Riistanhoito

Riistanhoito on toimintaa riistaeläinten elinmahdollisuuksien hyväksi. Se voi olla huolenpitoa yksittäisistä eläimistä tai laajempaa kokonaisten lajien elinmahdollisuuksien parantamista tai säilyttämistä.

Seuraavassa esitellään muutamia metsästäjien suorittamia riistanhoitokeinoja.

Elinympäristöjen parannus

Riistanhoidolla voidaan turvata jonkin lajin säilyminen alueella ihmisen aiheuttamia häiriöitä poistamalla. Esimerkiksi metsästysseurojen tekemät lintuvesien kunnostukset ovat saaneet monet umpeenkasvaneet kosteikkoalueet uuteen kukoistukseensa vesilintujen elinympäristöinä.

Talviruokinta

Riistanhoidon avulla yritetään vahvistaa luontaisia riistaeläinkantoja. Esimerkiksi peltopyy on viime vuosikymmeninä vähentynyt huomattavasti, koska maaseutuympäristö on muuttunut. Sillä on talvisin aiempaa vähemmän ravintoa pelloilla ja sen suojapaikat ovat vähentyneet. Niinpä metsästäjät järjestävät peltopyille talviruokintaa.

Pienpetojen ja vahinkoeläinten vähentäminen

Myös niin sanotut pienpedot kuten kettu, supikoira ja minkki tai vahinkoeläimet kuten varis ja harakka, ovat lisääntyneet ihmisen toiminnan takia.

Yhteiskunta tuottaa ympäristöön erilaisia jätteitä kaatopaikoille, pihoihin ja navetoiden lähistölle. Lisäksi tieliikenteessä kuolee ja loukkaantuu huomattava määrä eläimiä jäädessään autojen alle. Pienpedot ja vahinkoeläimet saavat niistä ylimääräistä ravintoa ja lisääntyvät voimakkaasti. Ne käyttävät ravintonaan myös riistaeläimiä sekä niiden munia ja poikasia. Niinpä riistanhoitoon kuuluu osana myös vahinkoeläinten hävittäminen ja pienpetojen pyynti.

Riistaeläinten määristä ja kannan rakenteesta saadaan tietoa riistalaskentojen avulla

Metsästäjät tekevät laskennat usein vapaaehtoistyönä. Riistaeläinten metsästämisen edellytys on, että niiden määrä on mahdollisimman hyvin tiedossa. Luvanvaraisten riistaeläinten, kuten hirvieläinten, karhun ja suden, kaatolupien saanti edellyttää lain mukaan hyviä tietoja kannan koosta ja rakenteesta.

Riistakolmiolaskenta

Ruokatieto, riistakolmio
 

Suomessa on kehitetty riista-kolmiolaskenta, joka on oma riistalaskenta-systeemi nisäkkäille ja metsäkanalinnuille. Lähes joka puolelle maatamme on maastoon merkitty kolmionmuotoisia alueita, joiden sivuja pitkin kulkemalla voidaan laskea alueen riista-eläimiä ja niiden lumijälkiä. Talvi-laskennassa lasketaan kulku-uran poikki menevät jäljet ja loppukesällä kulku-uralta havaittavat metsäkanalinnut.
Eri vuosien tuloksia vertailemalla saadaan käsitys eri riista-eläinkantojen koon muutoksista.

Vesilintujen pistelaskenta

Vesilintulaskentoja suoritetaan samoista pysyvistä laskentapisteistä vesistöjen varsilta vuodesta toiseen niin sanotussa pistelaskennassa. Tällöin lasketaan kiikaria tai kaukoputkea apuna käyttäen keväällä emolinnut ja kesällä niiden poikueet. Tässä laskennassa otetaan huomioon myös muut kuin riistalajit.

Hirvilaskennat

Monissa riistanhoitopiireissä tehdään myös lähinnä hirvieläinten kannan määrittämistä varten omat talvilaskennat. Tarkoituksena on saada alueen hirvieläinkanta määritettyä mahdollisimman tarkasti. Laskennan suorittavat alueen hirvenmetsästäjät. Talvella on mahdollista laskea alueen hirviä myös lentokoneesta. Lumista maata vasten hirvet näkyvät hyvin. Talvella tehtävissä laskennoissa on helppo havaita myös suurpetojen kuten suden, ilveksen ja karhun jäljet. Koska karhu nukkuu talviunta, sen jälkiä voi nähdä lähinnä alkusyksyllä ja keväällä.

Laskentojen tulokset

Laskentojen tiedot lähetetään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle, missä tiedot käsitellään. Näiden tietojen perusteella määritetään, kuinka paljon kutakin riistalajia voidaan metsästää ilman, että sen tulevaisuus vaarantuu.

Kuva: Metsästäjän opas