Riistaeläimen vuosi

Riistaeläimen vuotta määrittelevät pitkälti vuodenajat. Keväällä syntyvät pennut, kesä puolestaan kuluu ravinnon keruussa poikasten kasvaessa. Talveen eri lajit varautuvat eri tavoin.

Ilmastoon sopeutuminen

Suomalaisten eläinlajien on täytynyt sopeutua Suomen kylmään ilmastoon. Varsinkin nisäkkäät ovat sopeutuneet erityisesti talven olosuhteita varten. Niiden turkin väri muuttuu tai turkki paksunee talveksi. Esimerkiksi metsäjäniksen turkki on talvella valkoinen, etteivät petoeläimet huomaisi sitä. Kesällä metsäjänis on huomaamaton maastonvärisessä ruskeanharmaassa turkissaan. Kettu ja moni muu eläin sopeutuu talveen vaihtamalla itselleen talvikarvan, joka on lähes saman värinen kuin kesälläkin, mutta paljon paksumpi. Riekko on talvella valkoinen ja sulautuu näin hyvin lumiseen maisemaan.

Ravinto määrää eläimen elinympäristön

Mitä monipuolisempi eläimen ruokavalio on, sitä helpompi sen on pärjätä luonnossa. Eläimet valitsevatkin elinympäristönsä pääasiassa ravinnon perusteella. Yleensä mahdollisimman monipuolista ravintoa käyttävät lajit asuvatkin samoilla paikoilla vuodesta ja vuodenajasta toiseen. Tällaisia ovat monet petoeläimet, kuten kettu ja näätä. Ne voivat syödä lähes kaikkea mitä on saatavilla.

Yhteen tai harvoihin ravintokohteisiin erikoistuneet eläimet joutuvat liikkumaan sopivan ravinnon perässä. Jos ravintokohde jostain syystä ehtyy, saattaa nälkäkuolema olla edessä. Näin voi käydä hirvelle ja jänikselle.

Talviunikin on sopeutumista kylmään ilmastoon

Karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta. Ne siis varautuvat talveen kaivautumalla maan alle nukkumaan. Siellä ne ovat pakkaselta suojassa ja selviävät hidastuneen aineenvaihdunnan ansiosta kevääseen saakka. Jotkut eläimet, kuten siili, vaipuvat talviuntakin syvempään horrokseen.

Osa riistalinnuista, kuten sorsat ja hanhet ovat muuttolintuja, jotka tulevat Suomeen keväällä ja muuttavat pois syksyllä. Ne ratkaisevat talviongelman siirtymällä leudompaan ilmastoon. Paikkalinnut, kuten metso ja teeri, kaivautuvat kaikkein kovimmilla pakkasilla kieppiin lumihangen sisään.

Talveen varautuminen

Eläimet valmistautuvat talveen eri tavoin. Metsäjäniksen ja hirvieläinten ruuansulatus muuttuu sellaiseksi, että ne selviävät talven yli syömällä pelkästään puuvartisia kasveja ja varpuja. Toiset lajit taas keräävät varastoja talven varalle. Oravat keräävät käpyjä, kun taas minkki ja näätä piilottelevat tappamiaan pikkujyrsijöitä ja lintuja talvea varten. Ahma voi tappaa poroja ja varastoida niiden osia esimerkiksi puuhun.

Talvella on niukasti ravintoa tarjolla

Talvella ravintoa on niukasti, vaikka eläinten energiantarve on usein moninkertainen kesäolosuhteisiin verrattuna. Talvi merkitseekin monille riistalajeille todellista kurjuutta. Ankarina ja pitkään jatkuvina talvina eläimiä nääntyy nälkään ja kuolee. Huolimatta monenlaisista sopeutumiskeinoista, talven aikana menehtyy paljon edellisen kesän poikasia. Jos kesä on ollut kylmä ja poikaset ovat syntyneet myöhään, ne eivät ehdi kehittyä tarpeeksi talvea varten. Leutoina ja vähälumisina talvina kuolleisuus on vähäisempää ja suuri osa edelliskesän poikasistakin selviytyy jatkamaan sukua tulevana keväänä.

Esimerkiksi metsäkanalinnut, kuten metso, teeri, pyy ja riekko, joutuvat selviämään talven yli pelkällä neulas- ja silmuravinnolla. Metsäjänis yrittää selvitä syömällä pelkkää lehtipuiden kuorta, joka ei ole kaikkein helpoimmin sulavaa ravintoa. Hirvieläimet syövät talvella pääasiassa männynneulasia, versoja sekä lehtipuiden vesoja.

Eräiden riistaeläinten metsästysaika jatkuu yli talven. Tällaisia ovat esimerkiksi metsäjänis, rusakko ja fasaani ja kettu. Myös suurpetoja, kuten sutta ja ilvestä, metsästetään talvella.

Keväällä on eläinten lisääntymisaika

Kevät on lisääntymisen ja siihen valmistautumisen aikaa. Talven jäljiltä henkiin jääneet yksilöt ovat vastuussa suvunjatkamisesta. Monilla riistaeläimillä on erilaisia lisääntymisrituaaleja. Metsolla ja teerellä on näyttävät soitimensa, fasaanikukot valtaavat haareminsa ja jänikset juoksevat kiimajuoksunsa.

Muuttolinnut palaavat Suomeen pesimään. Ne asuvat täällä vain pesimisajan ja lähtevät sitten takaisin talvenviettoalueilleen. Suomeen ne muuttavat vain siksi, että talvehtimisalueilla ei ole tilaa kaikille pesiville pareille. Ne palaavat lähes aina pesimään sinne, missä ovat syntyneetkin.

Tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä. Lähes kaikkien riistaeläinten jälkeläiset syntyvät loppukeväällä tai alkukesällä, touko-kesäkuun aikana. Se on paras aika poikasten kehittymistä ajatellen: ilmat ovat lämpimät ja kasvustot antavat suojaa.

Kesällä poikaset kasvavat

Kesä on poikasten kasvamisen ja varttumisen aikaa. Luonnossa on yleensä runsaasti ravintoa eläimille. Metsissä on hyönteisiä, kasvillisuus rehottaa ja marjat kypsyvät. Suomen eläimistö kasvaa lisääntymisajan myötä moninkertaiseksi. Kesä on myös petoeläinten juhla-aikaa, sillä poikaset ovat helppoa ravintoa. Esimerkiksi varislinnut verottavat riistalintujenkin poikastuotantoa syömällä pesistä munat.

Syksy on metsästysaikaa

Syksy on riistaeläinten osalta valmistautumista talvea varten. Varsinkin monien pienempien lajien jälkeläiset ovat syksyllä jo lähes täysikasvuisia. Esimerkiksi kanalintujen poikueet hajaantuvat jo alkusyksyllä ja nuorten lintujen pitää pärjätä sen jälkeen omin avuin. Hirvieläimillä on syksyllä kiima-aika, mutta niiden vasat syntyvät vasta seuraavana keväänä. Karhu kerää syksyllä vararavintoa ja lihottaa itseään ennen talviunille ryhtymistään. Muuttolinnut, kuten sorsat, suuntaavat matkansa kohti lämpimämpiä maita talven viettoon. Poikkeuksena ovat nykyisin kaupungeissa talvellakin viihtyvät sorsat, jotka pystyvät viettämään leudot talvet jäätymättömissä vesissä, ihmisten ruokkiessa niitä.

Syksyllä alkaa myös lähes kaikkien riistaeläinten metsästyskausi. Metsästyksen aloittaminen ajoitetaan niin, että poikaset ovat kyllin varttuneita, eivätkä enää tarvitse emoaan. Poikkeuksina ovat hirvieläimet ja karhu, joiden jälkeläiset seuraavat emojaan pitempään. Niinpä esimerkiksi naarashirvi, jota vasa seuraa, on rauhoitettu.