Luonnonmarjat
Suomi on luonnonmarjojen maa
Huononakin vuonna marjoja kypsyy noin 100 kg jokaista suomalaista kohti. Hyvänä vuonna sato on kaksi kertaa suurempi.
Jokaista suomalaista kohden marjoja poimitaan noin 40 kg vuodessa.
Tutustu erilaisiin marjoihin valitsemalla marjan nimi alta tai selaamalla sivua eteenpäin.
Ahomansikka
Juolukka
Karpalo
Lakka
Lillukka
Mesimarja
Mustikka
Puolukka
Riekonmarja
Vadelma
Variksenmarja
Ahomansikka
Fragaria vesca
Fragaria tulee sanasta fragrare = tuoksua; vesca = syötävä
Ahomansikka, joka tunnetaan myös nimellä metsämansikka, on monivuotinen ruoho. Sen varsi on karvainen, lehdet kolmisormiset ja kukat valkoiset.
Myös lehtien alapinta on karvainen. Marjat ovat pieniä ja punaisia.
| Levinneisyys | Ahomansikka kasvaa varsin yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Oulun pohjoispuolella ahomansikka on harvinainen. Se suosii valoisia, kuivahkoja paikkoja rinnelehdoissa, lehtomaisissa metsissä ja niityillä. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Ahomansikan lehti on kolmiosainen. Keskeltä kukka on keltainen, terälehdet ovat valkoiset. Pienikokoiset marjat ovat punaisia. |
| Kasvupaikka | Luonnonniityt, rinteet ja tienpientareet. |
| Lisääntyminen | Leviää rönsyjen avulla. |
| kukinta-aika | Alkukesällä. |
| marjasadon kypsymisaika | Kesäkuun lopulta heinäkuulle. |
| sadon suuruus vuodessa, kg | 20 000 - 40 000 kiloa. |
| hyötykäyttö |
Marjat ovat parhaimpia sellaisenaan. Niitä voi kuivata esim. myslin joukkoon. |
Juolukka
Vaccinium uliginosum
Vaccinium, Pliniuksen käyttämä nimitys puolukasta; uliginosum = kosteikko
Juolukka on talveksi lehtensä karistava varpu. Marja on pallomainen ja väriltään harmaansininen. Juolukan saattaa nopeasti sekoittaa mustikkaan, josta sen kuitenkin tarkemmin katsottuna erottaa selvästi.
Juolukka kasvaa mustikkaa korkeammaksi. Juolukan marjat ovat isommat ja niiden mehu väritöntä kun taas mustikan mehu on sinistä.
|
Levinneisyys |
Juolukka kasvaa koko Suomessa. Se viihtyy yleensä soilla. Pohjois- Suomessa juolukkaa esiintyy myös kangasmetsissä ja tuntureiden varpukankailla. |
|---|---|
| Tuntomerkit |
Marjat harmaansinisiä ja soikeita. Pienimmät juolukkakasvustot ovat 10 cm korkeita varpuja, suurimmat ovat pienen pensaan kokoisia. Juolukan lehdet ovat tylppäkärkisiä ja harmahtavia. Juolukalla on ruukkumaiset vaalean punertavat tai kellertävät kukat. |
| Kasvupaikka | Suot, soistuvat metsät ja kangasmetsät. |
| Lisääntyminen |
Kimalaiset pölyttävät. Ristipölytteinen eli vaatii siitepölyä toisista juolukkakasveista. |
| kukinta-aika | Alkukesä. |
| marjasadon kypsymisaika | Heinä-elokuu. |
| sadon suuruus vuodessa | 20-40 miljoonaa kiloa |
| hyötykäyttö | Voi käyttää hilloihin, soseisiin ja mehuihin. Sopivat hyvin pakastettavaksi. |
Karpalo
Isokarpalo = Vaccinium oxococcos
Vaccinium, Pliniuksen käyttämä nimitys puolukasta; Oxococcos = hapanmarjainen
Pikkukarpalo = Vaccinium microcarpum
Karpalo kasvaa soilla maanmyötäisesti. Sen varsi on siro ja lehdet melko pienet, päältä vihreät ja alta valkoiset.
Karpalon kukat ovat tähtimäiset ja vaaleanpunaiset. Marjat punaisia tai sinipunaisia.
Karpaloita on kahta eri lajia. Etelä-Suomessa kasvava karpalo on usein tavallista karpaloa eli isokarpaloa. Pohjois-Suomessa kasvava karpalo sen sijaan on pikkukarpaloa, joka tulee toimeen niukkaravinteisimmilla ja kuivemmilla kasvupaikoilla.
| Levinneisyys | Karpalo kasvaa soilla koko Suomessa. Aivan pohjoisin Lappi on yksinomaan pikkukarpalon kasvualuetta. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Marja on väriltään tumman punainen. Marja ei sisällä siemeniä. Marjat ja kukat ovat varressa yksittäin. Kukat ovat pieniä ja vaalean punertavia. Lehdet säilyvät kaksi vuotta. Varsi on rento, puutunut ja ohut, joka suikertelee maan pinnassa. Lehdet ovat jäykkiä, pieniä ja kapeita. |
| Kasvupaikka | Niukkaravinteiset nevat ja rämeet. |
| Lisääntyminen | Hyönteispölytteinen. |
| kukinta-aika | Kesäkuussa |
| marjasadon kypsymisaika | Syyskuun puolivälistä lumen tuloon asti. |
| sadon suuruus vuodessa | 20-40 kg/ha (enintään 400 kg/ha), vuosisato 5-40 miljoonaa kg |
| hyötykäyttö | Voi poimia syksyllä tai keväällä. Ensimmäisten pakkasten jälkeen happamuus osittain vähentynyt ja sokeripitoisuus suurentunut. Sopii marmeladeihin, hyytelöihin, keittoihin, leivonnaisiin. Sisältävät luontaista säilömisainetta, bentsoehappoa. |
Lakka
Rubus chamaemorus
Rubus, tulee sanasta ruber = punainen; chamaemorus = mulperinmarjan kaltainen
Lakka tunnetaan myös nimillä hilla ja suomuurain. Lehdet ovat kurttuisia ja munuaismaisia. Kukat ovat valkoisia ja marjat kypsinä keltaisia ja mehukkaita.
| Levinneisyys | Lakka kasvaa koko maassa soilla, korvissa ja rämeillä. Runsaimmin se marjoo Lapissa ja Kainuussa. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Tummankeltainen marja sisältää useita yksittäisiä luumarjoja. Kukkien väri valkoinen. Lehdet ovat tummanvihreät ja kurttuiset. Pystyvarvut väriltään vihreitä. |
| Kasvupaikka | Suot, rämeet ja mustikkakorvet. |
| Lisääntyminen | Kaksikotinen eli kussakin kasvissa joko emi- tai hedekukkia. Hyönteispölytteinen. |
| kukinta-aika | Toukokuun lopulla.Marjojen kypsymisaika: Heinäkuun loppu - syyskuun alku. |
| marjasadon kypsymisaika | Heinäkuun loppu - syyskuun alku. |
| sadon suuruus vuodessa | 20-30 kg/ha (enintään 500 kg/ha), keskisato 5-50 miljoonaa kiloa |
| hyötykäyttö | Lakka soveltuu leivonnaisiiin, mehuihin, ja keittoihin. Se sisältää paljon C-vitamiinia ja luonnonmarjoista eniten A-vitamiinia. |
Lillukka
Rubus saxatilis
Rubus, tulee sanasta ruber = punainen; saxatilis = kivikossa kasvava
Lillukka on monivuotisruoho. Tyveltä lähtee jopa monimetrisiä rönsyjä. Lehdet ovat kolmisormisia ja hedelmät kirkkaanpunaisia.
| Levinneisyys |
Lillukka kasvaa tunturialueita lukuunottamatta koko maassa, mutta eniten sitä esiintyy Järvi-Suomessa ja sen eteläpuolella. Lillukka kasvaa pääasiassa ravinteikkaissa lehdoissa, tuoreilla kankailla, korpisoilla ja vesistöjen rannoilla. Se marjoo runsaimmin hakkuiden jälkeisillä valoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Muualla marjominen on yleensä heikkoa. |
|---|---|
| Tuntomerkit |
Lillukka on matala ruohokasvi. Sen lehti on kolmiosainen. Varsi 10- 35 cm, pysty, harva- ja hienopiikkinen. Marja on punainen kerrannaisluumarja. Kukkien terälehdet ovat valkoiset. |
| Kasvupaikka |
Lillukka on kasvaa koko Suomessa, yleisin se on Järvi-Suomessa. Se kasvaa kivisissä, lehtomaisissa metsissä sekä harjuilla ja pientareilla. |
| Lisääntyminen | Lisääntyy kasvullisesti pintarönsyjen avulla. |
| kukinta-aika | Alkukesällä. |
| marjasadon kypsymisaika | Heinäkuussa. |
| sadon suuruus vuodessa | Ei ole arvioitu. |
| hyötykäyttö | Marjat koristeellisia mutta melko mauttomia. Marjoja voi kuitenkin sekoittaa muiden marjojen joukkoon ja tehdä hyytelöä ja hilloa. |
Mesimarja
Rubus arcticus
Rubus tulee sanasta ruber = punainen; arcticus = arktisessa vyöhykkeessä kasvava
Mesimarjan lehdet ovat kolmisormisia. Kukat ovat punaisia tai violetinpunaisia ja niitä on tavallisesti yksi tai kaksi.
Hedelmät mehukkaita ja väriltään erittäin tummanpunaisia, jopa vihertäviä tai rusehtavia.
| Levinneisyys | Mesimarja on koko Suomessa alkuperäinen kasvi. Yleisin se on kuitenkin keskisessä Suomessa. Mesimarja vaatii ravinteikkaan ja melko kostean kasvupaikan. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Viininpunainen mesimarja muodostuu yksittäisistä luumarjoista. Lehdet ovat kolmiosaisia. Kukat ovat tuoksuvia ja violetinpunaisia. |
| Kasvupaikka | Ravinteikkaat ja kosteat korpisuot, rantaniityt, peltojen pientareet ja lehtomaiset kangasmetsät. |
| Lisääntyminen | Kaksikotinen. Mesimarja lisääntyy kasvullisesti rönsyjen välityksellä. Tällä tavalla suvuttomasti lisääntyneet kasvit voivat tosin jäädä marjattomiksi, sillä osa mesimarjoista ei kykene itsepölytykseen. Kukinta ja pölytys vaativat sopivaa lämpötilaa ja kosteutta. |
| kukinta-aika | Alkukesällä. |
| marjasadon kypsymisaika | Heinä-elokuussa. |
| sadon suuruus vuodessa | 20 000 - 40 000 kiloa. |
| hyötykäyttö | Mesimarjat poimitaan kantoineen. Se on erittäin helposti pilaantuva marja, joka ei kestä varastointia tuoreena. Mesimarjaa pidetään metsämarjoista hienoimman makuisena. Sitä käytetään yhdessä muiden marjojen kanssa mehuihin ja hilloihin. Suosittu marja viinien- ja liköörien tekoon. |
Mustikka
Vaccinium myrtillus
Vaccinium, Pliniuksen käyttämä nimitys puolukasta; myrtillus = pieni myrtti
Mustikka on noin 10-40 cm korkea varpu. Sen marjat ovat himmeän tummansinisiä, jopa mustia.
Lehdet ovat soikeita ja sahalaitaisia, ja ne varisevat syksyllä. Kukat ovat vaaleanpunertavia.
| levinneisyys | Mustikka kasvaa koko maassa ja se kuuluu yleisimpien metsäkasvien joukkoon. Mustikka viihtyy tuoreissa kangasmetsissä. Sitä tavataan myös rannoilla, soilla ja jopa tuntureilla. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Marja tummansininen tai musta. Marja ei sisällä siemeniä. Marjat ja kukat ovat varressa yksittäisinä marjoina. Kukat kellomaisia ja väriltään vaalean vihertäviä tai punertavia. Lehdet putoavat syksyllä. Pystyvarvut väriltään vihreitä. |
| Kasvupaikka | Etelä-Suomessa kuusimetsät. Pohjois-Suomessa myös kuivemmissa metsissä. |
| Lisääntyminen | Ristipölytys. Hyönteispölytteinen. |
| kukinta-aika | Toukokuun lopulla. |
| marjasadon kypsymisaika | Heinäkuun loppu - syyskuun alku. |
| sadon suuruus vuodessa | 5-30 kg/ha (enintään 500 kg/ha), vuosisato 150-200 miljoonaa kg. |
| hyötykäyttö | Mustikoita voi kuivata, pakastaa ja niistä voi tehdä hilloa. Mustikkapiiras on erityistä kesän herkkua. |
Puolukka
Vaccinium vitis-idaea
Vaccinium, Pliniuksen käyttämä nimitys puolukasta; vitis-idaea = viiniköynnös Ida-vuorelta
Puolukka on Suomen suosituin metsämarja. Marjat ovat punaiset ja niissä on runsaasti hedelmähappoa ja maistuvat siksi melko happamilta.
Puolukka on ainavihreä varpu. Lehdet ovat paksut ja pitkulaiset. Puolukka kestää hyvin kuivuutta.
| Levinneisyys | Puolukka kasvaa koko Suomessa kuivissa kangasmetsissä, suometsissä, kallioilla ja tuntureilla. Etelä- ja Keski- Suomessa puolukka on metsien aluskasvillisuuden yleisin ja runsain varpu. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Pieni, punainen ja mehevä marja. Ei sisällä siemeniä. Vaalean punertavat kukat ryppäänä verson kärjessä. Varvun pituus noin 30 cm. Lehdet tummanvihreitä, vahakuorisia ja tylpähköjä. Lehdet säilyvät talven yli. |
| Kasvupaikka | Sietää sekä kylmää että kuumaa, mutta vaatii valoa. Paras sato saadaan harvan männikön alta ja jäkäläkankailta. |
| Lisääntyminen | Ristipölytys tai itsepölytys. Hyönteispölytteinen. |
| kukinta-aika | Kesäkuun alussa. |
| marjasadon kypsymisaika | Elokuun loppu - syyskuun loppu |
| sadon suuruus vuodessa | 8-30 kg/ha (enintään 330 kg/ha). Keskisato 200 miljoonaa kiloa. |
| hyötykäyttö | Marjoissa on runsaasti luonnon omaa säilöntäainetta eli bentsoehappoa, jonka takia niitä voi säilöä pelkästään survomalla. Puolukka sopii ruokien lisukkeeksi, puuroihin, kiisseleihin, leivontaan ja juomiin. |
Riekonmarja
Arctostaphyllos alpina
Arktoy stafyle, karhun rypäle; alpina = alpeilla, tuntureilla kasvava
Riekonmarja on tuntureiden matala tyyppikasvi. Marjat ovat raakoina punaisia ja kuivia, kypsinä mustia ja mehukkaita. Lehdet pehmeitä ja ohuita.
Riekonmarja on Lapin ruskan värikkäin kasvi, sillä sen lehdet muuttuvat syksyllä kirkkaan punaisiksi.
| Levinneisyys | Riekonmarja kasvaa pääasiassa Lapissa, erityisesti Pohjois-Lapissa. Se viihtyy tunturipaljakoilla mutta menestyy vielä metsävyöhykkeen yläosan koivu- ja mäntykankailla. Riekonmarja kasvaa myös eteläisimmillä tuntureilla. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Kukat ovat valkoisia. Marja on luumarja ja se on raakana punainen ja kypsänä musta. Lehdet ovat aluksi vihreitä ja pehmeitä. Syksyllä lehdet muuttuvat punertaviksi, ja niissä on tummia täpliä. Lehdet sälyvät kuivahtaneina kiinni varvuissa yli talven. Varpu on matala ja maanmyötäinen. |
| Kasvupaikka | Tunturipaljakat, koivuvyöhykkeen kuivat kankaat ja kalliot sekä mäntymetsien kuivat soralaikut. |
| Lisääntyminen | Kasvi muodostaa laajoja kasvustolaikkuja suikertavien haarojen jälkijuurien avulla. Linnut levittävät siemeniä syömällä marjoja. Lintujen ruuansulatusnesteet ovat eduksi siementen itämiselle. |
| kukinta-aika | Touko-heinäkuussa, heti kun lumet ovat sulaneet kasvupaikalta. |
| marjasadon kypsymisaika | Elokuun loppupuolelta lumen tuloon saakka. |
| sadon suuruus vuodessa | 100 000 kg |
| hyötykäyttö | Mehu- ja sosemarja. Marjoja voi poimia vielä keväällä. Silloin marjoissa on viinimäinen maku käymisen seurauksena. |
Vadelma
Rubus idaeus
Rubus, tulee sanasta ruber = punainen; idaeus = Ida-vuorella kasvava
Vadelma on varsistaan piikikäs punamarjainen pensas. Vadelma hyötyy ihmisen toimista, koska se viihtyy hakkuuaukeilla ja muilla aurinkoisilla paikoilla.
Vadelmaa voi siis nähdä taajamissakin teiden varsilla. Sen alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat lehdot ja ravinteikkaat korvet.
| Levinneisyys | Vadelma kasvaa yleisenä suuressa osassa Keski- ja Etelä- Suomea . Se harvinaistuu vasta Lapissa. Pohjois- Lapista se puuttuu melkein kokonaan. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Marja punainen. Myös valkoisia vadelmia on olemassa, mutta ne ovat harvinaisempia. Vadelmassa on useita pieniä luumarjoja eli se on kerrannaisluumarja. Kukkien väri on vaalea. Ensimmäisenä kesänä vadelma kasvattaa ruohomaisen varren. Marjoja vadelma tuottaa vasta toisena kesänä. |
| Kasvupaikka | Kasvavat avoimilla paikoilla sekä lehdoissa ja kangasmetsissä. Tarvitsee auringon valoa. |
| Lisääntyminen | Mehiläiset ja kimalaiset pölyttävät vadelman. |
| kukinta-aika | Kesäkuun alussa. |
| marjasadon kypsymisaika | Heinäkuun loppu - elokuu. |
| sadon suuruus vuodessa | 100 kg/ha, vuosisato 20-30 miljoonaa kiloa. |
| hyötykäyttö | Parhaimmillaan erilaisissa jälkiruuissa ja juomissa. Siitä voidaan tehdä hilloa ja pakastaa. |
Variksenmarja
Empetrum nigrum
Empetrum johtuu sanasta petra = kallio; nigrum = musta
Variksenmarja on matala, ainavihanta varpu. Sen marjat ovat tummansinisiä, lähes mustia. Lehdet ovat pieniä ja neulasmaisia.
Suomessa kasvaa kaksi variksenmarjan alalajia, etelänvariksenmarja ja pohjanvariksenmarja. Pohjois-Suomessa variksenmarja on yleisempi kuin Etelä-Suomessa ja siellä variksenmarjan marjoista tulee suurempia ja mehukkaampia.
| Levinneisyys | Etelänvariksenmarja kasvaa Etelä-Suomessa ja pohjanvariksenmarja Pohjois-Suomessa. Etelä- Suomessa yleinen kasvi kalliomailla, tuulisilla rannoilla ja rämeillä. Pohjois-Suomessa hyvin yleinen metsä- ja suokasvi, joka viihtyy myös korkealla tunturissa karuilla kankailla. |
|---|---|
| Tuntomerkit | Marjat tummansinisiä tai mustia. Lehdet ovat 3-7 mm pitkiä ja niiden alapinnalla on vaalea juova. Vaaleanpunaiset kukat ovat pieniä. Etelänvariksenmarjan marjat pieniä ja niitä on vähän. Pohjanvariksenmarjan marjat kookkaita ja niitä on paljon. |
| Kasvupaikka | Etelänvariksenmarja: koko Suomessa, harjualueiden kankaat ja suot. Pohjanvariksenmarja: Pohjanmaalla, Kainuussa ja Peräpohjolassa: kuivat ja tuoreet kankaat, suot ja tunturikankaat. |
| Lisääntyminen | Etelänvariksenmarja on kaksikotinen. Pohjanvariksenmarja on yksikotinen. |
| kukinta-aika | Varhain keväällä, Etelä-Suomessa jo huhtikuussa. |
| marjasadon kypsymisaika | Heinäkuusta lumen tuloon saakka. |
| sadon suuruus vuodessa | 20-40 miljoonaa kiloa. |
| hyötykäyttö | Parhaimmillaan mehumarjana yhdessä mustikan ja puolukan kanssa. |
