Maan rakenne
Kasveille käyttökelpoisin vesi on sitoutunut maan keskikokoisiin huokosiin. Suurimmissa huokosissa vesi ei pysy ja pienimpiin huokosiin se sitoutuu niin tiukasti, etteivät kasvit pysty sitä käyttämään.
Maan isoimmat huokoset ovat ilman täyttämiä. Niistä maan eliöt ja kasvien juuret saavat tarvitsemansa hapen. Niiden kautta myös sadevesi valuu syvempiin maakerroksiin.
Kasvien juuret tarvitsevat tilaa kasvaa. Juuret tunkeutuvat eteenpäin maan huokosia pitkin.
Maahiukkasten väliin jää erikokoisia huokosia. Isoimmissa huokosissa on ilmaa, keskikokoisissa kasveille käyttökelpoista vettä.
Hiukkaset ja murut
Karkeissa kivennäismaissa maahiukkaset ovat yleensä irrallisina. Näiden maiden rakenne ei tavallisesti aiheuta ongelmia viljelyssä. Savimailla hyvä rakenne tarkoittaa, että irralliset maahiukkaset ovat liittyneet yhteen ja muodostavat muruja. Murujen väliin jää isompia välejä kuin irrallisten savihiukkasten väleihin.
Maan mururakenne syntyy maahiukkasten liittyessä yhteen
Kestävään mururakenteeseen vaikuttavat monet kemialliset (kuten maahiukkasten väliset reaktiot), fysikaaliset (kuten kuivuminen) ja biologiset (pieneliöiden toiminta) ilmiöt. Murujen muodostuminen alkaa, kun pienet savihiukkaset törmäävät toisiinsa ja liittyvät löyhästi yhteen. Löyhät liitokset voivat hajota helposti esimerkiksi sateen piiskatessa muruja.
Maan kuivuminen kiinteyttää muruja. Jos maa kuivuu tasaisesti veden haihtuessa ilmaan, syntyy tiiviitä maakokkareita. Kasvien juurten vedenotto ja routa kuivattavat maata epätasaisesti, jolloin syntyy muruja. Maan pieneliöt tuottavat lima-ainesta, joka lujittaa muruja.
Sadepisaroiden iskut ja raskaiden koneiden liikenne rikkovat muruja ja tiivistävät maata. Muokkaus, kasvien juuret, lierot ja routa puolestaan parantavat maan rakennetta tekemällä sen kuohkeammaksi.
