Luonnonkaloja

Valitse kalalaji alla olevasta listasta tai lue eri lajiesta selaamalla sivua alaspäin.

Ahven
Ankerias
Harjus
Hauki
Kampela
Kiiski
Kilohaili
Kuha
Kuore
Lahna
Lohi
Made
Muikku
Nieriä eli rautu
Siika
Silakka
Särki
Säyne
Taimen
Toutain
Turska

Tutustu tärkeimpiin kalalajeihin ja pelaa muistipeliä Kalatalouden Keskusliiton Ahven.net-sivustolla!

Ahven    

Perca fluviatilis

Ahvenen tuntomerkit

Ahven on helppo tunnistaa. Sen kyljet ovat tummajuovaiset, vatsanpuoleiset evät ja pyrstö punaiset. Sillä on kaksi selkäevää, joista etummainen on piikkinen.

Ahvenen levinneisyys

Ahven elää lähes koko Suomessa, aivan pohjoisinta osaa lukuunottamatta. Ahven viihtyy erilaisissa vesistöissä: järvissä, joissa ja meressä.  Ahven on Suomen kansalliskala. Se onkin yleisin kalalajimme ja monen onkijan ensimmäinen kalasaalis. Syynä ahvenen yleisyyteen ovat sen väljät ympäristövaatimukset ja tehokas lisääntyminen.

Ahven ruokakalana

Ahven on suosittu ruokakala. Se on erittäin maukas mutta jos se olisi meillä harvinaisempi, sitä pidettäisiin varmasti vielä suuremmassa arvossa kuin nyt. Ahvenen liha on vaaleaa ja vähärasvaista. Siitä voidaan valmistaa herkullisia ruokia. Ahvenen selkäevä on piikkinen ja sen takia on saattanut muodostua käsitys, että ahven olisi myös erityisen ruotoinen. Isoja lihasruotoja siinä on kuitenkin varsin vähän.

Ahven viihtyy parvissa

Ahven viihtyy suurissa parvissa, joissa vallitsee arvojärjestys: suurimmat ahvenet nappaavat ensin parhaimmat suupalat ja pienemmille ahvenille jää pienemmät saaliit. Ahven koiras saavuttaa sukupysyyden 3-vuotiaana ja naaras 4-5-vuotiaana.

Lisää ahvenesta

Luokka	Luukalat
Lahko	Ahvenkalat
Pituus	15-30 cm (enintään 50-55 cm)
Paino	200-500 g (enintään 2-3 kg)
Ikä	Enintään 20-25 vuotta
Ravinto	Alle 10 cm:n pituisena eläinplankton. Yli 10 cm:n pituisena pohjaeläimet, toukat ja kalat.
Elinympäristö	Rantavesien päiväkala, elää kaikentyyppisissä järvissä ja heikosti virtaavissa joissa. Kestää hyvin happamoitumista. Lisääntyminen edellyttää vähintään 15-asteista vettä.
Lisääntymisaika	Kutu alkaa, kun vesi lämmennyt 6-7-asteiseksi (toukokuussa).
Pyyntitavat	Katiska, verkko ja koukkupyydykset, joista tärkein Suomessa on pilkki.

Takaisin alkuun

Ankerias

 Anguilla anguilla

Tuntomerkit

Ankeriaalla on käärmemäinen muoto. Selkä- ja peräevä ovat yhteenkasvaneet ja vatsaevä puuttuu. Ankeriaalla on pienet ihoon sisäänpainuneet suomut. Selkä on tummanvihertävä tai musta ja vatsa kellertävä. Ankerias on pohjakala.

Ankeriaan levinneisyysalue Suomessa

Ankeriasta tavataan etelästä lähes napapiirin rajalle saakka. Sisävesien ankeriaat ovat pääasiallisesti istutettuja. Suomen merialueilla tavatut ankeriaat ovat matkanneet kaukaa Atlannilta.

Ankeriaiden pitkä matka

Ankerias on huimien matkojen vaelluskala. Ankerias lisääntyy Keski- ja Etelä-Amerikan mantereiden edustalla, Sargassomerellä. Sieltä vastakuoriutuneet toukat aloittavat vaelluksensa kohti uusia elinympäristöjään. Suomeen ankeriaat matkaavat Golf- virran avustuksella. Suomen vesille päästyään ankeriaat ovat noin 4- 6- vuotiaita. Ne ovat läpikäyneet muodonvaihdoksen ja noin 8 000 km pitkän matkan. Saavutettuaan sukukypsyyden ankeriaat palaavat takaisin lisääntymisalueilleen. Viime vuosina Suomeen luontaisesti tulleiden ankeriaiden määrä on vähentynyt. Siksi ankeriaita istutetaan sopiviin vesiin.

Ankeriaan kalastus

Suomessa ankeriaan kalastus on melko vähäistä. Ankerias on kuitenkin ruokakalana erinomainen ja monipuolinen. Erityisen herkullista se on savustettuna. Ankerias on vähäruotoinen kala.

Lisää ankeriaasta

Luokka	Luukalat
Lahko	Ankeriaskalat
Pituus	3.5-90 cm. koiras 35-45 cm, naaras 50-90 cm
Paino	0,1-1,2 kg (enintään 3-4 kg)
Ikä	Pitkäikäisimpiä kaloja, saavuttaa jopa yli 30 vuoden iän. Tiedetään jopa 70-vuotiaita ankeriaita.
Ravinto	Syö kaikkea vesistä löytyvää eläinravintoa: pohjaeläimiä ja kaloja.
Elinympäristö	Veden laatu ei ole merkittävä: viihtyy niin rehevissä, sameavetisissä vesistöissä kuin kirkasvetisissä, karuissa vesistöissäkin. Tyypillinen pohjakala, elää kivien koloissa ja pohjalietteeseen kaivautuneena.
Lisääntymisaika	Maaliskuu, ainoa tunnettu kutupaikka on läntisen Atlantin Sargassomeri.
PYyntitavat	Pitkäsiima (65 % saaliista), rysä (17 %), onkipyydykset (4 %)

Takaisin alkuun

Harjus

Thymallus thymallus

Tuntomerkit

Harjuksella on korkea, tumma ja harjamainen selkäevä. Ruumis on solakka ja virtaviivainen. Pään koko on pieni suhteessa ruumiiseen. Kaikki evät ovat voimakkaita. Harjus kuuluu lohikaloihin ja siksi selkäevän ja pyrstön välissä on pieni rasvaevä. Väritys vaihtelee hopean hohtoisesta tumman ruskeaan.

Harjuksen levinneisyysalue

Suomessa harjusta on runsaimmin Pohjois- Suomessa. Lisäksi sitä on Keski-Suomen suurissa järvissä. Meressä harjusta esiintyy vain tiettyyn suolapitoisuuteen asti. Rannikkoalueella harjusta esiintyy hajanaisesti Porin pohjoispuolella.

Harjus ruokalana

Harjus on hyvä ruokakala, joka tuoksuu miedosti tinjamille.

Lisää harjuksesta

Luokka	Luukalat
Lahko	Lohikalat
Pituus	30-50 cm (enintään 50-60 cm)
Paino	100-500 g (enintään 2-3 kg)
Ikä	Enintään 10-14 vuotta.
Ravinto	Pohjaeläimet, kuten kotilot ja äyriäiset, hyönteisten toukat, kalan mäti ja poikkeuksellisesti myös pikkukalat
Elinympäristö	Virtaavat vedet sekä järvien ja merenrannikon matalat karikot. Suosii hapekasta ja viileää vettä.
Lisääntymisaika	Keväällä vesien lämmettyä 5,0-5,5 asteeseen.
Pyyntitavat	Vapapyydykset, joista perho ja heittouistin ovat tärkeimpiä. Kalastetaan jossakin määrin myös verkoilla ja pilkillä.

Takaisin alkuun

Hauki

Esox lucius

Tuntomerkit

Hauella on pitkähkö ruumis. Sen selkäevä sijaitsee takana. Kuono on pitkä ja litteä. Väriltään hauki on kellertävän vihreä, tummavetisissä järvissä jopa lähes musta. Kyljissä on laikkuja tai pystyjuovia. Vatsa on valkoinen. Hampaat ovat pitkät ja terävät.

Hauen levinneisyysalue

Hauki on yleinen koko Suomessa. Sitä tavataan sisävesissä ja rannikkoalueilla. Hauki on petokala, jonka ravintona on yleensä toiset kalat. Se saalistaa useasti vaanien kasvillisuuden seassa, kuten kaislikossa. Hauki kutee keväisin. Etelä- Suomessa kutu saattaa alkaa jo huhtikuussa ja Lapissa vasta kesä-heinäkuussa.

Hauki ruokalana

Hauki on suosittu ruokakala vaikka sitä yleensä pidetään melko mauttomana. Se on vähärasvainen mutta tunnetusti melko ruotoinen kala.

Lisää hauesta

Luokka	Luukalat
Lahko	Lohikalat
Pituus	30-90 cm (enintään 120-140 cm)
Paino	0,5-5,0 kg (enintään 15-20 kg)
Ikä	Enintään 25-30 vuotta.
Ravinto	Ensimmäisenä kesänä plankton, vesihyönteiset ja kalanpoikaset, myöhemmin kalat, vesilinnut ja sammakot.
Elinympäristö	Vesistöt, joissa on runsaasti kasvillisuutta ja matalia ranta-alueita. Elää yhtä hyvin kirkkaissa ja karuissa kuin sameissa ja rehevissä vesistöissä.
Lisääntymisaika	Heti järvien jäiden lähdön jälkeen.
PYyntitavat	Virkistyskalastus: verkot (46 % saaliista), heitto- ja vetouistimet (27 %), katiskat (20 %), syöttökoukut (2 %) ja rysät (2 %).Rannikon ammattikalastajat: verkot (54 %), rysät (30 %), syöttökoukut (15 %) ja uistimet (1 %).

Takaisin alkuun

Kampela

 Platichthys flesus

Tuntomerkit

Kampelan ruumis on litteä. Silmät sijaitsevat pään samalla puolella. Toinen kylki on valkoinen ja toinen ruskea tai vihertävän ruskea.

Kampelan levinneisyysalue Suomessa

Kampelaa elää merissä. Sitä esiintyy melko runsaasti Porvoon ja Porin välisellä rannikolla ja Ahvenanmaalla.

Kampela elää merien pohjassa ja se pystyykin muuttamaan väritystään pohjan tummuuden mukaan. Kampelat voivat lisäksi naamioitua pöllyyttämällä hiekkaa päälleen. Itämeressä tavataan neljää kampelalajia. Niistä yleisin on tavallinen kampela. Muita ovat piikkikampela, punakampela ja hietakampela.

Kampela ruokakalana

Kampelan maku on mieto. Monen mielestä se on parasta savustettuna.

Lisää kampelasta

Luokka	Luukalat
Lahko	Kampelakalat
Pituus	20-35 cm (enintään 40-50 cm)
Paino	300-600 g (enintään 1,0-1,5 kg)
Ikä	Enintään 14-16 vuotta.
Ravinto	Pohjaeläimet, kuten sinisimpukka, liejusimpukka, äyriäiset ja pikkukalat. Syö vain öisin.
Elinympäristö	Kesällä matalat hiekkapohjaiset alueet, syksyllä ja talvella syvänteissä. Yleinen kala Selkämeren, Saaristo- ja Ahvenanmeren sekä Suomenlahden alueella. Tavataan joskus joista, mutta ei pysty lisääntymään suolattomissa vesistöissä.
Lisääntymisaika	Suomen merialueilla touko-kesäkuun vaihteessa.
PYyntitavat	Yli 90 % saaliista pyydetään verkoilla. Muita pyydyksiä ovat mm. trooli ja silakkarysä sekä virkistyskalastuksessa pitkäsiima ja pilkki.

Takaisin alkuun

Kiiski

Gymnocephalus cernuus

Tuntomerkit

Kiiski on pienikokoinen pohjakala. Sillä on suuri pää, jonka alapuoli on litteä. Silmät ovat suuret ja kiduskannet piikkiset. Selkä ja kyljet ovat vihreänruskeat ja niissä on erikokoisia tummia täpliä. Vatsa on valkea. Selkäevät ovat kiinni toisissaan. Kiisken iho on hyvin limainen.

Kiisken levinneisyysalue

Kiiski elää koko Suomessa lukuunottamatta pohjoisinta Lappia.

Kiiski ruokakalana

Kiiski ei ole erityisen kalastuksen kohteena Suomessa. Siitä saatava mäti ja kiiskikeitto maistuvat silti monelle.

Lisää kiiskestä

Luokka	Luukalat
Lahko	Ahvenkalat
Pituus	5-15 cm (enintään 20-25 cm)
Paino	5-50 g (enintään 100-150 g)
Ikä	Enintään 10-11 vuotta.
Ravinto	Pohjaeläimet, kuten sääskien ja muiden hyönteisten toukat ja pienet äyriäiset. Vanhempana kiiski syö myös kalanpoikasia.
Elinympäristö	Elää pohjan hämärissä. Suosii järviä, joissa on kova kivikko- tai hiekkapohja, mutta menestyy myös lieju- ja savipohjaisilla alueilla. Tarvitsee suojapaikakseen kiviä tai uppopuita.
Lisääntymisaika	Keväällä jäiden lähdön jälkeen, kun vesi on lämmennyt 5-7 asteiseksi.
PYyntitavat	Saadaan sivusaaliina ongella, pilkillä, tiheillä verkoilla, nuotilla ja trooleilla.

Takaisin alkuun

Kilohaili

Sprattus sprattus

Tuntomerkit

Kilohaili on silakkaa muistuttava hopeakylkinen pieni parvikala. Kilohailin vatsa on teräväsärmäinen ja vatsan suomut ovat sahalaitaisia. Silakasta kilohailin pystyy erottamaan helpoimmin selkä- ja vatsaevien sijainnista: kilohaililla vatsaevien etureuna sijaitsee selkäevän etureunan etupuolella ja silakalla selkäevän etureunan takapuolella. Lisäksi kilohaililla on sinisempi selkä kuin silakalla.

Kilohailin levinneisyysalue

Kilohaili elää Suomenlahdessa, Saaristomeressä ja Selkämeressä. Perämeren pohjoisosassa liikkuu ainoastaan yksittäisiä kaloja.

Kilohaili ruokakalana

Itämerestä kalastetaan suurin osa maailman kilohailisaaliista. Siitä valmistetaan kalasäilykkeitä, mm. anjovista.

Lisää kilohailista

Luokka	Luukalat
Lahko	Lohikalat
Pituus	8-13 cm (enintään 16-17 cm)
Paino	8-15 g (enintään 25 g)
Ikä	Enintään 20 vuotta.
Ravinto	Eläinplankton, joita ovat esimerkiksi vesikirput.
Elinympäristö	Kilohaili on suolaisien ulappavesien kala ja elää Suomessa pääasiassa lounaisrannikolla.
Lisääntymisaika	Pääosin kesäkuussa, mutta voi jatkua heinäkuun alkupuolelle. Sukukypsä 2-3 vuotiaana.
PYyntitavat	Pinta- ja välivesitrooli. Suomessa kilohailia pyydetään lähes yksinomaan silakan kalastuksen ohessa.

Takaisin alkuun

Kuha

Stizostedion lucioperca

Tuntomerkit

Kuha on petokala. Sillä on iso suu, jossa on teräviä ja vahvoja hampaita. Kuhan latinankielinen nimi, lucioperca eli haukiahven, kuvaa hyvin sen ulkomuotoa. Kylkien väri on vihertävän harmaa. Selkä on musta ja vatsa valkoinen. Selkäpuolelta kuha on poikkijuovainen. Hampaat ovat hyvin kehittyneet. Sillä on kaksi selkäevää, joista etummaisessa on tummia poikkijuovia ja muissa evissä tummia täpliä. Kuhan ruumis on solakka.

Kuhan levinneisyysalue

Suomessa kuha on levinnyt maamme etelä- ja keskiosiin. Kuha on ympäristönsä suhteen vaativa kala. Se viihtyy hyvin suurissa sameavetisissä lämpimissä järvissä, joissa on riittävästi happea. Kuha suosii lämpimiä vesiä.Kuhaa on istutettu moniin järviin. Suomen ja samalla maailman pohjoisimmat kuhajärvet ovat Kemijärvi ja Tengeliönjoen järvet. Kuha liikkuu yleensä yksin tai pienissä parvissa.

Kuha ruokakalana

Kuha on ruokakalana erinomainen ja arvostettu. Sen liha on valkoista ja vähäruotoista.

Lisää kuhasta

Luokka	Luukalat
Lahko	Ahvenkalat
Pituus	30-50 cm (enintään 75-80 cm)
Paino	0,5-2 kg (enintään 12-16 kg)
Ikä	Enintään 20-24 vuotta.
Ravinto	Poikasvaiheessa eläinplankton, myöhemmin kalat, selkärangattomat eläimet ja pohjaeläimet.
Elinympäristö	Suosii sameita ja syviä vesiä. Kuha sietää suhteellisen hyvin rehevöityneitä vesiä. Elää pääosan vuotta vapaassa vedessä syvänteiden päällä.
Lisääntymisaika	Etelä-Suomessa kesäkuussa ja Keski-Suomessa heinäkuun alussa, kun vedet ovat lämmenneet 13-14 asteeseen.
PYyntitavat	Verkko, vetouistin, pitkäsiima, rysä ja pilkki. Verkkosaaliin osuus yli 80 %.

Takaisin alkuun

Kuore

Osmerus eperlanus

Tuntomerkit

Kuore on hoikka ja läpikuultavalta näyttävä kala. Sen selkäpuoli on vihertävä ja kyljet hopeanhohtoiset tai sinertävät. Suomut ovat ohuita ja läpinäkyviä. Hampaat ovat kokoon nähden suuret ja terävät. Kuore on lohensukuinen. Sen selän takaosassa on rasvaevä.

Kuoreen levinneisyysalue

Suomessa kuore elää koko rannikkoalueella ja sisävesissä. Runsaimmin sitä on järvialueella Oulujärveen saakka.

Kuore ruokakalana

Kuore sopii pannulla paistettavaksi ja friteerattavaksi. Sen mäti on pienirakeista ja herkullista.

Lisää kuoreesta

Luokka	Luukalat
Lahko	Lohikalat
Pituus	merikuore 10-18 cm ja järvikuore 7-12 cm (pituus enintään 30-35 cm)
Paino	merikuore 10-30 g ja järvikuore 2-10 g (paino enintään 250-300 g)
Ikä	7-10 vuotta
Ravinto	Eläinplankton kaikenikäisenä, vanhempana pohjaeläimet ja kalanpoikaset.
Elinympäristö	Kutuaikaa lukuunottamatta merien ja järvien ulappa-alueet, joissa kuore oleskelee pinnan tuntumassa tai välivedessä.
Lisääntymisaika	Heti jäiden lähdettyä. Kutuhuippu on veden lämmettyä 3-4 asteiseksi (toukokuussa).
PYyntitavat	Tärkeimpiä pyydyksiä ovat isorysä, nuotta, verkko ja lippo. Virkistyskalastajat pyydystävät kuoreita myös talviongella.

Takaisin alkuun

Lahna

 Abramis brama

Tuntomerkit

Lahnan muoto on litteä ja sen pituus on noin kolme kertaa sen korkeus. Pää on pienehkö, pienemmillä yksilöillä kyljet ovat hopeanväriset, yli kilon painoisilla pronssinhohtoiset. Evät ovat yksiväriset ja tummanharmaat. Lahnan kylkiviivassa on kaikkiaan noin 51-60 suomua.

Lahnan levinneisyysalue

Suomessa lahna elää etupäässä maamme etelä- ja keskiosien vesistöissä. Lahna on melko lämpimien vesien kala, joten Suomessa se elää levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Lahna on yleistynyt monin paikoin istutusten avulla.

Lahna ruokakalana

Hyväkuntoinen ja mukavan kokoinen lahna on maukas ruokakala, vaikka siinä on särkikaloille omininaisesti paljon lihasruotoja.

Lisää lahnasta

Luokka	Luukalat
Lahko	Karppikalat
Pituus	35-50 cm (enintään 70-80 cm). Lahna on suurin särkikala.
Paino	1-2 kg (enintään 7-11 kg)
Ikä	Vanhimmaksi tulevia kalojamme, suurin tunnettu ikä 32 vuotta.
Ravinto	Nuorena eläinplankton ja pohjaeläimet, myöhemmin pohjaeläimet.
Elinympäristö	Kaiken tyyppiset järvet ja Itämeren ranta-alueet. Viihtyy parhaiten suurehkoissa vesissä, joissa on paljon matalikkoja sekä kasvillisuutta ranta-alueilla. Lahna kestää melko hyvin myös rehevöitymistä, mutta silloin sen kasvu hidastuu.
Lisääntymisaika	Keväällä kun vedet ovat lämminneet 12-13-asteisiksi.
PYyntitavat	Pyydetään verkolla, rysällä, katiskalla, pitkälläsiimalla ja ongella. Tärkein pyyntivälineistä on verkko, jolla saadaan 3/4 saaliista.

Takaisin alkuun

Lohi

 Salmo salar

Lohta esiintyy Suomessa kahtena luontaisena ekologisena rotuna: merilohena ja järvilohena. Merilohi elää merissä ja kutee meriin laskeviin jokiin, kun taas järvilohi elää koko elämänsä makeissa vesissä. Lisäksi vesiimme on istutettu kirjolohta, joka ei pysty lisääntymään Suomessa ilman kalankasvattajien apua.

Tuntomerkit

Ulkomuodoltaan meri- ja järvilohet ovat samannäköisiä. Ne ovat muodoltaan solakoita ja sukkulamaisia ja väriltään hopean hohtoisia. Pilkutusta on yleensä vain kylkiviivan yläpuolella. Kutuaikana väritys muuttuu tummaksi ja pilkut punertaviksi. Pyrstön tyvi on kapeahko ja pyrstöevä lovimainen. Järvilohen pyrstöevän lovi ei ole yhtä syvä kuin merilohen. Hampaat ovat terävät. Lohi kasvaa suuremmaksi kuin muut Suomen kalalajit. Lohta sanotaankin kalojen kuninkaaksi komean ulkomuotonsa vuoksi. Lohenkalastus on tarkoin säädeltyä.

Merilohen levinneisyysalue ja sen kutujoet

Merilohi elää Pohjanmeressä ja Itämeressä. Lohia elää ja kutee lisäksi muutamassa joessa: Tenojoessa, Näätämönjoessa, Tornionjoessa ja Simojoessa. Merilohi lisääntyy virtaavissa vesistöissä ja kasvaa ja elää meressä. Kotijokeen lohi löytää hajuaistin avulla. Ennen kutemista lohi kerää itselleen vararavintoa, jolloin se ei enää kutujoella syö mitään kutemisen aikana.

Järvilohen levinneisyysalue

Alkuperäisenä järvilohi elää Itä-Suomen sisävesissä. Sitä on istutettu joihinkin järviin ja jokiin. Kutu tapahtuu järviin laskeviin jokiin. Voimalaitosten rakentamisen vuoksi kutujoet ovat vähentyneet. Järvilohikanta onkin istutusten varassa.

Lohi ruokakalana

Lohi on erittäin maukas ja arvostettu ruokakala. Rasvaisena kalana se sopii monenlaisiin ruokiin. Monen mielestä parasta lohi on graavisuolattuna ja savustettuna.

Lisää lohesta

Luokka	Luukalat
Lahko	Lohikalat
Pituus	60-110 cm (enintään 130-150 cm)
Paino	4-20 kg (enintään 35-43 kg)
Ikä	Enintään 7-11 vuotta.
Ravinto	Nuorena hyönteiset ja niiden toukat sekä muut pohjaeläimet, myöhemmin kalat ja pikkuäyriäiset.
Elinympäristö	Merilohella puhtaat, viileät ja kirkasvetiset joet sekä merialueet. Järvilohella puhtaat ja suurikokoiset järvet. Kutuaikana tarvitsee joen lisääntyäkseen.
Lisääntymisaika	Syksyllä loka-marraskuussa.
PYyntitavat	Meressä ajoverkko, ajosiima ja rysä. Joessa uistin, perho, erilaiset verkot, nuotta, pato ja rysä.

Takaisin alkuun

Made

Lota lota

Tuntomerkit

Mateen ruumis on edestä ja keskiosasta poikkileikkaukseltaan lähes pyöreä. Mateen pituudesta yli puolet on pyrstöä. Selkä ja kyljet ovat kellertävän ruskeat, jossa on marmorimaista kuviota Vatsa on valkoinen. Mateen iho näyttää nahkamaiselta. Pää on litteä ja leveä. Leuan alla on viiksisäie. Silmät sijaitsevat miltei päälaella. Selkäeviä on kaksi.

Mateen levinneisyysalue

Made on makean veden kala. Suomessa made elää koko maassa.

Made ruokakalana

Mateen liha on vaaleaa, vähärasvaista ja vähäruotoista. Madekeitto ja muhennos ovat suosittuja ruokia. Myös mateen maksa ja mäti hyödynnetään ruuanvalmistuksessa.

Lisää mateesta

Luokka	Luukalat
Lahko	Turskakalat
Pituus	30-70 cm (enintään 100-110 cm)
Paino	0,5-4,0 kg (enintään 10-15 kg)
Ikä	Enintään 20-25 vuotta. Pohjoisessa elinikä yleensä korkeampi kuin etelässä.
Ravinto	Nuorena pohjaeläimet, kuten pienikokoiset äyriäiset. Kun mateen pituus on noin 20 cm, ravintona pohjaeläinten lisäksi kalat.
Elinympäristö	Tyypillinen kylmän ja makean veden kala. Nuorena elää matalilla kivikkoisilla ranta-alueilla, sukukypsyyden saavutettuaan myös järvien syvemmissä osissa. Made karttaa rehevöityneitä vesistöjä, koska se tarvitsee hapekasta vettä.
Lisääntymisaika	Helmikuun alussa.
PYyntitavat	Verkko, katiska, rysä, pilkki, pitkäsiima ja irtokoukut.

Takaisin alkuun

Muikku

Coregonus albula

Tuntomerkit

Muikku on rakenteeltaan solakka. Suomut ovat hopeanhohtoiset, selkä tumma ja vatsa melkein valkoinen. Alaleuka on yläleukaa pidempi. Selän takaosassa on rasvaevä. Muistuttaa ulkönäöltään pientä siikaa, josta sen erottaa siitä, että muikun alaleuka on yläleukaa pidempi.

Muikun levinneisyysalue

Muikku on sisävesien kala. Parhaiten se tulee toimeen keskikokoisissa ja suurissa järvissä.

Muikku ruokakalana

Muikku on sisävesien ammattikalastajien tärkein saaliskala. Se onkin hyvin muolipuolinen ruokakala.

Lisää muikusta

Luokka	Luukalat
Lahko	Lohikalat
Pituus	12-20 cm (enintään 30-35 cm)
Paino	10-70 g (enintään 500-800 g)
Ikä	Eliniässä on suurta vaihtelua, suurin ikä eri järvissä vaihtelee 4-6 vuodesta 10-12 vuoteen.
Ravinto	Pienenä rataseläimet, myöhemmin vesikirput ja pienet äyriäiset. Eläinplanktonia muikku syö kaiken ikäisenä.
Elinympäristö	Viihtyy parhaiten suurissa, karuissa, viileissä ja puhtaissa järvissä. Vaatii melko hapekasta vettä. Kesällä elää 10-15 metrin syvyydessä, jossa on riittävän viileää.
Lisääntymisaika	Syksyllä vesien viilennettyä 5-7 asteeseen.
PYyntitavat	Ammattikalastajat pyytävät muikkua nuotalla, verkolla, troolilla ja isorysällä; virkistys- ja kotitarvekalastajat verkolla.

Takaisin alkuun