Valitse kalalaji alla olevasta listasta tai lue eri lajiesta selaamalla sivua alaspäin.
Ahven
Ankerias
Harjus
Hauki
Kampela
Kiiski
Kilohaili
Kuha
Kuore
Lahna
Lohi
Made
Muikku
Nieriä eli rautu
Siika
Silakka
Särki
Säyne
Taimen
Toutain
Turska
Tutustu tärkeimpiin kalalajeihin ja pelaa muistipeliä Kalatalouden Keskusliiton Ahven.net-sivustolla!
Osa vesiemme kaloista on uhanalaisia. Helpoin tapa varmistaa vastuullinen kalasaalis ruokapöytään on suosia WWF:n Kalaoppaan vihreäksi merkittyjä kaloja.
Perca fluviatilis
Ahven on helppo tunnistaa. Sen kyljet ovat tummajuovaiset, vatsanpuoleiset evät ja pyrstö punaiset. Sillä on kaksi selkäevää, joista etummainen on piikkinen.
Ahven elää lähes koko Suomessa, aivan pohjoisinta osaa lukuunottamatta. Ahven viihtyy erilaisissa vesistöissä: järvissä, joissa ja meressä. Ahven on Suomen kansalliskala. Se onkin yleisin kalalajimme ja monen onkijan ensimmäinen kalasaalis. Syynä ahvenen yleisyyteen ovat sen väljät ympäristövaatimukset ja tehokas lisääntyminen.
Ahven on suosittu ruokakala. Se on erittäin maukas mutta jos se olisi meillä harvinaisempi, sitä pidettäisiin varmasti vielä suuremmassa arvossa kuin nyt. Ahvenen liha on vaaleaa ja vähärasvaista. Siitä voidaan valmistaa herkullisia ruokia. Ahvenen selkäevä on piikkinen ja sen takia on saattanut muodostua käsitys, että ahven olisi myös erityisen ruotoinen. Isoja lihasruotoja siinä on kuitenkin varsin vähän.
Ahven viihtyy suurissa parvissa, joissa vallitsee arvojärjestys: suurimmat ahvenet nappaavat ensin parhaimmat suupalat ja pienemmille ahvenille jää pienemmät saaliit. Ahven koiras saavuttaa sukupysyyden 3-vuotiaana ja naaras 4-5-vuotiaana.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Ahvenkalat |
Pituus | 15-30 cm (enintään 50-55 cm) |
Paino | 200-500 g (enintään 2-3 kg) |
Ikä | Enintään 20-25 vuotta |
Ravinto | Alle 10 cm:n pituisena eläinplankton. Yli 10 cm:n pituisena pohjaeläimet, toukat ja kalat. |
Elinympäristö | Rantavesien päiväkala, elää kaikentyyppisissä järvissä ja heikosti virtaavissa joissa. Kestää hyvin happamoitumista. Lisääntyminen edellyttää vähintään 15-asteista vettä. |
Lisääntymisaika | Kutu alkaa, kun vesi lämmennyt 6-7-asteiseksi (toukokuussa). |
Pyyntitavat | Katiska, verkko ja koukkupyydykset, joista tärkein Suomessa on pilkki. |
Anguilla anguilla
Ankeriaalla on käärmemäinen muoto. Selkä- ja peräevä ovat yhteenkasvaneet ja vatsaevä puuttuu. Ankeriaalla on pienet ihoon sisäänpainuneet suomut. Selkä on tummanvihertävä tai musta ja vatsa kellertävä. Ankerias on pohjakala.
Ankeriasta tavataan etelästä lähes napapiirin rajalle saakka. Sisävesien ankeriaat ovat pääasiallisesti istutettuja. Suomen merialueilla tavatut ankeriaat ovat matkanneet kaukaa Atlannilta.
Ankerias on huimien matkojen vaelluskala. Ankerias lisääntyy Keski- ja Etelä-Amerikan mantereiden edustalla, Sargassomerellä. Sieltä vastakuoriutuneet toukat aloittavat vaelluksensa kohti uusia elinympäristöjään. Suomeen ankeriaat matkaavat Golf- virran avustuksella. Suomen vesille päästyään ankeriaat ovat noin 4- 6- vuotiaita. Ne ovat läpikäyneet muodonvaihdoksen ja noin 8 000 km pitkän matkan. Saavutettuaan sukukypsyyden ankeriaat palaavat takaisin lisääntymisalueilleen. Viime vuosina Suomeen luontaisesti tulleiden ankeriaiden määrä on vähentynyt. Siksi ankeriaita istutetaan sopiviin vesiin.
Suomessa ankeriaan kalastus on melko vähäistä. Ankerias on maailmanlaajuisesti äärimmäisen uhanalainen laji, eikä sen kalastusta suositella.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Ankeriaskalat |
Pituus | 3.5-90 cm. koiras 35-45 cm, naaras 50-90 cm |
Paino | 0,1-1,2 kg (enintään 3-4 kg) |
Ikä | Pitkäikäisimpiä kaloja, saavuttaa jopa yli 30 vuoden iän. Tiedetään jopa 70-vuotiaita ankeriaita. |
Ravinto | Syö kaikkea vesistä löytyvää eläinravintoa: pohjaeläimiä ja kaloja. |
Elinympäristö | Veden laatu ei ole merkittävä: viihtyy niin rehevissä, sameavetisissä vesistöissä kuin kirkasvetisissä, karuissa vesistöissäkin. Tyypillinen pohjakala, elää kivien koloissa ja pohjalietteeseen kaivautuneena. |
Lisääntymisaika | Maaliskuu, ainoa tunnettu kutupaikka on läntisen Atlantin Sargassomeri. |
PYyntitavat | Pitkäsiima (65 % saaliista), rysä (17 %), onkipyydykset (4 %) |
Thymallus thymallus
Harjuksella on korkea, tumma ja harjamainen selkäevä. Ruumis on solakka ja virtaviivainen. Pään koko on pieni suhteessa ruumiiseen. Kaikki evät ovat voimakkaita. Harjus kuuluu lohikaloihin ja siksi selkäevän ja pyrstön välissä on pieni rasvaevä. Väritys vaihtelee hopean hohtoisesta tumman ruskeaan.
Suomessa harjusta on runsaimmin Pohjois- Suomessa. Lisäksi sitä on Keski-Suomen suurissa järvissä. Meressä harjusta esiintyy vain tiettyyn suolapitoisuuteen asti. Rannikkoalueella harjusta esiintyy hajanaisesti Porin pohjoispuolella.
Harjus on hyvä ruokakala, joka tuoksuu miedosti tinjamille.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | 30-50 cm (enintään 50-60 cm) |
Paino | 100-500 g (enintään 2-3 kg) |
Ikä | Enintään 10-14 vuotta. |
Ravinto | Pohjaeläimet, kuten kotilot ja äyriäiset, hyönteisten toukat, kalan mäti ja poikkeuksellisesti myös pikkukalat |
Elinympäristö | Virtaavat vedet sekä järvien ja merenrannikon matalat karikot. Suosii hapekasta ja viileää vettä. |
Lisääntymisaika | Keväällä vesien lämmettyä 5,0-5,5 asteeseen. |
Pyyntitavat | Vapapyydykset, joista perho ja heittouistin ovat tärkeimpiä. Kalastetaan jossakin määrin myös verkoilla ja pilkillä. |
Esox lucius
Hauella on pitkähkö ruumis. Sen selkäevä sijaitsee takana. Kuono on pitkä ja litteä. Väriltään hauki on kellertävän vihreä, tummavetisissä järvissä jopa lähes musta. Kyljissä on laikkuja tai pystyjuovia. Vatsa on valkoinen. Hampaat ovat pitkät ja terävät.
Hauki on yleinen koko Suomessa. Sitä tavataan sisävesissä ja rannikkoalueilla. Hauki on petokala, jonka ravintona on yleensä toiset kalat. Se saalistaa useasti vaanien kasvillisuuden seassa, kuten kaislikossa. Hauki kutee keväisin. Etelä- Suomessa kutu saattaa alkaa jo huhtikuussa ja Lapissa vasta kesä-heinäkuussa.
Hauki on suosittu ruokakala vaikka sitä yleensä pidetään melko mauttomana. Se on vähärasvainen mutta tunnetusti melko ruotoinen kala.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | 30-90 cm (enintään 120-140 cm) |
Paino | 0,5-5,0 kg (enintään 15-20 kg) |
Ikä | Enintään 25-30 vuotta. |
Ravinto | Ensimmäisenä kesänä plankton, vesihyönteiset ja kalanpoikaset, myöhemmin kalat, vesilinnut ja sammakot. |
Elinympäristö | Vesistöt, joissa on runsaasti kasvillisuutta ja matalia ranta-alueita. Elää yhtä hyvin kirkkaissa ja karuissa kuin sameissa ja rehevissä vesistöissä. |
Lisääntymisaika | Heti järvien jäiden lähdön jälkeen. |
PYyntitavat | Virkistyskalastus: verkot (46 % saaliista), heitto- ja vetouistimet (27 %), katiskat (20 %), syöttökoukut (2 %) ja rysät (2 %).Rannikon ammattikalastajat: verkot (54 %), rysät (30 %), syöttökoukut (15 %) ja uistimet (1 %). |
Platichthys flesus
Kampelan ruumis on litteä. Silmät sijaitsevat pään samalla puolella. Toinen kylki on valkoinen ja toinen ruskea tai vihertävän ruskea.
Kampelaa elää merissä. Sitä esiintyy melko runsaasti Porvoon ja Porin välisellä rannikolla ja Ahvenanmaalla.
Kampela elää merien pohjassa ja se pystyykin muuttamaan väritystään pohjan tummuuden mukaan. Kampelat voivat lisäksi naamioitua pöllyyttämällä hiekkaa päälleen. Itämeressä tavataan neljää kampelalajia. Niistä yleisin on tavallinen kampela. Muita ovat piikkikampela, punakampela ja hietakampela.
Kampelan maku on mieto. Monen mielestä se on parasta savustettuna. WWF suosittelee pyyntialueesta riippuen joko harkitsemaan kampelan ostamista tai välttämään sitä kokonaan.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Kampelakalat |
Pituus | 20-35 cm (enintään 40-50 cm) |
Paino | 300-600 g (enintään 1,0-1,5 kg) |
Ikä | Enintään 14-16 vuotta. |
Ravinto | Pohjaeläimet, kuten sinisimpukka, liejusimpukka, äyriäiset ja pikkukalat. Syö vain öisin. |
Elinympäristö | Kesällä matalat hiekkapohjaiset alueet, syksyllä ja talvella syvänteissä. Yleinen kala Selkämeren, Saaristo- ja Ahvenanmeren sekä Suomenlahden alueella. Tavataan joskus joista, mutta ei pysty lisääntymään suolattomissa vesistöissä. |
Lisääntymisaika | Suomen merialueilla touko-kesäkuun vaihteessa. |
PYyntitavat | Yli 90 % saaliista pyydetään verkoilla. Muita pyydyksiä ovat mm. trooli ja silakkarysä sekä virkistyskalastuksessa pitkäsiima ja pilkki. |
Gymnocephalus cernuus
Kiiski on pienikokoinen pohjakala. Sillä on suuri pää, jonka alapuoli on litteä. Silmät ovat suuret ja kiduskannet piikkiset. Selkä ja kyljet ovat vihreänruskeat ja niissä on erikokoisia tummia täpliä. Vatsa on valkea. Selkäevät ovat kiinni toisissaan. Kiisken iho on hyvin limainen.
Kiiski elää koko Suomessa lukuunottamatta pohjoisinta Lappia.
Kiiski ei ole erityisen kalastuksen kohteena Suomessa. Siitä saatava mäti ja kiiskikeitto maistuvat silti monelle.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Ahvenkalat |
Pituus | 5-15 cm (enintään 20-25 cm) |
Paino | 5-50 g (enintään 100-150 g) |
Ikä | Enintään 10-11 vuotta. |
Ravinto | Pohjaeläimet, kuten sääskien ja muiden hyönteisten toukat ja pienet äyriäiset. Vanhempana kiiski syö myös kalanpoikasia. |
Elinympäristö | Elää pohjan hämärissä. Suosii järviä, joissa on kova kivikko- tai hiekkapohja, mutta menestyy myös lieju- ja savipohjaisilla alueilla. Tarvitsee suojapaikakseen kiviä tai uppopuita. |
Lisääntymisaika | Keväällä jäiden lähdön jälkeen, kun vesi on lämmennyt 5-7 asteiseksi. |
PYyntitavat | Saadaan sivusaaliina ongella, pilkillä, tiheillä verkoilla, nuotilla ja trooleilla. |
Sprattus sprattus
Kilohaili on silakkaa muistuttava hopeakylkinen pieni parvikala. Kilohailin vatsa on teräväsärmäinen ja vatsan suomut ovat sahalaitaisia. Silakasta kilohailin pystyy erottamaan helpoimmin selkä- ja vatsaevien sijainnista: kilohaililla vatsaevien etureuna sijaitsee selkäevän etureunan etupuolella ja silakalla selkäevän etureunan takapuolella. Lisäksi kilohaililla on sinisempi selkä kuin silakalla.
Kilohaili elää Suomenlahdessa, Saaristomeressä ja Selkämeressä. Perämeren pohjoisosassa liikkuu ainoastaan yksittäisiä kaloja.
Itämerestä kalastetaan suurin osa maailman kilohailisaaliista. Siitä valmistetaan kalasäilykkeitä, mm. anjovista.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | 8-13 cm (enintään 16-17 cm) |
Paino | 8-15 g (enintään 25 g) |
Ikä | Enintään 20 vuotta. |
Ravinto | Eläinplankton, joita ovat esimerkiksi vesikirput. |
Elinympäristö | Kilohaili on suolaisien ulappavesien kala ja elää Suomessa pääasiassa lounaisrannikolla. |
Lisääntymisaika | Pääosin kesäkuussa, mutta voi jatkua heinäkuun alkupuolelle. Sukukypsä 2-3 vuotiaana. |
PYyntitavat | Pinta- ja välivesitrooli. Suomessa kilohailia pyydetään lähes yksinomaan silakan kalastuksen ohessa. |
Stizostedion lucioperca
Kuha on petokala. Sillä on iso suu, jossa on teräviä ja vahvoja hampaita. Kuhan latinankielinen nimi, lucioperca eli haukiahven, kuvaa hyvin sen ulkomuotoa. Kylkien väri on vihertävän harmaa. Selkä on musta ja vatsa valkoinen. Selkäpuolelta kuha on poikkijuovainen. Hampaat ovat hyvin kehittyneet. Sillä on kaksi selkäevää, joista etummaisessa on tummia poikkijuovia ja muissa evissä tummia täpliä. Kuhan ruumis on solakka.
Suomessa kuha on levinnyt maamme etelä- ja keskiosiin. Kuha on ympäristönsä suhteen vaativa kala. Se viihtyy hyvin suurissa sameavetisissä lämpimissä järvissä, joissa on riittävästi happea. Kuha suosii lämpimiä vesiä.Kuhaa on istutettu moniin järviin. Suomen ja samalla maailman pohjoisimmat kuhajärvet ovat Kemijärvi ja Tengeliönjoen järvet. Kuha liikkuu yleensä yksin tai pienissä parvissa.
Kuha on ruokakalana erinomainen ja arvostettu. Sen liha on valkoista ja vähäruotoista.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Ahvenkalat |
Pituus | 30-50 cm (enintään 75-80 cm) |
Paino | 0,5-2 kg (enintään 12-16 kg) |
Ikä | Enintään 20-24 vuotta. |
Ravinto | Poikasvaiheessa eläinplankton, myöhemmin kalat, selkärangattomat eläimet ja pohjaeläimet. |
Elinympäristö | Suosii sameita ja syviä vesiä. Kuha sietää suhteellisen hyvin rehevöityneitä vesiä. Elää pääosan vuotta vapaassa vedessä syvänteiden päällä. |
Lisääntymisaika | Etelä-Suomessa kesäkuussa ja Keski-Suomessa heinäkuun alussa, kun vedet ovat lämmenneet 13-14 asteeseen. |
PYyntitavat | Verkko, vetouistin, pitkäsiima, rysä ja pilkki. Verkkosaaliin osuus yli 80 %. |
Osmerus eperlanus
Kuore on hoikka ja läpikuultavalta näyttävä kala. Sen selkäpuoli on vihertävä ja kyljet hopeanhohtoiset tai sinertävät. Suomut ovat ohuita ja läpinäkyviä. Hampaat ovat kokoon nähden suuret ja terävät. Kuore on lohensukuinen. Sen selän takaosassa on rasvaevä.
Suomessa kuore elää koko rannikkoalueella ja sisävesissä. Runsaimmin sitä on järvialueella Oulujärveen saakka.
Kuore sopii pannulla paistettavaksi ja friteerattavaksi. Sen mäti on pienirakeista ja herkullista.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | merikuore 10-18 cm ja järvikuore 7-12 cm (pituus enintään 30-35 cm) |
Paino | merikuore 10-30 g ja järvikuore 2-10 g (paino enintään 250-300 g) |
Ikä | 7-10 vuotta |
Ravinto | Eläinplankton kaikenikäisenä, vanhempana pohjaeläimet ja kalanpoikaset. |
Elinympäristö | Kutuaikaa lukuunottamatta merien ja järvien ulappa-alueet, joissa kuore oleskelee pinnan tuntumassa tai välivedessä. |
Lisääntymisaika | Heti jäiden lähdettyä. Kutuhuippu on veden lämmettyä 3-4 asteiseksi (toukokuussa). |
PYyntitavat | Tärkeimpiä pyydyksiä ovat isorysä, nuotta, verkko ja lippo. Virkistyskalastajat pyydystävät kuoreita myös talviongella. |
Abramis brama
Lahnan muoto on litteä ja sen pituus on noin kolme kertaa sen korkeus. Pää on pienehkö, pienemmillä yksilöillä kyljet ovat hopeanväriset, yli kilon painoisilla pronssinhohtoiset. Evät ovat yksiväriset ja tummanharmaat. Lahnan kylkiviivassa on kaikkiaan noin 51-60 suomua.
Suomessa lahna elää etupäässä maamme etelä- ja keskiosien vesistöissä. Lahna on melko lämpimien vesien kala, joten Suomessa se elää levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Lahna on yleistynyt monin paikoin istutusten avulla.
Hyväkuntoinen ja mukavan kokoinen lahna on maukas ruokakala, vaikka siinä on särkikaloille omininaisesti paljon lihasruotoja.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Karppikalat |
Pituus | 35-50 cm (enintään 70-80 cm). Lahna on suurin särkikala. |
Paino | 1-2 kg (enintään 7-11 kg) |
Ikä | Vanhimmaksi tulevia kalojamme, suurin tunnettu ikä 32 vuotta. |
Ravinto | Nuorena eläinplankton ja pohjaeläimet, myöhemmin pohjaeläimet. |
Elinympäristö | Kaiken tyyppiset järvet ja Itämeren ranta-alueet. Viihtyy parhaiten suurehkoissa vesissä, joissa on paljon matalikkoja sekä kasvillisuutta ranta-alueilla. Lahna kestää melko hyvin myös rehevöitymistä, mutta silloin sen kasvu hidastuu. |
Lisääntymisaika | Keväällä kun vedet ovat lämminneet 12-13-asteisiksi. |
PYyntitavat | Pyydetään verkolla, rysällä, katiskalla, pitkälläsiimalla ja ongella. Tärkein pyyntivälineistä on verkko, jolla saadaan 3/4 saaliista. |
Salmo salar
Lohta esiintyy Suomessa kahtena luontaisena ekologisena rotuna: merilohena ja järvilohena. Merilohi elää merissä ja kutee meriin laskeviin jokiin, kun taas järvilohi elää koko elämänsä makeissa vesissä. Lisäksi vesiimme on istutettu kirjolohta, joka ei pysty lisääntymään Suomessa ilman kalankasvattajien apua.
Ulkomuodoltaan meri- ja järvilohet ovat samannäköisiä. Ne ovat muodoltaan solakoita ja sukkulamaisia ja väriltään hopean hohtoisia. Pilkutusta on yleensä vain kylkiviivan yläpuolella. Kutuaikana väritys muuttuu tummaksi ja pilkut punertaviksi. Pyrstön tyvi on kapeahko ja pyrstöevä lovimainen. Järvilohen pyrstöevän lovi ei ole yhtä syvä kuin merilohen. Hampaat ovat terävät. Lohi kasvaa suuremmaksi kuin muut Suomen kalalajit. Lohta sanotaankin kalojen kuninkaaksi komean ulkomuotonsa vuoksi. Lohenkalastus on tarkoin säädeltyä.
Merilohi elää Pohjanmeressä ja Itämeressä. Lohia elää ja kutee lisäksi muutamassa joessa: Tenojoessa, Näätämönjoessa, Tornionjoessa ja Simojoessa. Merilohi lisääntyy virtaavissa vesistöissä ja kasvaa ja elää meressä. Kotijokeen lohi löytää hajuaistin avulla. Ennen kutemista lohi kerää itselleen vararavintoa, jolloin se ei enää kutujoella syö mitään kutemisen aikana.
Alkuperäisenä järvilohi elää Itä-Suomen sisävesissä. Sitä on istutettu joihinkin järviin ja jokiin. Kutu tapahtuu järviin laskeviin jokiin. Voimalaitosten rakentamisen vuoksi kutujoet ovat vähentyneet. Järvilohikanta onkin istutusten varassa.
Lohi on erittäin maukas ja arvostettu ruokakala. Rasvaisena kalana se sopii monenlaisiin ruokiin. Monen mielestä parasta lohi on graavisuolattuna ja savustettuna.
WWF suosittaa pyyntitavasta riippuen joko ostamaan harkiten tai välttämään Itämeren lohta.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | 60-110 cm (enintään 130-150 cm) |
Paino | 4-20 kg (enintään 35-43 kg) |
Ikä | Enintään 7-11 vuotta. |
Ravinto | Nuorena hyönteiset ja niiden toukat sekä muut pohjaeläimet, myöhemmin kalat ja pikkuäyriäiset. |
Elinympäristö | Merilohella puhtaat, viileät ja kirkasvetiset joet sekä merialueet. Järvilohella puhtaat ja suurikokoiset järvet. Kutuaikana tarvitsee joen lisääntyäkseen. |
Lisääntymisaika | Syksyllä loka-marraskuussa. |
PYyntitavat | Meressä ajoverkko, ajosiima ja rysä. Joessa uistin, perho, erilaiset verkot, nuotta, pato ja rysä. |
Lota lota
Mateen ruumis on edestä ja keskiosasta poikkileikkaukseltaan lähes pyöreä. Mateen pituudesta yli puolet on pyrstöä. Selkä ja kyljet ovat kellertävän ruskeat, jossa on marmorimaista kuviota Vatsa on valkoinen. Mateen iho näyttää nahkamaiselta. Pää on litteä ja leveä. Leuan alla on viiksisäie. Silmät sijaitsevat miltei päälaella. Selkäeviä on kaksi.
Made on makean veden kala. Suomessa made elää koko maassa.
Mateen liha on vaaleaa, vähärasvaista ja vähäruotoista. Madekeitto ja muhennos ovat suosittuja ruokia. Myös mateen maksa ja mäti hyödynnetään ruuanvalmistuksessa.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Turskakalat |
Pituus | 30-70 cm (enintään 100-110 cm) |
Paino | 0,5-4,0 kg (enintään 10-15 kg) |
Ikä | Enintään 20-25 vuotta. Pohjoisessa elinikä yleensä korkeampi kuin etelässä. |
Ravinto | Nuorena pohjaeläimet, kuten pienikokoiset äyriäiset. Kun mateen pituus on noin 20 cm, ravintona pohjaeläinten lisäksi kalat. |
Elinympäristö | Tyypillinen kylmän ja makean veden kala. Nuorena elää matalilla kivikkoisilla ranta-alueilla, sukukypsyyden saavutettuaan myös järvien syvemmissä osissa. Made karttaa rehevöityneitä vesistöjä, koska se tarvitsee hapekasta vettä. |
Lisääntymisaika | Helmikuun alussa. |
PYyntitavat | Verkko, katiska, rysä, pilkki, pitkäsiima ja irtokoukut. |
Coregonus albula
Muikku on rakenteeltaan solakka. Suomut ovat hopeanhohtoiset, selkä tumma ja vatsa melkein valkoinen. Alaleuka on yläleukaa pidempi. Selän takaosassa on rasvaevä. Muistuttaa ulkönäöltään pientä siikaa, josta sen erottaa siitä, että muikun alaleuka on yläleukaa pidempi.
Muikku on sisävesien kala. Parhaiten se tulee toimeen keskikokoisissa ja suurissa järvissä.
Muikku on sisävesien ammattikalastajien tärkein saaliskala. Se onkin hyvin muolipuolinen ruokakala.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | 12-20 cm (enintään 30-35 cm) |
Paino | 10-70 g (enintään 500-800 g) |
Ikä | Eliniässä on suurta vaihtelua, suurin ikä eri järvissä vaihtelee 4-6 vuodesta 10-12 vuoteen. |
Ravinto | Pienenä rataseläimet, myöhemmin vesikirput ja pienet äyriäiset. Eläinplanktonia muikku syö kaiken ikäisenä. |
Elinympäristö | Viihtyy parhaiten suurissa, karuissa, viileissä ja puhtaissa järvissä. Vaatii melko hapekasta vettä. Kesällä elää 10-15 metrin syvyydessä, jossa on riittävän viileää. |
Lisääntymisaika | Syksyllä vesien viilennettyä 5-7 asteeseen. |
PYyntitavat | Ammattikalastajat pyytävät muikkua nuotalla, verkolla, troolilla ja isorysällä; virkistys- ja kotitarvekalastajat verkolla. |
Selkä on tumma, kyljet ruskehtavat, vihertävät tai hopean hohtoiset. Vatsapuoli voi olla punertava, kellertävä tai valkoinen. Suu ulottuu silmien tasalle ja hampaita on runsaasti. Suomut ovat pieniä. Pilkut ovat valkoisia. Muistuttaa lohta ja taimenta mutta on tummenmpi.
Nieriä elää Suomen pohjoisimmissa osissa, jossa sitä yleensä kutsutaan rauduksi.Nieriä viihtyy puthaissa ja kylmissä vesissä. Poikkeuksena on Vuoksen vesistössä tavattava kanta.
Nieriä on hyvä ruokakala muiden lohikalojen tapaan.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | isonieriä 40-60 cm ja pikkunieriä 25-40 cm, pituus enintään 80-90 cm |
Paino | isonieriä 1-5 kg ja pikkunieriä 0,2-1,0 kg, enintään 11-12 kg |
Ikä | Enintään 14-16 vuotta. |
Ravinto | Pohjaeläimet, hyönteiset ja vanhempana myös kalat. |
Elinympäristö | Karut, kylmät ja vähäravinteiset järvet. Elää suuren osan vuotta syvällä. |
Lisääntymisaika | Syksyllä vesien viilennyttyä 3-6 asteiseksi. |
PYyntitavat | Verkko, uistin, pilkki, perho ja pitkäsiima. |
Coregonus lavaretus
Väritykseltään siiat ovat hopeahohtoisia lukuunottamatta tummaa selkää ja kirkkaan valkoista vatsaa. Pää on pieni ja ruumiinmuoto sukkulamainen. Kaikki evät ovat tummanharmaita. Suu on pieni ja hampaaton. Yläleuka on pidempi kuin alaleuka. Selän takaosassa on pienikokoinen rasvaevä.
Suomessa siikoja tavataan koko maassa. Sisävesissä niitä ei kuitenkaan ole läheskään joka järvessä. Erityisesti siika viihtyy karuhkoissa sisävesissä ja meressä alueilla, joissa on viileää ja hapekasta vettä.
Siika on lohensukuinen kala. Siiat jaotellaan moneksi eri muodoksi tai lajiksi, jotka ovat ulkonäöltään varsin samankaltaisia. Tärkeimpänä siikojen eri muotojen ja lajien erottamisperusteena on käytetty kiduskaarissa olevien lisäkkeiden, ns. siivilähampaiden lukumäärää. Eroja on myös kutupaikkojen, käyttäytymisen, kasvun, joidenkin rakennepiirteiden ja ravinnon välillä. Pikkusiian erottaa samankokoisesta muikusta siitä, että siian alaleuka on yläleukaa lyhyempi.
Siika on erittäin maukas ruokakala. Se on erityisen hyvää graavisuolattuna ja savustettuna.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | 20-50 cm (enintään 80-90 cm) |
Paino | 0,2-2 kg (enintään 10-12 kg) |
Ikä | Enintään 15-22 vuotta |
Ravinto | Ravinnon koostumus vaihtelee suuresti eri siikalajien välillä, mutta yleensä siiat syövät monipuolisesti. Poikasena syö eläinplanktonia, 1-2 vuoden ikäisenä pohjaeläimiä, nilviäisiä, äyriäisiä ja toukkia. Isokokoiset siiat ovat melkein kaikkiruokaisia. |
Elinympäristö | Puhtaat ja viileät järvet, joet ja rannikkovedet. Eri siikamuodot suosivat jossakin määrin erilaisia vesiä. |
Lisääntymisaika | Syksyllä vesien jäähdyttyä 2-5 asteiseksi. Siika on sukukypsä 3-7-vuotiaana. |
PYyntitavat | Suurin osa Suomen siikasaaliista kalastetaan verkoilla. Muita pyydyksiä ovat erilaiset vapapyydykset, rysä, nuotta ja trooli. |
Clupea harengus membras
Väriltään silakka on hopeanhohtoinen. Sen selkä on sinertävän vihreä ja vatsa valkoinen. Suomut irtoilevat helposti kosketeltaessa. Kiduskannet ovat sileät ja suomut piikittömiä ja ihon myötäisiä. Silakalla ei ole kylkiviivaa. Silakan ruumis on sukkulamainen ja sen pää ja suu ovat ruumiiseen nähden isot.
Silakka elää Itämeressä ja Pohjanmeressä. Silakka on sillin Itämeressä elävä alalaji. Kooltaan silakka on yleensä silliä pienempi. Silakkaa ja silliä ei kuitenkaan voi erotella ulkoisten tuntomerkkien perusteella, vaan on sovittu, että silakaksi kutsutaan Itämerestä pyydystettyä tai siinä elävää silliä. Silakka elää parvissa ja siitä on olemassa kaksi eri aikoina kutevaa ryhmää; syys- ja kevätkutuinen.
Silakka on määrältään tärkein saaliskalamme. Vuotuinen silakkasaalis on noin 100 miljoonaa kiloa. Silakan ravintoarvo on erinomainen ja sen käyttömahdollisuudet monipuoliset. Sitä voi paistaa, hiillostaa, suolata, savustaa ja marinoida sellaisenaan. Lisäksi siitä voidaan tehdä mm. silakkapihvejä.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Sillikalat |
Pituus | 12-20 cm (enintään 40 cm) |
Paino | 20-90 g (enintään 1kg) |
Ikä | Suomessa enintään 20 vuotta |
Ravinto | Nuorena yksinomaan eläinplankton, aikuisena myös pohjaeläimet ja toisinaan myös pikkukalat |
Elinympäristö | Yleensä merien puhdasvetiset ulappa-alueet. Kutupaikka on rannikon läheisyydessä. Silakka tarvitsee suolapitoista vettä, mutta on hyvin sopeutunut erilaisiin suolapitoisuuksiin. |
Lisääntymisaika | Silakalla erotetaan kevät- ja syyskutuinen muoto. Kutu alkaa keväällä vesien lämmettyä 5-6 asteiseksi ja jatkuu elokuuhun. Syyskutuinen silakka kutee elokuun lopulta lokakuulle. |
PYyntitavat | Yli puolet kalastetaan troolilla, mutta kutuaikana rysä on tärkein pyydys. Pieniä saaliita saadaan myös verkolla ja talvinuotalla. |
Rutilus rutilus
Särjen silmät, vatsaevät ja peräevä ovat punaisia Selkäevä on punertavan harmaa. Kyljet ovat tavallisimmin hiukan sinertävät ja hopean hohtoiset. Selkä on tumman sinertävä tai vihreän harmahtava.
Särki elää lähes koko maassa ja onkin Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji. Sitä tavataan koko rannikkoalueella ja suurimmassa osassa sisävesiä. Pohjoisimmassa Suomessa särki ei viihdy.
Särki on käyttekelpoinen ruokakala. Sen selkäfilee on paksu ja mehevä. Särjen käyttöä vähentää sen ruotoisuus.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Karppikalat |
Pituus | 15-25 cm (enintään 40-50 cm) |
Paino | 50-200 g (enintään 1-2 kg) |
Ikä | Enintään noin 25 vuotta |
Ravinto | Nuorena yksinomaan eläinplankton. Aikuisena pohjaeläimet, kuten pienet simpukat, kotilot ja hyönteistoukat, sekä eläinplankton ja toisinaan myös kasvit. |
Elinympäristö | Matalat, kasvillisuuden peittämät ranta-alueet. Suosii reheviä ja lämpimiä vesiä, mutta tulee toimeen lähes kaiken tyyppisissä vesissä. Särki on hyötynyt vesien rehevöitymisestä. |
Lisääntymisaika | Keväällä jäiden lähdettyä ja matalan rantaveden lämpötilan noustua 12-14 asteeseen. |
PYyntitavat | Noin puolet kalastetaan verkoilla. Kutuaikana pyyntiä harjoitetaan myös rysillä ja merroilla ja koko avovesikauden ajan mato-ongella ja talvisin pilkillä. |
Lauciscus idus
Säyne on rakenteeltaan kookas ja tanakka. Kyljet ovat hopean hohtoiset ja selkä vihreän ruskea. Isoilla yksilöillä kyljissä voi olla vähän pronssin tai messingin sävyä. Säyne on särjen sukulaiskala. Vatsapuolen evä,t ja joskus myös selkäpuolen evä,t ovat punertavia tai kellertäviä. Kookkailla yksilöillä evien sävy voi olla viininpunainen.
Suomessa säyne elää koko rannikkoseudulla. Runsaimmat kannat ovat Suomenlahdessa, Saaristomerellä ja Pohjanlahdessa Merenkurkun tienoilla. Sisävesien pohjoisimmat kannat elävät Tornionjoen vesistössä Enontekiön eteläosassa. Etelä-Suomen rannikkoalueen järvissä säyne on harvinainen. Säyne suosii kirkkaita ja lämpimiä vesistöjä.
Säyne on aikaisemmin ollut arvostettu talouskala. Sen käyttö on kuitenkin vähentynyt särkikalojen yleisen arvostuksen laskun myötä. Säyneen selkäfilee on paksu ja mehevä ja ominaismaku voimakas.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Karppikalat |
Pituus | 30-55 cm (enintään 70-75 cm) |
Paino | 0,3-3,0 kg (enintään 5 kg) |
Ikä | Enintään 20 vuotta. |
Ravinto | Pohjaeläimet, kuten hyönteisten toukat, pienikokoiset äyriäiset ja kotilot, sekä eläinplankton ja pikkukalat. Keväällä ja alkukesällä säyne syö jonkin verran myös vesikasveja. |
Elinympäristö | Joet, purot sekä järvet ja merien matalat ranta-alueet. Suosii kirkkaita ja lämpimiä, puhtaita vesiä. Pitkälle rehevöityneessä vesistössä säyne ei viihdy. |
Lisääntymisaika | Keväällä heti jäiden lähdettyä ja matalan rantaveden lämmettyä 3-9 asteiseksi. |
PYyntitavat |
Tärkeimpiä pyyntitapoja ovat verkko- ja vapakalastus mato-ongella tai heittouistimella. Saadaan kuitenkin myös rysillä ja pitkäsiimoilla. |
Salmo trutta
Taimen ja lohi ovat melko samannäköisiä. Toisistaan ne erottaa mm. pilkutuksesta: taimen on kauttaaltaan pilkukkaampi, kun taas lohella pilkkuja on vain kylkiviivan yläpuolella. Taimenen ruumis on tukevampi ja sen pyrstö on suora kun lohella on pyrstössä lovi. Meressä, joissa ja järvissä taimenen yleisväritys on hopeinen. Puroissa ja pikkujoissa elävien taimenien väritys on ruskeahko ja ne ovat pilkukkaampia.
Suomessa taimen elää koko maassa, vaikkakaan sitä ei tavata kaikista järvistä. Taimen on kalalaji, joka on sopeutunut elämään mitä erilaisimmissa ympäristöissä. Lajina taimen jaotellaankin kolmeen eri muotoon: meritaimeneen, järvitaimeneen ja purotaimeneen. Kaikki taimenet kutevat virtaavissa vesissä.
Taimen on arvostettu ruokakala. Sitä voi valmistaa lohen tapaan. WWF suosittaa välttämään Suomen sisävesistä ja Itämerestä pyydettyä taimenta.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Lohikalat |
Pituus | meri- ja järvitaimen 40-70 cm (enintään 100-110 cm). Purotaimen 15-30 cm (enintään 40-50 cm). |
Paino | Meri- ja järvitaimen 0,5-4,0 kg (enintään 15-18 kg).Purotaimen 50-300g (enintään 1-2 kg). |
Ikä | Enintään 13-15 vuotta. |
Ravinto | Jokipoikasvaiheessa pohjaeläimet ja pinnalla lentelevät ja veteen pudonneet hyönteiset. Meri- ja järvivaiheessa aluksi pohjaeläimet, koon lisääntyessä pikkukalat. |
Elinympäristö | Rannikon läheiset merialueet ja kirkasvetiset joet sekä syvät ja viileävetiset järvet. Suosii kirkkaita ja puhtaita vesiä. |
Lisääntymisaika | Pohjois-Suomessa syys-lokakuussa ja Etelä-Suomessa loka- marraskuussa. Kutee virtaavissa vesissä olevissa koskissa. |
PYyntitavat | Meressä verkko, rysä ja uistin, järvessä verkko ja uistin, joessa uistin ja perho. Pieniä määriä pyydystetään myös muilla pyydyksillä kuten pitkäsiimalla ja pilkillä. |
Aspius aspius
Toutain on suureksi kasvava särkikala. Sen kyljet ovat hopean hohtoiset ja suomut pieniä. Vatsapuolen evät saattavat olla punertavia tai kellertäviä, mutta selkäevä ja pyrstö ovat siniharmaita. Pyrstö on iso ja syvälovinen. Suu on iso.
Toutain on harvinainen kala Suomessa. Sitä tavataan vain istutettuna Kokemäenjoessa ja Pirkanmaalla. Toutain on Pirkanmaan maakuntakala.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Karppikalat |
Pituus | 50-70 cm (enintään 90-100 cm). Lahnan jälkeen kookkain särkikala. |
Paino | 1,5-4,0 kg (enintään 8-10 kg) |
Ikä | Enintään noin 20 vuotta. |
Ravinto | Nuorena eläinplankton ja hyönteiset. Aikuisena toutain syö etupäässä muita särkikaloja ja kuoreita. |
Elinympäristö | Virtaavat vedet ja järven selkien pintavedet. |
Lisääntymisaika | Toukokuussa veden lämmettyä 7-9 asteiseksi. |
PYyntitavat | Suurin osa saaliista saadaan uistimella. Toutainta pyydetään myös verkoilla, ongella sekä täkyrakseilla. |
Gadus morhua
Turskan pää on suuri ja leuan alla on yksi viiksisäie. Väritys on kirjava: selkä on mustan ruskea ja vatsapuoli on vaaleahko. Isokokoisessa suussa on paljon pieniä hampaita. Hyvä tuntomerkki on vaalea, kyljen etuosassa selvästi näkyvä kylkiviiva. Eviä on runsaasti: selkäeviä on kolme ja peräeviä kaksi.
Turska elää koko Itämeressä. Pohjanlahden pohjoisosassa ja Suomenlahden itäosassa sitä tavataan vähemmän kuin muualla Itämeressä. Turska viihtyy kylmien syvänteiden pohjalla
Turskan liha on helposti hajoavaa, ja sopii siksi mm. pata- ja murekeruokiin. Siitä valmistetaan myös lipeäkalaa. Maksasta valmistetaan kalanmaksaöljyä.
Suuri osa maailman turskakannoista on ollut ylikalastettuja, ja WWF suosittaa välttämään muun muassa kaikkea Itämerestä pyydettyä turskaa.
Luokka | Luukalat |
---|---|
Lahko | Turskakalat |
Pituus | 35-70 cm (enintään 150 cm) |
Paino | 0,4-3,0 kg (enintään 40-45 kg) |
Ikä | Enintään 15-16 vuotta. |
Ravinto | Nuorena pohjaeläimet, parin, kolmen vuoden iästä alkaen pohjaeläimet ja kalat. |
Elinympäristö | Suosii suhteellisen viileitä vesiä ja vaatii riittävän suuren veden happipitoisuuden. |
Lisääntymisaika | Kevättalvella, maalis-toukokuussa. Kutu voi jatkua jopa elokuulle saakka. |
PYyntitavat | Tärkeimpiä pyyntitapoja ovat verkko-, pilkki- ja troolikalastus. Myös pitkäsiimapyyntiä harjoitetaan monin paikoin. |
Sivua päivitetty 3.5.2020 (linkit WWF:n Kalaoppaaseen)