Normaali versio

Kasvien ravinteidenotto

Kasvit tuottavat ravinteista ravintoaineita. Kasviravinteita ovat ne alkuaineet, jotka ovat välttämättömiä kasvin kasvulle ja normaalille kehitykselle. Tiettyä ravinnetta ei voida korvata toisella.

Typpeä lukuunottamatta kasvien ravinteet ovat peräisin kallioperästä eli elottomasta luonnosta. Kasvit pystyvät tuottamaan elottoman luonnon raaka-aineista eloperäisiä ravintoaineita, joita eläimet ja ihmiset tarvitsevat ravinnokseen.

Ravinteet oikeassa muodossa

Ravinteet ovat maassa erilaisina ioneina tai yhdisteinä. Joitakin ioneja ja yhdisteitä kasvien on helppo käyttää, mutta toisia yhdisteitä vaikea, joskus jopa mahdoton käyttää. Maan pieneliöt ja happamuus vaikuttavat paljon siihen, missä muodossa ravinteet ovat ja miten helposti ne ovat kasvien saatavilla.

Hiilen ja hapen kasvit ottavat kaasuina: hiilidioksidina (CO2) ja happena (O2). Vedyn kasvi saa vedestä (H2O). Typpeä kasvi voi ottaa myös positiivisena ammoniumionina. Palkokasvien ja muutamien muiden kasvien juurissa elää typensitojabakteereja, jotka voivat ottaa typpeä typpimolekyyleinä ilmasta.

Kasvit ottavat ravinteet juuriston kautta

Kasvit ottavat ravinteet ensi sijassa juuriston kautta. Vähäisessä määrin ne pystyvät ottamaan ravinteita myös lehtien kautta. Kasvit voivat ottaa maasta ravinteita, jotka ovat liuenneina maanesteeseen. Nämä liuenneet ravinteet kulkeutuvat kasvien juurten luo joko virtaavan veden mukana tai diffuusion avulla. Diffuusio tarkoittaa sitä, että liuoksen molekyylit liikkuvat paikasta toiseen, koska liuoksen väkevyyserot pyrkivät tasoittumaan. Juuriston väkevä liuos saa maanesteen ja siihen liuenneet ravinteet liikkumaan kohti juuristoa.

Solukelmu valikoi sisääntulijat

Ravinteiden täytyy päästä kasvin soluihin, koska vasta soluissa ne voivat osallistua aineenvaihduntaan. Kasvin solukelmu valikoi aineet, joita se päästää lävitseen. Se pystyy läpäisemään tiettyjä aineita, esimerkiksi vesimolekyylit, mutta ei kuitenkaan päästä solun sisällä olevia isompia yhdisteitä, kuten sokereita ja valkuaisaineita pois solusta. Liuosten väkevyydet solukelmun eri puolilla pyrkivät tasoittumaan, joten pienet ravinneionit ja vesi kulkeutuvat solukelmun lävitse. Tätä  kutsutaan osmoosiksi (= diffuusio puoliläpäisevän kalvon läpi).

Kasvi pystyy valikoimaan ravinteensa

Kasvin juuret pystyvät valikoimaan ja ottamaan tarvitsemiaan ravinteita, vaikka ravinteiden pitoisuus maassa on pienempi kuin juuristossa. Tämä vaatii kasvilta työtä ja kuluttaa energiaa. Juuristo saa tarvitsemansa energian kasvin yhteyttämistuotteista. Energia vapautuu juurten hengityksessä, jota varten tarvitaan happea. Maan on oltava ilmavaa, jotta juuret eivät kärsisi hapen puutteesta.

Mihin kasvit käyttävät ravinteita?

Kasvit tarvitsevat ravinteita omiin elintoimintohinsa. Kasveille välttämättömiä ravinteita on 16 erilaista alkuainetta. Eri kasveilla on jonkin verran erilaisia vaatimuksia ravinteiden suhteen. Myös kasvien kehitysvaihe vaikuttaa siihen, mitä ravinteita kasvi erityisesti tarvitsee.

Jos kasvi ei saa tarvitsemaansa ravinnetta, sen kehitys häiriintyy. Eri ravinteiden puutosoireet näkyvät eri tavoin.

Liikakaan ei ole hyväksi

Liiallinenkaan ravinteiden saanti ei ole hyvä kasveille. Esimerkiksi liiallisen typen (N) saannin seurauksena kasvi altistuu kasvitaudeille, viljojen tuleentuminen viivästyy sekä hedelmien säilyvyys ja juuresten laatu heikkenee. Myös liiallinen rikin (S) saanti vaurioittaa kasvia.