Kasvullinen lisääntyminen

Kasvullisella lisääntymisellä tarkoitetaan kasvin lisääntymistä jostakin muusta kasvinosasta kuin siemenestä. Näitä muita osia ovat rönsyt, juurakot, mukulat ja varret.

Suvullinen lisääntyminen tarkoittaa siemenestä lisääntymistä.

Esimerkiksi mansikka lisääntyy rönsyjen avulla. Uudet yksilöt itsenäistyvät, kun rönsyjen varret kuolevat tai ne katkaistaan.

Perunaa lisätään istuttamalla mukulat maahan. Suomessa yleinen ja hankala rikkakasvi, juolavehnä, lisääntyy kasvullisesti juurakoidensa avulla. Yhden neliökilometrin alalta on löydetty lähes 500 kilometriä juolavehnän juurakkoa.

Omena- ja muita hedelmäpuita lisätään usein varttamalla, koska ne eivät yleensä pysty kehittämään elinvoimaista juuristoa. Lisäksi perussuvun valinnalla voidaan vaikuttaa latvuksen kasvutapaan.

Kasvullinen lisäys tuottaa perimältään yhtenäisiä lajikkeita

Kasvullista lisäystä hyödynnetään usein pelto- ja puutarhakasvien viljelyssä. Kun suvullisen lisäyksen keinoin on saatu risteytettyä ominaisuuksiltaan toivuttu yksilö, aloitetaan kasvin kasvullinen lisäys. Näin syntyneet lajikkeet ovat perimältään yhtenäisiä.

Perimältään samanlainen taimiaines mahdollistaa esimerkiksi koneellisen viljelyn suurilla viljelmillä. Pitkään viljelyssä olleilla suvullisesti lisätyillä lajikkeilla esiintyy muuntelua, joten lisäysvaiheessa pyritään aina valitsemaan emokasveiksi parhaita yksilöitä. Erityisesti marjojen ja hedelmien viljelyssä kasvullinen lisäys on yleistä.

Tehokas lisääntymistapa

Kasvullinen lisääntyminen on tehokasta. Kasvien energiaa ei kulu kukkimiseen ja lisääntyminen ei ole pölyttäjien armoilla. Kasvullisesti lisääntyvä laji voi kuitenkin olla altis joillekin taudeille ja tuholaisille, koska sen yksilöillä on samanlainen perimä kuin emokasvilla. Jälkeläisessä on sekä emokasvin hyvät että huonot ominaisuudet.

Kasvullista lisääntymistä hyödynnetään usein myös kasvien jalostuksessa. Solukkoviljely on nopeuttanut kasvinjalostustyötä ja myös taimituotantoa.

Solukkoviljelyssä käytetään hyväksi kasvin haavasolukkoa. Kun kasvin varsi tai juuri leikataan, kehittyy leikkauspintaan suojaavaa haavasolukkoa. Haavasolukko jatkaa kasvuaan, kun se leikataan puhtaana irti emosolukosta varhaisessa kehitysvaiheessa ja siirretään sopivaan ravintoliuokseen. Menetelmän tärkein merkitys on sellaisten viljelykasvien lisääminen, jotka kehittyvät lisääntymiskykyisiksi hitaasti tai joiden kasvullinen lisääminen on hyvin heikkoa tai mahdotonta tavanomaisin keinoin. Lisäksi solukkoviljelyn avulla on mahdollista siirtää suotuisia perinnöllisiä ominaisuuksia (esim. kasvitautien vastustuskyky tai kylmänkestävyys).