Suvullinen lisääntyminen
Kasvullisella lisääntymisellä tarkoitetaan kasvin lisääntymistä jostain muusta osasta kuin siemenestä, esimerkiksi juuresta.
Mikä saa kasvit kukkimaan?
Usein kukkimiseen tarvitaan jokin ulkoinen ärsyke. Tavallisimmin päivän pituuden tai lämpötilan muutos herättää kasvin kukkimaan. Toiset kasvilajit vaativat kukkiakseen lyhyen yön eli pitkän päivän ja toiset vastaavasti pitkän yön eli lyhyen päivän.
Lyhyen päivän kasveja ovat muun muassa kahvipensas ja riisi. Jos niitä kasvatettaisiin Suomessa, ne alkaisivat kukkia vasta syksyllä, kun pimeän ajan osuus kasvaa.
Useimmat Suomessa viihtyvät kasvit ovat pitkän päivän kasveja. Muun muassa kaura on pitkän päivän kasvi. Jotkut kasvit vaativat ensin lyhyen päivän ja sen jälkeen pitkän päivän olosuhteet. Tällaisia ovat esimerkiksi syysruis ja rehuksi käytettävä koiranheinä.
Osa kasveista on niin kutsuttuja päiväneutraaleja lajeja. Niiden kukkimiseen päivän pituus ei vaikuta. Tällaisia ovat muun muassa monet laajalle levinneet rikkakasvit kuten pihatähtimö (Stellaria media) ja peltovillakko (Senecio vulgaris).
Erilaiset kukat
Toiset kukat ovat kaksineuvoisia ja toiset yksineuvoisia. Kaksineuvoisessa kukassa on sekä emi että heteet. Yksineuvoisessa kukassa on vain joko heteitä tai emi.
Jos samassa kasviyksilössä on vain heteellisiä tai emillisiä kukkia, kasvi on kaksikotinen. Jos samassa kasviyksilössä on sekä heteellisiä että emillisiä kukkia, kasvi on yksikotinen.
Kaksineuvoisessa kukassa on sekä emi että heteet.
Emin ja heteen osat
Emin rakenneosat ovat luotti, vartalo ja sikiäin. Emissä muodostuu siementen alut. Heteen rakenneosat ovat ponsi ja palho. Siitepöly on ponnen sisällä.
Emilehti vasemmalla ja hedelehti oikealla.
Kasvien pölytys ja munasolun hedelmöittyminen
Aluksi siitepölyhiukkaset joutuvat kasvien heteistä emin luotille. Sen jälkeen siitepölyhiukkanen kasvattaa siiteputken, jota pitkin sen tumat liikkuvat emin sikiäimen siemenaiheeseen. Siitepölyhiukkasen toinen tuma hedelmöittää munasolun ja toinen tuma keskustuman.
Munasolusta tulee alkio ja keskustumasta ravintovarasto kehittyvälle alkiolle. Siemenaiheen eräistä soluista tulee siemenen kuori ja sikiäimestä hedelmä siementen ympärille. Emin luotti ja vartalo surkastuvat.
Tuuli ja hyönteiset kuljettavat siitepölyhiukkasia. Osa kasveista on ristipölytteisiä. Se tarkoittaa, että pölyttyäkseen kasvi tarvitsee toisen kasvin siitepölyä. Ristipölytyksessä hyönteiset ja tuuli kuljettavat siitepölyä kasvista toiseen.
Tuulipölytys
Tuulipölytteisille kasveille on tyypillistä:
- kukat ovat pieniä ja värittömiä
- kukat tuoksuvat vähän
- heteet roikkuvat, jolloin tuuli pölyttää niitä helposti
- siitepölyä on paljon
Hyönteispölytys
Hyönteispölytteisille kasveille on tyypillistä:
- isot, värikkäät ja tuoksuvat kukat houkuttelevat pölyttäjiä
- heteet kukan sisällä hyönteisen kulkureitillä
- tahmeat siitepölyhiukkaset tarttuvat pölyttäjään
- siitepölyä on vähän
Itsepölytys
Jotkut kasvit pystyvät pölyttämään munasolun omalla siitepölyllään. Näitä kutsutaan itsepölytteisiksi. Itsepölytteisille kasveille on tyypillistä:
- kukat ovat vaaleammat ja pienempikokoisia
- joskus hyönteiset auttavat pölyttymisessä
Emilehdistä kehittyy hedelmä
Pölytys saa aikaan myös hedelmän kehittymisen. Pölytyksen seurauksena emilehdet alkavat kasvaa ja muodostavat lopulta hedelmän siemenen ympärille. Samanaikaisesti muut kukkalehdet kuihtuvat. Hedelmä suojaa sen sisällä olevia siemeniä. Hedelmissä olevat ravintoaineet houkuttelevat siemeniä levittäviä eläimiä. Hedelmää ei siis ole tarkoitettu kehittyvän taimen ravinnoksi.
Hedelmän kehityksen laukaisija on pölytys, ei hedelmöitys. Esimerkiksi toisen lajin siitepöly saattaa aiheuttaa hedelmän kehittymisen, vaikka siemeniä ei muodostu lainkaan. Yleensä hedelmän kehitys kuitenkin jää puolitiehen, elleivät siemenet kehity.
Suvullinen lisääntyminen tuottaa uudenlaisia yksilöitä
Suvullisessa lisääntymisessä kasvi lisääntyy siemenestä. Siemenen kehittymiseen tarvitaan aina pölytys ja hedelmöitys. Näin uudessa kasviyksilössä on molempien vanhempien perintötekijöitä uutena yhdistelmänä.
Tämä turvaa sen, että saman lajin yksilöt poikkeavat toisistaan. Toiset kasvavat paremmin, toiset huonommin. Kun olosuhteet vaihtuvat, aikaisemmin huonosti kasvaneiden yksilöiden ominaisuudet saattavatkin olla tarpeellisia kasvilajin menestymiselle. Näin kasvilaji kestää paremmin vaihtelevia ja muuttuvia olosuhteita.
Ristipölytteisten lajien perimä on luonnollisesti vaihtelevampi kuin itsepölytteisten. Siksi monilla kasveilla on mekanismeja, jotka estävät itsesiitoksen.
Ristipölytteisyys on kuitenkin riskialtista, sillä kukkimisaikaan sade voi vähentää mehiläisten vierailuja kukissa tai tyyni ilma ehkäistä tuulipölytyksen. Monet kasvit pystyvätkin hätätilanteessa pölyttämään itse itsensä.
