Osana ravintoketjua

Mitä kalat syövät?

Kasvinsyöjät syövät kivien tai vesikasvien pinnalta levää tai napsivat kasvin osia. Monet kalat elävät joko kokonaan tai osittain planktonista. Planktonin syöjiä ovat mm. muikku ja silli. Suurin osa kaloista on lihansyöjiä eli petoja. Ne syövät muita kaloja ja jotkut lajit lisäksi muita vesiympäristössä liikkuvia eläimiä, kuten hyönteisiä, toukkia ja nilviäisiä (simpukat ja kotilot). Kalat, jotka käyttävät ravinnokseen kuollutta eloperäistä ainesta, ovat hajottajia, esim. nahkiaiset.

Ravintoketju

Kaikki energia, jota eliöt käyttävät, on peräisin auringosta.
Kasvit yhteyttävät eli sitovat auringon energiaa ja muodostavat sokeria ja tuottavat samalla happea. Eläimet saavat energiaa syömällä kasveja ja toisia eläimiä. Näin muodostuu ravintoketjuja, joissa energia siirtyy tuottajilta eli kasveilta kuluttajille eli eläimille.

Vesikasvit- ja eläimet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Yksinkertaisista ravintoketjuista muodostuu mutkikas ravintoverkko, jossa on mukana myös ihminen. Vesistössä on omat tuottajat, kuluttajat ja hajottajat.

Kasviplankton on tärkeä tuottaja

Keijusto eli plankton on veden pintakerroksen pieneliöstöä, joka koostuu kasveista ja eläimistä. Plankton on niin pientä, muutamia lajeja lukuunottamatta, että yksittäisiä eliöitä ei voi tarkastella paljain silmin. Planktonia syövät monet kalat ja muut eliöt.

Kasviplankton koostuu vapaasti kelluvista levistä ja bakteereista. Levät ja lehtivihreäbakteerit yhteyttävät auringon energian avulla vettä ja hiilidioksidia sokeriksi. Sokerin lisäksi yhteyttämisessä vapautuu happea. Myös muut vesikasvit osallistuvat yhteyttämiseen. Kasviplanktonin ja vesikasvien toimintaa kutsutaan vesistöjen perustuotannoksi.

Kasviplankton tarvitsee valoa ja ravinteita kasvaakseen. Suotuisissa oloissa levät voivat lisääntyä nopeasti. Levät ovat luonnollinen ilmiö, mutta kun kasviplanktonia esiintyy runsaasti, ne värjäävät veden punaiseksi, vihreäksi tai ruskeaksi. Tällöin puhutaan leväkukinnasta.

Leväkukinnot voivat muodostaa ongelman, sillä kuoltuaan ne vajoavat pohjalle ja kuluttavat hajotessaan happea. Osa levistä voi haitata myös kalan makua ja limata verkkoja. Levissä on muutamia ihmiselle myrkyllisiä leväryhmiä. Sinileväryhmä (cyanobakteerit) on näistä kuitenkin ainoa, joka muodostaa säännöllisesti myrkyllisiä massaesiintymiä.

Eläinplankton

Eläinplankton koostuu lähinnä mikroskooppisista eläimistä. Eläinplanktonin eläimet eivät voi aktiivisesti liikkua vedessä pitkiä matkoja, vaan ne lähinnä ajelehtivat virtausten mukana. Öisin ne nousevat pintaan syömään kasviplanktonia ja päivisin ne siirtyvät syvemmälle suojaan kaloilta.

Hajottajat ovat viimeinen lenkki ravinteiden kierrossa

Hajottajia ovat bakteerit, homeet ja hiivat. Ne palauttavat kuolleiden eliöiden sisältämät ravinteet takaisin kasvien käytettäviksi. Hajottajien toiminta vaatii happea. Veteen tulee happea yhteyttämisessä sekä ilmasta liukenemalla. Veden lämpötila vaikuttaa hapen liukenemiseen vesistöihin.

Hajotus tapahtuu vesistön pohjassa. Jos happi loppuu pohjakerroksista, vedet alkavat rehevöityä.