääasiassa lounaisrannikolla.
Lisääntymisaika Pääosin kesäkuussa, mutta voi jatkua heinäkuun alkupuolelle. Sukukypsä 2-3 vuotiaana.
PYyntitavat Pinta- ja välivesitrooli. Suomessa kilohailia pyydetään lähes yksinomaan silakan kalastuksen ohessa.

Takaisin alkuun

Kuha

Stizostedion lucioperca

Tuntomerkit

Kuha on petokala. Sillä on iso suu, jossa on teräviä ja vahvoja hampaita. Kuhan latinankielinen nimi, lucioperca eli haukiahven, kuvaa hyvin sen ulkomuotoa. Kylkien väri on vihertävän harmaa. Selkä on musta ja vatsa valkoinen. Selkäpuolelta kuha on poikkijuovainen. Hampaat ovat hyvin kehittyneet. Sillä on kaksi selkäevää, joista etummaisessa on tummia poikkijuovia ja muissa evissä tummia täpliä. Kuhan ruumis on solakka.

Kuhan levinneisyysalue

Suomessa kuha on levinnyt maamme etelä- ja keskiosiin. Kuha on ympäristönsä suhteen vaativa kala. Se viihtyy hyvin suurissa sameavetisissä lämpimissä järvissä, joissa on riittävästi happea. Kuha suosii lämpimiä vesiä.Kuhaa on istutettu moniin järviin. Suomen ja samalla maailman pohjoisimmat kuhajärvet ovat Kemijärvi ja Tengeliönjoen järvet. Kuha liikkuu yleensä yksin tai pienissä parvissa.

Kuha ruokakalana

Kuha on ruokakalana erinomainen ja arvostettu. Sen liha on valkoista ja vähäruotoista.

Lisää kuhasta
Luokka Luukalat
Lahko Ahvenkalat
Pituus 30-50 cm (enintään 75-80 cm)
Paino 0,5-2 kg (enintään 12-16 kg)
Ikä Enintään 20-24 vuotta.
Ravinto Poikasvaiheessa eläinplankton, myöhemmin kalat, selkärangattomat eläimet ja pohjaeläimet.
Elinympäristö Suosii sameita ja syviä vesiä. Kuha sietää suhteellisen hyvin rehevöityneitä vesiä. Elää pääosan vuotta vapaassa vedessä syvänteiden päällä.
Lisääntymisaika Etelä-Suomessa kesäkuussa ja Keski-Suomessa heinäkuun alussa, kun vedet ovat lämmenneet 13-14 asteeseen.
PYyntitavat Verkko, vetouistin, pitkäsiima, rysä ja pilkki. Verkkosaaliin osuus yli 80 %.

Takaisin alkuun

Kuore

Osmerus eperlanus

Tuntomerkit

Kuore on hoikka ja läpikuultavalta näyttävä kala. Sen selkäpuoli on vihertävä ja kyljet hopeanhohtoiset tai sinertävät. Suomut ovat ohuita ja läpinäkyviä. Hampaat ovat kokoon nähden suuret ja terävät. Kuore on lohensukuinen. Sen selän takaosassa on rasvaevä.

Kuoreen levinneisyysalue

Suomessa kuore elää koko rannikkoalueella ja sisävesissä. Runsaimmin sitä on järvialueella Oulujärveen saakka.

Kuore ruokakalana

Kuore sopii pannulla paistettavaksi ja friteerattavaksi. Sen mäti on pienirakeista ja herkullista.

Lisää kuoreesta
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus merikuore 10-18 cm ja järvikuore 7-12 cm (pituus enintään 30-35 cm)
Paino merikuore 10-30 g ja järvikuore 2-10 g (paino enintään 250-300 g)
Ikä 7-10 vuotta
Ravinto Eläinplankton kaikenikäisenä, vanhempana pohjaeläimet ja kalanpoikaset.
Elinympäristö Kutuaikaa lukuunottamatta merien ja järvien ulappa-alueet, joissa kuore oleskelee pinnan tuntumassa tai välivedessä.
Lisääntymisaika Heti jäiden lähdettyä. Kutuhuippu on veden lämmettyä 3-4 asteiseksi (toukokuussa).
PYyntitavat Tärkeimpiä pyydyksiä ovat isorysä, nuotta, verkko ja lippo. Virkistyskalastajat pyydystävät kuoreita myös talviongella.

Takaisin alkuun

Lahna

 Abramis brama

Tuntomerkit

Lahnan muoto on litteä ja sen pituus on noin kolme kertaa sen korkeus. Pää on pienehkö, pienemmillä yksilöillä kyljet ovat hopeanväriset, yli kilon painoisilla pronssinhohtoiset. Evät ovat yksiväriset ja tummanharmaat. Lahnan kylkiviivassa on kaikkiaan noin 51-60 suomua.

Lahnan levinneisyysalue

Suomessa lahna elää etupäässä maamme etelä- ja keskiosien vesistöissä. Lahna on melko lämpimien vesien kala, joten Suomessa se elää levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Lahna on yleistynyt monin paikoin istutusten avulla.

Lahna ruokakalana

Hyväkuntoinen ja mukavan kokoinen lahna on maukas ruokakala, vaikka siinä on särkikaloille omininaisesti paljon lihasruotoja.

Lisää lahnasta
Luokka Luukalat
Lahko Karppikalat
Pituus 35-50 cm (enintään 70-80 cm). Lahna on suurin särkikala.
Paino 1-2 kg (enintään 7-11 kg)
Ikä Vanhimmaksi tulevia kalojamme, suurin tunnettu ikä 32 vuotta.
Ravinto Nuorena eläinplankton ja pohjaeläimet, myöhemmin pohjaeläimet.
Elinympäristö Kaiken tyyppiset järvet ja Itämeren ranta-alueet. Viihtyy parhaiten suurehkoissa vesissä, joissa on paljon matalikkoja sekä kasvillisuutta ranta-alueilla. Lahna kestää melko hyvin myös rehevöitymistä, mutta silloin sen kasvu hidastuu.
Lisääntymisaika Keväällä kun vedet ovat lämminneet 12-13-asteisiksi.
PYyntitavat Pyydetään verkolla, rysällä, katiskalla, pitkälläsiimalla ja ongella. Tärkein pyyntivälineistä on verkko, jolla saadaan 3/4 saaliista.

Takaisin alkuun

Lohi

 Salmo salar

Lohta esiintyy Suomessa kahtena luontaisena ekologisena rotuna: merilohena ja järvilohena. Merilohi elää merissä ja kutee meriin laskeviin jokiin, kun taas järvilohi elää koko elämänsä makeissa vesissä. Lisäksi vesiimme on istutettu kirjolohta, joka ei pysty lisääntymään Suomessa ilman kalankasvattajien apua.

Tuntomerkit

Ulkomuodoltaan meri- ja järvilohet ovat samannäköisiä. Ne ovat muodoltaan solakoita ja sukkulamaisia ja väriltään hopean hohtoisia. Pilkutusta on yleensä vain kylkiviivan yläpuolella. Kutuaikana väritys muuttuu tummaksi ja pilkut punertaviksi. Pyrstön tyvi on kapeahko ja pyrstöevä lovimainen. Järvilohen pyrstöevän lovi ei ole yhtä syvä kuin merilohen. Hampaat ovat terävät. Lohi kasvaa suuremmaksi kuin muut Suomen kalalajit. Lohta sanotaankin kalojen kuninkaaksi komean ulkomuotonsa vuoksi. Lohenkalastus on tarkoin säädeltyä.

Merilohen levinneisyysalue ja sen kutujoet

Merilohi elää Pohjanmeressä ja Itämeressä. Lohia elää ja kutee lisäksi muutamassa joessa: Tenojoessa, Näätämönjoessa, Tornionjoessa ja Simojoessa. Merilohi lisääntyy virtaavissa vesistöissä ja kasvaa ja elää meressä. Kotijokeen lohi löytää hajuaistin avulla. Ennen kutemista lohi kerää itselleen vararavintoa, jolloin se ei enää kutujoella syö mitään kutemisen aikana.

Järvilohen levinneisyysalue

Alkuperäisenä järvilohi elää Itä-Suomen sisävesissä. Sitä on istutettu joihinkin järviin ja jokiin. Kutu tapahtuu järviin laskeviin jokiin. Voimalaitosten rakentamisen vuoksi kutujoet ovat vähentyneet. Järvilohikanta onkin istutusten varassa.

Lohi ruokakalana

Lohi on erittäin maukas ja arvostettu ruokakala. Rasvaisena kalana se sopii monenlaisiin ruokiin. Monen mielestä parasta lohi on graavisuolattuna ja savustettuna.

Lisää lohesta
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus 60-110 cm (enintään 130-150 cm)
Paino 4-20 kg (enintään 35-43 kg)
Ikä Enintään 7-11 vuotta.
Ravinto Nuorena hyönteiset ja niiden toukat sekä muut pohjaeläimet, myöhemmin kalat ja pikkuäyriäiset.
Elinympäristö Merilohella puhtaat, viileät ja kirkasvetiset joet sekä merialueet. Järvilohella puhtaat ja suurikokoiset järvet. Kutuaikana tarvitsee joen lisääntyäkseen.
Lisääntymisaika Syksyllä loka-marraskuussa.
PYyntitavat Meressä ajoverkko, ajosiima ja rysä. Joessa uistin, perho, erilaiset verkot, nuotta, pato ja rysä.

Takaisin alkuun

Made

Lota lota

Tuntomerkit

Mateen ruumis on edestä ja keskiosasta poikkileikkaukseltaan lähes pyöreä. Mateen pituudesta yli puolet on pyrstöä. Selkä ja kyljet ovat kellertävän ruskeat, jossa on marmorimaista kuviota Vatsa on valkoinen. Mateen iho näyttää nahkamaiselta. Pää on litteä ja leveä. Leuan alla on viiksisäie. Silmät sijaitsevat miltei päälaella. Selkäeviä on kaksi.

Mateen levinneisyysalue

Made on makean veden kala. Suomessa made elää koko maassa.

Made ruokakalana

Mateen liha on vaaleaa, vähärasvaista ja vähäruotoista. Madekeitto ja muhennos ovat suosittuja ruokia. Myös mateen maksa ja mäti hyödynnetään ruuanvalmistuksessa.

Lisää mateesta
Luokka Luukalat
Lahko Turskakalat
Pituus 30-70 cm (enintään 100-110 cm)
Paino 0,5-4,0 kg (enintään 10-15 kg)
Ikä Enintään 20-25 vuotta. Pohjoisessa elinikä yleensä korkeampi kuin etelässä.
Ravinto Nuorena pohjaeläimet, kuten pienikokoiset äyriäiset. Kun mateen pituus on noin 20 cm, ravintona pohjaeläinten lisäksi kalat.
Elinympäristö Tyypillinen kylmän ja makean veden kala. Nuorena elää matalilla kivikkoisilla ranta-alueilla, sukukypsyyden saavutettuaan myös järvien syvemmissä osissa. Made karttaa rehevöityneitä vesistöjä, koska se tarvitsee hapekasta vettä.
Lisääntymisaika Helmikuun alussa.
PYyntitavat Verkko, katiska, rysä, pilkki, pitkäsiima ja irtokoukut.

Takaisin alkuun

Muikku

Coregonus albula

Tuntomerkit

Muikku on rakenteeltaan solakka. Suomut ovat hopeanhohtoiset, selkä tumma ja vatsa melkein valkoinen. Alaleuka on yläleukaa pidempi. Selän takaosassa on rasvaevä. Muistuttaa ulkönäöltään pientä siikaa, josta sen erottaa siitä, että muikun alaleuka on yläleukaa pidempi.

Muikun levinneisyysalue

Muikku on sisävesien kala. Parhaiten se tulee toimeen keskikokoisissa ja suurissa järvissä.

Muikku ruokakalana

Muikku on sisävesien ammattikalastajien tärkein saaliskala. Se onkin hyvin muolipuolinen ruokakala.

Lisää muikusta
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus 12-20 cm (enintään 30-35 cm)
Paino 10-70 g (enintään 500-800 g)
Ikä Eliniässä on suurta vaihtelua, suurin ikä eri järvissä vaihtelee 4-6 vuodesta 10-12 vuoteen.
Ravinto Pienenä rataseläimet, myöhemmin vesikirput ja pienet äyriäiset. Eläinplanktonia muikku syö kaiken ikäisenä.
Elinympäristö Viihtyy parhaiten suurissa, karuissa, viileissä ja puhtaissa järvissä. Vaatii melko hapekasta vettä. Kesällä elää 10-15 metrin syvyydessä, jossa on riittävän viileää.
Lisääntymisaika Syksyllä vesien viilennettyä 5-7 asteeseen.
PYyntitavat Ammattikalastajat pyytävät muikkua nuotalla, verkolla, troolilla ja isorysällä; virkistys- ja kotitarvekalastajat verkolla.

Takaisin alkuun


Nieriä eli rautu

Salvelinus alpinus

Tuntomerkit

Selkä on tumma, kyljet ruskehtavat, vihertävät tai hopean hohtoiset. Vatsapuoli voi olla punertava, kellertävä tai valkoinen. Suu ulottuu silmien tasalle ja hampaita on runsaasti. Suomut ovat pieniä. Pilkut ovat valkoisia. Muistuttaa lohta ja taimenta mutta on tummenmpi.

Nieriän levinneisyysalue

Nieriä elää Suomen pohjoisimmissa osissa, jossa sitä yleensä kutsutaan rauduksi.Nieriä viihtyy puthaissa ja kylmissä vesissä. Poikkeuksena on Vuoksen vesistössä tavattava kanta.

Nieriä ruokakalana

Nieriä on hyvä ruokakala muiden lohikalojen tapaan.

Lisää nieriästä
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus isonieriä 40-60 cm ja pikkunieriä 25-40 cm, pituus enintään 80-90 cm
Paino isonieriä 1-5 kg ja pikkunieriä 0,2-1,0 kg, enintään 11-12 kg
Ikä Enintään 14-16 vuotta.
Ravinto Pohjaeläimet, hyönteiset ja vanhempana myös kalat.
Elinympäristö Karut, kylmät ja vähäravinteiset järvet. Elää suuren osan vuotta syvällä.
Lisääntymisaika Syksyllä vesien viilennyttyä 3-6 asteiseksi.
PYyntitavat Verkko, uistin, pilkki, perho ja pitkäsiima.

Takaisin alkuun

Siika

Coregonus lavaretus

Tuntomerkit

Väritykseltään siiat ovat hopeahohtoisia lukuunottamatta tummaa selkää ja kirkkaan valkoista vatsaa. Pää on pieni ja ruumiinmuoto sukkulamainen. Kaikki evät ovat tummanharmaita. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on pidempi kuin alaleuka. Selän takaosassa on pienikokoinen rasvaevä.

Siian levinneisyysalue

Suomessa siikoja tavataan koko maassa. Sisävesissä niitä ei kuitenkaan ole läheskään joka järvessä. Erityisesti siika viihtyy karuhkoissa sisävesissä ja meressä alueilla, joissa on viileää ja hapekasta vettä.

Sukua lohelle

Siika on lohensukuinen kala. Siiat jaotellaan moneksi eri muodoksi tai lajiksi, jotka ovat ulkonäöltään varsin samankaltaisia. Tärkeimpänä siikojen eri muotojen ja lajien erottamisperusteena on käytetty kiduskaarissa olevien lisäkkeiden, ns. siivilähampaiden lukumäärää. Eroja on myös kutupaikkojen, käyttäytymisen, kasvun, joidenkin rakennepiirteiden ja ravinnon välillä. Pikkusiian erottaa samankokoisesta muikusta siitä, että siian alaleuka on yläleukaa lyhyempi.

Siika ruokalana

Siika on erittäin maukas ruokakala. Se on erityisen hyvää graavisuolattuna ja savustettuna.

Lisää Siiasta
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus 20-50 cm (enintään 80-90 cm)
Paino 0,2-2 kg (enintään 10-12 kg)
Ikä Enintään 15-22 vuotta
Ravinto Ravinnon koostumus vaihtelee suuresti eri siikalajien välillä, mutta yleensä siiat syövät monipuolisesti. Poikasena syö eläinplanktonia, 1-2 vuoden ikäisenä pohjaeläimiä, nilviäisiä, äyriäisiä ja toukkia. Isokokoiset siiat ovat melkein kaikkiruokaisia.
Elinympäristö Puhtaat ja viileät järvet, joet ja rannikkovedet. Eri siikamuodot suosivat jossakin määrin erilaisia vesiä.
Lisääntymisaika Syksyllä vesien jäähdyttyä 2-5 asteiseksi. Siika on sukukypsä 3-7-vuotiaana.
PYyntitavat Suurin osa Suomen siikasaaliista kalastetaan verkoilla. Muita pyydyksiä ovat erilaiset vapapyydykset, rysä, nuotta ja trooli.

Takaisin alkuun

Silakka

Clupea harengus membras

Tuntomerkit

Väriltään silakka on hopeanhohtoinen. Sen selkä on sinertävän vihreä ja vatsa valkoinen. Suomut irtoilevat helposti kosketeltaessa. Kiduskannet ovat sileät ja suomut piikittömiä ja ihon myötäisiä. Silakalla ei ole kylkiviivaa. Silakan ruumis on sukkulamainen ja sen pää ja suu ovat ruumiiseen nähden isot.

Silakan levinnäisyysalue

Silakka elää Itämeressä ja Pohjanmeressä. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Kooltaan silakka on yleensä silliä pienempi. Silakkaa ja silliä ei kuitenkaan voi erotella ulkoisten tuntomerkkien perusteella, vaan on sovittu, että silakaksi kutsutaan Itämerestä pyydystettyä tai siinä elävää silliä. Silakka elää parvissa ja siitä on olemassa kaksi eri aikoina kutevaa ryhmää; syys- ja kevätkutuinen.

Silakka on tärkein saaliskalamme

Silakka on määrältään tärkein saaliskalamme. Vuotuinen silakkasaalis on noin 100 miljoonaa kiloa. Silakan ravintoarvo on erinomainen ja sen käyttömahdollisuudet monipuoliset. Sitä voi paistaa, hiillostaa, suolata, savustaa ja marinoida sellaisenaan. Lisäksi siitä voidaan tehdä mm. silakkapihvejä.

Lisää Silakasta
Luokka Luukalat
Lahko Sillikalat
Pituus 12-20 cm (enintään 40 cm)
Paino 20-90 g (enintään 1kg)
Ikä Suomessa enintään 20 vuotta
Ravinto Nuorena yksinomaan eläinplankton, aikuisena myös pohjaeläimet ja toisinaan myös pikkukalat
Elinympäristö Yleensä merien puhdasvetiset ulappa-alueet. Kutupaikka on rannikon läheisyydessä. Silakka tarvitsee suolapitoista vettä, mutta on hyvin sopeutunut erilaisiin suolapitoisuuksiin.
Lisääntymisaika Silakalla erotetaan kevät- ja syyskutuinen muoto. Kutu alkaa keväällä vesien lämmettyä 5-6 asteiseksi ja jatkuu elokuuhun. Syyskutuinen silakka kutee elokuun lopulta lokakuulle.
PYyntitavat Yli puolet kalastetaan troolilla, mutta kutuaikana rysä on tärkein pyydys. Pieniä saaliita saadaan myös verkolla ja talvinuotalla.

Takaisin alkuun

Särki

Rutilus rutilus

Tuntomerkit

Särjen silmät, vatsaevät ja peräevä ovat punaisia Selkäevä on punertavan harmaa. Kyljet ovat tavallisimmin hiukan sinertävät ja hopean hohtoiset. Selkä on tumman sinertävä tai vihreän harmahtava.

Särjen levinneisyysalue

Särki elää lähes koko maassa ja onkin Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji. Sitä tavataan koko rannikkoalueella ja suurimmassa osassa sisävesiä. Pohjoisimmassa Suomessa särki ei viihdy.

Särki ruokakalana

Särki on käyttekelpoinen ruokakala. Sen selkäfilee on paksu ja mehevä. Särjen käyttöä vähentää sen ruotoisuus.

Lisää Särjestä
Luokka Luukalat
Lahko Karppikalat
Pituus 15-25 cm (enintään 40-50 cm)
Paino 50-200 g (enintään 1-2 kg)
Ikä Enintään noin 25 vuotta
Ravinto Nuorena yksinomaan eläinplankton. Aikuisena pohjaeläimet, kuten pienet simpukat, kotilot ja hyönteistoukat, sekä eläinplankton ja toisinaan myös kasvit.
Elinympäristö Matalat, kasvillisuuden peittämät ranta-alueet. Suosii reheviä ja lämpimiä vesiä, mutta tulee toimeen lähes kaiken tyyppisissä vesissä. Särki on hyötynyt vesien rehevöitymisestä.
Lisääntymisaika Keväällä jäiden lähdettyä ja matalan rantaveden lämpötilan noustua 12-14 asteeseen.
PYyntitavat Noin puolet kalastetaan verkoilla. Kutuaikana pyyntiä harjoitetaan myös rysillä ja merroilla ja koko avovesikauden ajan mato-ongella ja talvisin pilkillä.

Takaisin alkuun

Säyne

Lauciscus idus

Tuntomerkit

Säyne on rakenteeltaan kookas ja tanakka. Kyljet ovat hopean hohtoiset ja selkä vihreän ruskea. Isoilla yksilöillä kyljissä voi olla vähän pronssin tai messingin sävyä. Säyne on särjen sukulaiskala. Vatsapuolen evä,t ja joskus myös selkäpuolen evä,t ovat punertavia tai kellertäviä. Kookkailla yksilöillä evien sävy voi olla viininpunainen.

Säyneen levinneisyysalue

Suomessa säyne elää koko rannikkoseudulla. Runsaimmat kannat ovat Suomenlahdessa, Saaristomerellä ja Pohjanlahdessa Merenkurkun tienoilla. Sisävesien pohjoisimmat kannat elävät Tornionjoen vesistössä Enontekiön eteläosassa. Etelä-Suomen rannikkoalueen järvissä säyne on harvinainen. Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesistöjä.

Säyne ruokakalana

Säyne on aikaisemmin ollut arvostettu talouskala. Sen käyttö on kuitenkin vähentynyt särkikalojen yleisen arvostuksen laskun myötä. Säyneen selkäfilee on paksu ja mehevä ja ominaismaku voimakas.

Lisää Säynestä
Luokka Luukalat
Lahko Karppikalat
Pituus 30-55 cm (enintään 70-75 cm)
Paino 0,3-3,0 kg (enintään 5 kg)
Ikä Enintään 20 vuotta.
Ravinto Pohjaeläimet, kuten hyönteisten toukat, pienikokoiset äyriäiset ja kotilot, sekä eläinplankton ja pikkukalat. Keväällä ja alkukesällä säyne syö jonkin verran myös vesikasveja.
Elinympäristö Joet, purot sekä järvet ja merien matalat ranta-alueet. Suosii kirkkaita ja lämpimiä, puhtaita vesiä. Pitkälle rehevöityneessä vesistössä säyne ei viihdy.
Lisääntymisaika Keväällä heti jäiden lähdettyä ja matalan rantaveden lämmettyä 3-9 asteiseksi.
PYyntitavat

Tärkeimpiä pyyntitapoja ovat verkko- ja vapakalastus mato-ongella tai heittouistimella. Saadaan kuitenkin myös rysillä ja pitkäsiimoilla.

Takaisin alkuun

Taimen

Salmo trutta

Tuntomerkit

Taimen ja lohi ovat melko samannäköisiä. Toisistaan ne erottaa mm. pilkutuksesta: taimen on kauttaaltaan pilkukkaampi, kun taas lohella pilkkuja on vain kylkiviivan yläpuolella. Taimenen ruumis on tukevampi ja sen pyrstö on suora kun lohella on pyrstössä lovi. Meressä, joissa ja järvissä taimenen yleisväritys on hopeinen. Puroissa ja pikkujoissa elävien taimenien väritys on ruskeahko ja ne ovat pilkukkaampia.

Taimenen levinneisyysalue

Suomessa taimen elää koko maassa, vaikkakaan sitä ei tavata kaikista järvistä. Taimen on kalalaji, joka on sopeutunut elämään mitä erilaisimmissa ympäristöissä. Lajina taimen jaotellaankin kolmeen eri muotoon: meritaimeneen, järvitaimeneen ja purotaimeneen. Kaikki taimenet kutevat virtaavissa vesissä.

Taimen ruokakalana

Taimen on arvostettu ruokakala. Sitä voi valmistaa lohen tapaan.

Lisää taimenesta
Luokka Luukalat
Lahko Lohikalat
Pituus meri- ja järvitaimen 40-70 cm (enintään 100-110 cm). Purotaimen 15-30 cm (enintään 40-50 cm).
Paino Meri- ja järvitaimen 0,5-4,0 kg (enintään 15-18 kg).Purotaimen 50-300g (enintään 1-2 kg).
Ikä Enintään 13-15 vuotta.
Ravinto Jokipoikasvaiheessa pohjaeläimet ja pinnalla lentelevät ja veteen pudonneet hyönteiset. Meri- ja järvivaiheessa aluksi pohjaeläimet, koon lisääntyessä pikkukalat.
Elinympäristö Rannikon läheiset merialueet ja kirkasvetiset joet sekä syvät ja viileävetiset järvet. Suosii kirkkaita ja puhtaita vesiä.
Lisääntymisaika Pohjois-Suomessa syys-lokakuussa ja Etelä-Suomessa loka- marraskuussa. Kutee virtaavissa vesissä olevissa koskissa.
PYyntitavat Meressä verkko, rysä ja uistin, järvessä verkko ja uistin, joessa uistin ja perho. Pieniä määriä pyydystetään myös muilla pyydyksillä kuten pitkäsiimalla ja pilkillä.

Takaisin alkuun

Toutain

Aspius aspius

Tuntomerkit

Toutain on suureksi kasvava särkikala. Sen kyljet ovat hopean hohtoiset ja suomut pieniä. Vatsapuolen evät saattavat olla punertavia tai kellertäviä, mutta selkäevä ja pyrstö ovat siniharmaita. Pyrstö on iso ja syvälovinen. Suu on iso.

Toutaimen levinneisyysalue

Toutain on harvinainen kala Suomessa. Sitä tavataan vain istutettuna Kokemäenjoessa ja Pirkanmaalla. Toutain on Pirkanmaan maakuntakala.

Lisää toutaimenesta
Luokka Luukalat
Lahko Karppikalat
Pituus 50-70 cm (enintään 90-100 cm). Lahnan jälkeen kookkain särkikala.
Paino 1,5-4,0 kg (enintään 8-10 kg)
Ikä Enintään noin 20 vuotta.
Ravinto Nuorena eläinplankton ja hyönteiset. Aikuisena toutain syö etupäässä muita särkikaloja ja kuoreita.
Elinympäristö Virtaavat vedet ja järven selkien pintavedet.
Lisääntymisaika Toukokuussa veden lämmettyä 7-9 asteiseksi.
PYyntitavat Suurin osa saaliista saadaan uistimella. Toutainta pyydetään myös verkoilla, ongella sekä täkyrakseilla.

Takaisin alkuun

Turska

Gadus morhua

Tuntomerkit

Turskan pää on suuri ja leuan alla on yksi viiksisäie. Väritys on kirjava: selkä on mustan ruskea ja vatsapuoli on vaaleahko. Isokokoisessa suussa on paljon pieniä hampaita. Hyvä tuntomerkki on vaalea, kyljen etuosassa selvästi näkyvä kylkiviiva. Eviä on runsaasti: selkäeviä on kolme ja peräeviä kaksi.

Turskan levinneisyysalue

Turska elää koko Itämeressä. Pohjanlahden pohjoisosassa ja Suomenlahden itäosassa sitä tavataan vähemmän kuin muualla Itämeressä. Turska viihtyy kylmien syvänteiden pohjalla

Turska ruokakalana

Turskan liha on helposti hajoavaa, ja sopii siksi mm. pata- ja murekeruokiin. Siitä valmistetaan myös lipeäkalaa. Maksasta valmistetaan kalanmaksaöljyä.

Lisää turskasta
Luokka Luukalat
Lahko Turskakalat
Pituus 35-70 cm (enintään 150 cm)
Paino 0,4-3,0 kg (enintään 40-45 kg)
Ikä Enintään 15-16 vuotta.
Ravinto Nuorena pohjaeläimet, parin, kolmen vuoden iästä alkaen pohjaeläimet ja kalat.
Elinympäristö Suosii suhteellisen viileitä vesiä ja vaatii riittävän suuren veden happipitoisuuden.
Lisääntymisaika Kevättalvella, maalis-toukokuussa. Kutu voi jatkua jopa elokuulle saakka.
PYyntitavat Tärkeimpiä pyyntitapoja ovat verkko-, pilkki- ja troolikalastus. Myös pitkäsiimapyyntiä harjoitetaan monin paikoin.

Takaisin alkuun