Riistaeläimiä

Kaikki maatalouden tuotantoeläimet on jalostettu alunperin villieläimistä. Niinpä riistaeläinten rakenne ei poikkea ratkaisevasti kotieläinten rakenteesta.

Riistaeläimet ja kotieläimet muistuttavat toisiaan

Hirvieläimet ovat märehtijöitä kuten lehmätkin. Vaikka niiden ulkomuoto onkin varsin erilainen, on niiden sisärakenne hyvin samanlainen.
Villisika on puolestaan kesysian kantamuoto ja on paksua karvapeitettä lukuunottamatta hyvin samannäköinen.
Suuri osa riistalinnuista on kanalintuja. Niiden rakenne on samanlainen kuin kanoilla. Niillä ei ole esimerkiksi mahalaukkua, vaan lihasmaha eli kivispiira.

Ulkoisesti riistaeläimet ovat sopeutuneet nimenomaan vallitseviin luonnonolosuhteisiin. Vuosituhansien kuluessa niiden rakenne on muovautunut tarkoituksenmukaiseksi. Riistanisäkkäillä on esimerkiksi yleensä pitemmät jalat kuin niiden kesyillä sukulaisilla. Näin ne pääsevät paremmin pakoon saalistajiaan.

Tärkeimmät lajit

Riistaeläimiin kuuluu Suomessa nykyään 26 lintulajia ja 34 nisäkäslajia. Eräät riistalajit, kuten esimerkiksi saukko ja ahma ovat kuitenkin nykyisin kokonaan rauhoitettuja.

Riistalintuja ovat sepelkyyhky, fasaani, pyy, peltopyy, metso, teeri, riekko, sinisorsa, tavi, telkkä, haahka merihanhi ja metsähanhi.

Tärkeimpiä riistalajeja ovat

Hirvi
Kuusipeura
Metsäjänis
Metsäkauris
Rusakko
Valkohäntäpeura
Villisika

Lue lisää tärkeimmistä riistaeläimistä klikkaamalla eläimen nimeä tai selaamalla sivua eteenpäin.

Hirvi

Tuntomerkit

Hirvi on kookkain hirvieläimemme. Karvapeite on tummanruskea tai -harmaa, jalat vaaleat. Naaraalla on pitkä pää. Sen selkä pitkähkö ja jonkin verran notkolla. Vasa aluksi punaruskea, alkusyksyllä väri vaihtuu harmaaksi. Vain uroksilla on sarvet, jotka voivat olla leveät lapio- tai kapeat hankosarvet.

Jäljen pituus: vasalla 8-12 cm, aikuisella 12 -16 cm.

Levinneisyys

Hirvi elää koko maassa, mutta on Pohjois-Suomessa harvinaisempi. Vaellukset ovat ominaisia hirville syksyisin ja keväisin.

Lisää hirvestä
Paino Uros 240 - 600 kg ja naaras 200 - 450 kg.
Ruumiinpituus Noin 200 - 300 cm ja hartiakorkeus 150 - 220 cm.
Ravinto Kesällä puiden ja pensaiden versot ja lehdet, varvut, ruohovartiset kasvit ym. Talvella hirvi syö pääasiassa mäntyä, lehtipuiden versoja ja katajaa.
Elinympäristö Oleskelupaikka vaihtelee eri vuodenaikoina. Talvella hirvet kerääntyvät talvilaitumille syrjäisemmille seuduille, missä ravintoa riittää pienellä alalla. Keväällä ne levittäytyvät kesälaitumille lähemmäs asutusta ja vesistöjä.
Lisääntymisaika Kiima syys - lokakuussa. Kantoaika noin 8 kuukautta. Sukukypsä 1,5-vuotiaana.
Metsästysaika Syyskuun viimeisestä lauantaista 15. joulukuuta asti.
Pyyntitavat

Yleisintä on metsästys pysäyttävää hirvikoiraa käyttäen, mutta ajoketjumetsästystä ja kyttäämismetsästystäkin harjoitetaan.

Takaisin alkuun

Kuusipeura

Tuntomerkit

Samankokoinen kuin valkohäntäpeura. Karvapeite kesäaikaan punertavanruskea, jossa valkeita pilkkuja. Talvella karvapeite on tummanruskea. Valkea "peräpeili", jossa erottuu takaapäin katsottuna tumma hevosenkengän muotoinen alue. Vain uroksilla on sarvet, jotka ovat kookkaat ja yläosastaan lapiomaiset. Sarvet putoavat keväällä, kasvaakseen kesän mittaan uudestaan

Elää yleensä laumoissa, joskus yksinäiset viihtyvät muiden hirvieläinten tai jopa lehmien seurassa.Jäljet samanlaiset ja -kokoiset kuin valkohäntäpeuralla.

Levinneisyys

Etelä-Hämeessä, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa pieniä erillisiä kantoja. Kuusipeuraa tavataan jonkin verran myös Etelä-Suomessa. Kasvatettu aluksi tarhoissa, joista vapautettu luontoon. Keski-Euroopassa on miljoonia kuusipeuroja. Sitä myös tarhataan monissa maissa lihantuotantoa varten.

Lisää kuusipeurasta
Paino Uros 60-120 kg, naaras 40-80 kg
Ravinto Ruohovartiset kasvit, erityisesti heinät, viljojen oraat, varvut, puiden ja pensaiden oksat ja versot.
Elinympäristö Peltoalueiden reunat, rehevät tiheät metsät, niityt, viljelykset. Istutettu Etelä-Suomeen 1930- ja 1950-luvuilla. Kotoisin Aasiasta.
Lisääntymisaika Kiima-aika loka-marraskuussa. 1-2 vasaa syntyy keskikesällä.
Metsästysaika Riistanhoitopiirin luvalla syyskuun viimeinen lauantaista 15. tammikuuta asti.
Pyyntitavat

Yleensä kyttäämällä viljelyksiltä.

Takaisin alkuun

Metsäjänis

Tuntomerkit

Turkin väri vaihtuu vuodenaikojen mukaan.Talvella puhtaan valkoinen, lukuunottamatta mustia korvien kärkiä. Kesällä selästä ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi. Töpöhäntä on valkea koko vuoden.

Korvat ovat noin 10 cm pitkät. Pystyy levittämään takajalkansa "lumikengäksi" voidakseen loikkia pehmeässä lumessa. Jäniksen hyppyjälki on hyvin tunnusomainen, koska takajalkojen jäljet ovat peräkkäin olevien etujalan jälkien edessä rinnakkain

Levinneisyys

Metsäjänistä tavataan koko maassa, mutta on runsaslukuisin metsäisillä alueilla. Harvalukuisin metsäjänis on Pohjois-Suomessa.

Lisää metsäjäniksestä
Paino 2,5-5 kg
Ruumiinpituus 50-60 cm
Ravinto Lehtipuiden ja pensaiden oksat ja kuori, varvut sekä kesällä ruohokasvit. Talvella se saattaa syödä papanoitansa, koska osa ravinnosta ei ehdi sulaa kunnolla.
Elinympäristö Elää nimensä mukaisesti metsissä, mutta tavataan myös peltojen laitamilta, niityiltä ja peltosaarekkeista.
Lisääntymisaika Kiima-aika alkaa jo helmi-maaliskuussa. Kantoaika on 50 vrk. jonka jälkeen syntyy 5-16 poikasta. Poikueita voi olla vuodesta riippuen 1-3.
Metsästysaika 1.9. - 28.2.
Pyyntitavat

Yleensä ajokoiran ajosta. Toisinaan lumikeleillä jäljittämällä.

Takaisin alkuun

Metsäkauris

Tuntomerkit

Metsäkauris on pienin hirvieläimemme.Sen karva on kesällä punertavan ruskea, talvella harmaampi. Valkea peräpeili näkyy selvästi, jopa sivulta päin. Häntä on hyvin lyhyt. Uroksella on piikikkäät "tappimaiset" sarvet, jotka putoavat pois jo alkutalvesta kasvaakseen taas kesällä uudestaan. Vasat ovat aluksi selästä valkotäplikkäitä.

Jäljen pituus 4-5,5 cm, eli vain hieman suurempi kuin lampaalla.

Levinneisyys

Metsäkauris on runsastunut voimakkaasti viimeisen 10 vuoden aikana. Etelä- ja Länsi-Suomessa on pysyvä kanta, joka levittäytyy tehokkaasti maan keskiosia kohti.

Lisää metsäkauriista
Paino 15-35 kg
Ruumiinpituus 100-135 cm, hartiakorkeus 65-75 cm.
Ravinto Kesällä ruohovartiset kasvit. Muina aikoina varvut, marjat, sienet sekä puiden ja pensaiden oksat ja versot.
Elinympäristö Alunperin lehtimetsien laji, mutta on sopeutunut myös havumetsiin. Pensaikkoiset metsät peltoaukeiden tuntumassa. Pellot ja niityt. Välillä hävisi Manner-Suomesta, mutta on levinnyt viime vuosikymmeninä Ruotsin kautta sekä siirtoistutuksien ansiosta.
Lisääntymisaika Kiima-aika heinä-elokuussa. 1-3 vasaa syntyy toukokuussa. Uroksilla on kesäaikana reviirit.
Metsästysaika Riistanhoitopiirin luvalla 1.9.-31.1. ja uroksella lisäksi 16.5.-15. 6.
Pyyntitavat

Kyttäämällä viljelyksiltä ja alle 28 cm korkeiden koirien ajosta.

Takaisin alkuun

Rusakko

Tuntomerkit

Karvan väri on koko vuoden selkäpuolelta harmaanruskea, vatsapuolelta vaaleampi. Sen pää on pidempi, hieman "koiramaisempi", kuin metsäjäniksellä. Korvat ovat pitkät ja ulottuvat kuonon kärjen yli. Sen häntä on hieman pidempi kuin metsäjäniksellä ja aina päältä ruskea. Se ei pysty levittämään takajalkaansa "lumikengäksi", joten se ei mielellään liiku upottavassa lumessa.

Jälki on tunnusomainen jänikselle. Takajalkojen jäljet ovat peräkkäin olevien etujalkojen jälkien edessä rinnakkain

Levinneisyys

Rusakkoa tavataan nykyään Oulu-Joensuu linjan eteläpuolella. Kannat ovat runsaimmat Lounais- ja Etelä-Suomen peltoalueilla. Lapissa rusakko ei viihdy.

Lisää rusakosta
Paino 3-7 kg
Ruumiinpituus 50-70 cm
Ravinto Enimmäkseen ruohovartiset kasvit, erityisesti viljakasvien oraat ja heinä -ja juurikaskasvit. Talvella sen on toisinaan pakko syödä puiden kuorta. Tällöin se tulee usein puutarhoihin vieraisille.
Elinympäristö Viljelysalueiden laji, jota ennen sanottiin peltojänikseksi. Elää peltojen reunoilla ja metsäsaarekkeissa. Ei liiku syvemmällä metsissä. Rusakko on levinnyt maahamme vasta viimeisten sadan vuoden aikana.
Lisääntymisaika Kiima alkaa varhain keväällä. Poikueita on yleensä 2 vuodessa, mutta joskus jopa 3 tai 4. Poikasia on yleensä 2-4. Kantoaika on noin 45 vuorokautta.
Metsästysaika 1.9. - 28.2.
Pyyntitavat

Yleisimmin ajokoiran ajosta, toisinaan lumikelillä jäljittämällä. Joskus myös viljelyksiltä kyttäämällä.

Takaisin alkuun

Valkohäntäpeura

Tuntomerkit

Selvästi hirveä pienempi ja sirompi. Karva kesällä punertavanruskea, talvella vaaleampi. Häntä pitkähkö ja alta vaalea. Pakoon sännätessään se nostaa häntänsä pystyyn. Vain uroksilla on sarvet, ne ovat usein tulppaanin muotoiset. Sarvet putoavat talvella.

Jäljen pituus 7-12 cm, eli suunnilleen hirven vasan jäljen kokoinen.

Levinneisyys

Valkohäntäpeuraa tavataan runsaimmin maan lounais- ja eteläosassa: Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Satakunnassa ja Hämeessä. Ensimmäinen Atlantin takaa tuotu peurakanta istutettiin Pohjois-Hämeeseen Vesilahdelle Laukon kartanon maille. Tämän takia sitä kutsuttiin ensin Laukonpeuraksi.

Lisää valkohäntäpeurasta
Paino Aikuinen uros 80-140 kg ja naaras 60-90 kg.
Ruumiinpituus 150-180 cm, hartiakorkeus 90-105 cm
Ravinto Ruohovartiset kasvit, viljojen oraat, varvut, puiden ja pensaiden versot :vuodenajasta riippuen.
Elinympäristö Elää viljelysalueiden tuntumassa rehevissä metsissä. Ei viihdy suurilla metsäalueilla. Talvella usein kuusikoissa. Alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Tuotu Suomeen 1930-luvulla.
Lisääntymisaika Kiima-aika marraskuussa. Saa toukokuussa 1-2, toisinaan kolme vasaa.
Metsästysaika Riistanhoitopiirin luvalla syyskuun viimeisestä lauantaista tammikuu loppuun asti.
Pyyntitavat

Yleensä kyttäämällä viljelyksiltä. Nykyisin myös alle 28 cm korkeiden koirien ajosta.

Takaisin alkuun

Villisika

Tuntomerkit

Sian näköinen sorkkaeläin. Kookkaimpia nisäkkäitämme, jolla on suuri pää ja lyhyet jalat. Sen karvapeite on tummanruskea ja pitkiä harjaksia on runsaasti. Korvat ovat selvästi näkyvät ja häntä melko pitkä. Varsinkin vanhemmilla karjuilla on pitkät torahampaat. Jäljen pituus 5-7 cm.

Levinneisyys

Villisika esiintyy harvalukuisena maassamme. Villisika elää lehtimetsävyöhykkeessä. Se on levinnyt Suomeen kaakosta käsin. Tämän vuoksi se on yleisin Kaakkois- ja Etelä-Suomessa. Joitakin harhailevia yksilöitä on kuitenkin nähty Lappia myöten.

Villisikoja on alettu Suomessakin tarhaamaan lihantuotantoa varten. Ensimmäiset tarhasiat pyydystettiin luonnosta. Villisika viihtyy hyvin tarhaolosuhteissa.

Lisää villisiasta
Paino Uros 80-200 kg ja naaras 60-100 kg.
Ruumiinpituus 120-200 cm, hartiakorkeus 80-100 cm
Ravinto Villisika on kaikkiruokainen kuten kotisikakin. Muista sorkkaeläimistä poiketen siat eivät ole märehtijöitä. Villisika käyttää kaikenlaista kasvisravintoa ja ruokailee mielellään juurikas- ja perunaviljelyksillä. Vahvan kärsänsä avulla se tonkii maasta myös hyönteisiä, matoja, pikkunisäkkäitä ja toisinaan haaskoja.
Elinympäristö Villisian mieliympäristöä ovat kosteat tiheikköiset kuusikot ja viljelysten laitamien lehtimetsät. Se ei pärjää alueilla, joissa lumen paksuus on talvella yli 40 cm.
Lisääntymisaika Kiima on alkutalvella. Kantoaika on 4 kuukautta. Porsaita syntyy nuorelle emakolle 1-3, mutta myöhemmin 5-6 vuodessa.
Metsästysaika 1.6-28.2. Emakko porsaineen on aina rauhoitettu.
Pyyntitavat

Ammutaan kyttäämällä viljelyksiltä, toisinaan koiran ajosta. Joskus myös hirvijahdin yhteydessä.

Takaisin alkuun

Ruokatieto, sepelkyyhky
Nuori ja aikuinen sepelkyyhky.