Biologinen typensidonta
Ilmakehän typpeä kasveille
Typensidonnalla on maapallolla suuri merkitys. Se tuottaa kasvien käyttöön noin kolme kertaa enemmän typpeä kuin kemiallinen lannoitus.
Jotta typensidonta toimii hyvin, maaperä ei saa olla liian hapan eikä liian kylmä. Esimerkiksi Suomessa viileä maa vähentää typensidontaa. Lisäksi maaperän suuri typpipitoisuus, joka voi olla peräisin esimerkiksi typpilannoituksesta, heikentää typensitojabakteerien toimintaa.
Herneen ja apilan viljely parantaa maan ravinnepitoisuutta
Maan Rhizobium-bakteerit tunkeutuvat palkokasvien, kuten esimerkiksi herneen ja apilan, juureen ja muodostavat sinne nystyrän. Nystyrä sitoo typpeä. Eräissä tutkimuksissa on todettu, että apila sitoo jopa 200 - 300 kiloa typpeä hehtaarilta.
Symbioosissa kumpikin hyötyy
Bakteeri saa typen sitomiseen tarvitsemansa energian isäntäkasvilta. Sidottu typpi kuluu alussa pääasiassa nystyrän rakentamiseen, mutta myöhemmin isäntäkasvi saa osansa typestä. Näin symbioosi hyödyttää sekä kasvia että bakteeria.
| Typensitojat | Mitä näihin typensitojiin kuuluu? | Elinpaikka | Merkitys |
|---|---|---|---|
| Vapaat typensitojat | Näihin kuuluu yli 30 bakteeri- ja syanobakteerisukua. Esimerkiksi Clostridium-suvun bakteerit. | Eivät tarvitse erityistä isäntäkasvia. | Maailmanlaajuisesti tärkeitä, mutta viileässä ilmastossa, kuten Suomessa merkitys vähäinen. |
| Symbioottiset typensitojat | Palkokasvien juurinystyräbakteereja. Suomessa tärkeimpiä ovat Rhizobium-bakteerit, jotka elävät palkokasvien juuristossa. | Tarvitsee isäntäkasvin, elää esim. palkokasvien, lepän ja tyrnin juuristossa. | Melko suuri merkitys Suomessa. |
| Puolisymbioottiset typensitojat | Esim. Bacillus-suvun bakteereja. | Elää joidenkin kasvien, esim. vehnän, juuristojen ympärillä | Suomessa merkitys on vähäinen. |
