Hevonen

Tällä sivulla tutustuaan hevosen elämään, hoitoon ja erilaisiin hevosrotuihin.

Valitse aihealue tai selaa sivua eteenpäin.

Hevonen kotieläimenä
Hevosen ruokinta ja hoito
Suomessa kasvatettavat hevosrodut
Hevosjalostus ja kantakirjaus
Hevossanastoa

Hevonen kotieläimenä

Ruokatieto, hevonen kotieläimenä, kuvaaja Kari Hakala

Ihminen kesytti hevosen yli 5000 vuotta sitten palvelemaan kuljetus-, maatalous- ja sotilaskäytössä. Ennen toista maailmansotaa maapallolla oli noin 95 miljoonaa hevosta.

Suomalaisessa maataloudessa hevosen työpanos oli merkittävä ennen kuin traktorit valtasivat pellot. Hevosilla tehtiin peltotyöt, ajettiin puut metsästä, ja sillä kuljettiin paikasta toiseen.

Sodissa hevoset toimivat luotettavina tykinvetäjinä ja rahdin sekä miehistön kuljettajina. Nykyään hevosta pidetään lähinnä ihmisten vapaa-ajan harrastusten; ravi- ja ratsastusurheilun, vuoksi.

Hevoset Suomessa

Hevosten määrä oli Suomessa enimmillään 1950-luvun alussa, jolloin niitä oli yli 400 000 yksilöä. Traktoreiden yleistyessä 1960-luvulla hevosten määrä laski rajusti, ja vähimmillään niitä oli 1980-luvun alussa 31 500 kappaletta. Raviurheilun ja ratsastusharrastuksen ansiosta hevosten määrä on kuitenkin kasvanut, ja vuonna 2011 hevosten määrä Suomessa oli 76 000 kappaletta.

Hevosen tiineys eli aika, jonka tamma kantaa varsaa, on 11 kuukautta. Tamma varsoo vuodessa yhden varsan, joka painaa n. 40 - 50 kg. Varsat syntyvät yleensä huhti-kesäkuussa. Tamma imettää varsaansa n. 5 - 6 kk, jona aikana varsa oppii syömään samaa ravintoa kuin emänsä.

Suomessa syntyi varsoja vuonna 2010 noin 4203 kappaletta. Suomenhevosia niistä oli 1409 kappaletta ja lämminverisiä ravihevosia 1745 kappaletta. Ratsuhevosia syntyi 454 ja poneja lähes 595.

Hevosia teurastettiin Suomessa vuonna 2011 n. 1700 kpl. Useimmiten teurastuksen syynä on  niiden ikä tai sairastuminen. Aikuisesta hevosesta saadaan lihaa keskimäärin 260 kg. Hevosenliha on terveellistä, vähärasvaista ja mureaa. Hevosenlihasta tehdään esim. pihvejä, savu- ja suolalihaa sekä erilaisia makkaroita.

Takaisin alkuun

Hevosen ruokinta ja hoito

Ruokatieto, hevoset laitumella, kuvaaja Juhani Länsiluoto

Ruokinta

Hevosen ruuansulatus on kehittynyt sulattamaan korsirehua, ei runsaasti tärkkelystä sisältäviä väkirehuja.
Lisäksi hevosen ruuansulatuselimistö on kehittynyt ottamaan vastaan rehua pieninä erinä pitkin päivää, eikä vain muutamia kertoja päivässä. Laitumella ollessaan hevonen käyttää syömiseen noin 16 tuntia vuorokaudessa.

Hevonen on ruokittava yksilöllisesti, tasapainoisesti ja säännöllisesti. Perusrehut ovat heinä ja kaura. Kilpahevosten ja kasvavien hevosten ruokintaa on usein täydennettävä lisärehuilla esim. melassilla ja valkuaisrehulla sekä kivennäis- ja vitamiinirehuilla. Herkkupaloina hevoselle voidaan antaa porkkanoita ja kuivaa leipää.

Hevosen on annettava syödä rauhassa ja riittävän usein. Hevoselle annettavien rehujen tulee olla puhtaita ja laadultaan moitteettomia. Ruokinnassa vältetään liian suuria vilja-annoksia, koska hevoselle tulee helposti vakavia suolistohäiriöitä. Vettä hevonen tarvitsee keskimäärin 30 - 40 litraa päivässä.

Hoito

Hevoset harjataan päivittäin, paitsi pihatossa asuvat eli ulkona suurimman osan päivää olevat hevoset. Kovalla tuulella ja sateella hevoset loimitetaan eli peitellään loimella.

Hevosen kavioiden ja kengityksen kuntoa seurataan päivittäin. Hevonen kengitetään yleensä noin kuuden viikon välein. Kengityksen suorittaa kengitysseppä, joka poistaa vanhat kengät, vuolee kaviot ja laittaa uudet kengät. Talvella kengissä käytetään hokkeja, joiden tarkoituksena on estää liukastumisia.

Hevosen hampaita huolletaan raspaamalla. Hampaista viilataan teräviä piikkejä pois, jolloin purenta pysyy kunnossa ja hevonen pystyy ruokailemaan normaalisti.

Hevoset pitää myös säännöllisesti rokotuttaa ja madottaa. Madottamisen tarkoituksena on häätää haitalliset loiseläimet hevosen suolistosta.

Pysyäkseen terveenä hevonen tarvitsee hyvän talliympäristön. Tallissa on oltava riittävä ilmanvaihto, valaistus ja turvallisuus. Enemmän kuin lämpöä hevonen tarvitsee raikasta ja puhdasta ilmaa. Tallissa ei saa olla liikaa kosteutta, koska se lisää sairastumisen riskiä ja vaikeuttaa hevosen ja tallin puhtaanapitoa. Pöly on hyvin haitallista hevosen hengitysteille. Hevosen käyttö- ja pitoaika on pitkä muihin kotieläimiin verrattuna, jopa yli 20 vuotta.

Takaisin alkuun

Suomessa kasvatettavat hevosrodut

Maailmassa on kaikkiaan noin 170 - 180 hevos- ja ponirotua. Suomessa kasvatettavia hevosrotuja ovat suomenhevonen, lämminverinen ravihevonen, puoliverinen ratsuhevonen, arabialainen ja englantilainen täysverinen sekä erilaiset ponirodut, esimerkiksi shetlannin- ja Welsh-ponit. Hevosten lukumäärä Suomessa vuonna 2010 oli noin 75 000.

Suomenhevonen (sh)

Ruokatieto, suomenhevonen, Juhani Länsiluoto

Suomenhevonen on kylmäverirotuihin kuuluva yleishevonen, jota nykyään käytetään ravi- ja ratsuhevosena. Se on lihaksikas, sopusuhtainen ja vankkarunkoinen. Suomenhevosia oli Suomessa vuonna 2010 kaikkiaan noin 19 800 kappaletta. Suurin osa niistä on ravihevosia.

Samalla kun suomenhevosen tärkeimmiksi käyttökohteiksi tulivat raviurheilu ja myöhemmin myös ratsastus, on hevosen rakennekin muuttunut. Aiemmin vankkatekoisesta työhevosesta, sitkeästä vetäjästä, on jalostunut kevyempi juoksijatyyppi. Suomenhevoset ovatkin maailman nopeimpia kylmäveriravureita.

Monikäyttöisyys on suomenhevosen paras ominaisuus: se voi samalla olla hyvä ravihevonen, toimia mainiona ratsuna ja vielä työhevosena. Hevosen käyttö metsäajossa on jälleen lisääntynyt. Hevonen on konetta ystävällisempi vetojuhta. Se ei tee metsäpohjalle vahinkoa.

Lämminverinen ravihevonen

Ruokatieto, lämminveriravuri, kuvaaja Tomi Kaminen

Lämminverinen ravihevonen on yleisin hevosrotumme. Lämminveriravureita vuonna 2010 oli yhteensä noin 25 800. Kanta pitää sisällään monia rotuja, joista yleisin on amerikkalainen ravihevonen. Suomessa syntyneet lämminveriravurit ovat menestyneet hienosti myös eurooppalaisilla raviradoilla.

Puoliveriset

Lämminverisiä ratsuhevosia kutsutaan useimmiten puoliverisiksi, joista Suomessa syntyneet tunnistetaan lyhenteellä FWB. Suomessa olevat puoliveriset ovat peräisin lähinnä Saksasta, Puolasta, Tanskasta ja Ruotsista. Ratsuhevosia oli maassamme vuonna 2010  yhteensä noin 19 700.

Ponit

Kun ratsastusharrastus aloitetaan lapsena, on ensimmäinen nelijalkainen hevosystävä yleensä poni. Ponin säkäkorkeus on alle 148 cm. Erikokoisia ja -näköisiä ponirotuja on useita. Niiden lisäksi on olemassa erilaisia risteytyksiä.

Suomen yleisin ponirotu on shetlanninponi, jota pienikokoisena, mutta terhakkaana käytetään paljon lasten ratsuna. Poneja käytetään pääasiassa ratsastukseen, mutta ne soveltuvat myös ajoon. Suomessa vuonna 2010 poheja oli yhteensä 9 700 kappaletta.

Takaisin alkuun

Hevosjalostus Suomessa

Jalostuksella käyttötarkoitukseen sopivia terveitä hevosia

Ruokatieto, hevonen, kuvaaja Juhani Länsiluoto

Hevosjalostusta johtaa ja valvoo Suomen Hippos ry, jonka alaisuudessa toimii 16 hevosjalostusliittoa. Eri roduilla on lisäksi omat rotuyhdistyksensä. Suomen Hippos pitää hevosrekistereitä ja ravien kilpailutulosrekistereitä sekä kantakirjoja, järjestää näyttelyitä ja vastaa ravikilpailujen valvonnasta. Ratsastuskilpailujen kilpailutulosrekisteriä ja valvontaa hoitaa Suomen Ratsastajanliitto ry.

Hevosjalostus on tuotantojalostusta, jossa parhaat yksilöt valitaan jalostukseen ja huonoimmat karsitaan. Jalostukseen hyväksytyt hevoset merkitään kantakirjaan, jalostushevosten rekisteriin. 

Hevosella on useita taloudellisesti tärkeitä jalostettavia ominaisuuksia, joiden merkitys vaihtelee hevosen käyttötarkoituksen mukaan. Hevosjalostuksen tavoitteena on tuottaa suorituskykyisiä, hyväliikkeisiä ja -rakenteisia, kestäviä ja terveitä hevosia, joilla on kulloiseenkin käyttötarkoitukseen sopiva luonne.

Ravihevosten tärkeimmät jalostettavat ominaisuudet:

  • nopeus
  • kilpailemiseen sopiva luonne
  • kestävä rakenne

Ratsuhevosten tärkeimmät jalostettavat ominaisuudet:

  • luonne
  • rakenne
  • käsiteltävyys
  • ratsastettavuus
  • hyppykyky
  • liikkeiden lennokkuus ja säännöllisyys

Ikiomaa hevostamme, monikäyttöistä suomenhevosta on virallisesti jalostettu jo yli 90 vuotta. Suomenhevosrotua alettiin virallisesti jalostaa eli rodun kantakirja suljettiin vierailta vaikutteilta vuonna 1907.

Hevosten kantakirjaus

Hevosten kantakirjauksen tarkoituksena on pyrkiä ylläpitämään puhdasta hevosten jalostusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisesti hevosessa esiintyvien vikojen ei haluta periytyvän jalostuksen kautta jälkeläisiin, etenkin jos vioista on hevosille haittaa. Samoin eri rotujen väliset risteytykset pyritään estämään, jolloin esimerkiksi suomenhevoskanta pysyy muuttumattomana. Kantakirjaan, joka on eräänlainen hevosrekisteri, hyväksytään siten vain rotujen parhaimmat hevoset.

Kantakirjauksen ideana on, että jalostukseen saa käyttää ainoastaan kantakirja-oreja. Tämä tarkoittaa sitä, että kantakirjattoman oriin jälkeläinen ei saa osallistua ravikilpailuihin. Ratsuilla taas kantakirjattomien hevosten jälkeläisiltä evätään mahdollisuus tulla hyväksytyiksi kantakirjaan.

Mitä kantakirjaus vaatii?

Kantakirjaa varten hevosen tulee olla arvioitu niin rakenteen, luonteen kuin kilpailusuoritusten perusteella. Kilpailusuoritus määräytyy sen mukaan, onko kyseessä ravi-, ratsu- vai työhevonen. Ravureilla ja ratsuilla kilpailusuoritus on sama kuin kilpailutulos kun taas työhevosilla kantakirjaan tarvittava suoritus on työsuoritus. Tammat hyväksytään kantakirjaan yleensä pelkän rakenteen perusteella.

Takaisin alkuun

Hevossanastoa

Hevonen
varsa hevosen jälkeläinen
tamma naarashevonen
ori uroshevonen
ruuna, valakka urospuolinen hevonen, joka ei voi jatkaa sukua
sukat valkoiset merkit hevosen jaloissa
tiineys aika, jonka varsa on emänsä kohdussa
Hoito
loimi hevosen vaate, peite
suka harja
hokit hevosen kenkiin ruuvattavat nastat, jotka estävät liukastumisen
tilsat, tierat hevosen kavioihin paakkuuntuva lumi
talli hevosen koti
pihatto pihattotallissa hevoset voivat olla ulkona tai sisällä oman tahtonsa mukaan
Raviurheilu
piikki kärkipaikka juoksun kuluessa
eepee epäpuhdas ravi
laukkuri hevonen, jolla taipumus laukata
ryöstäjä hevonen, jolla taipumus pyrkiä väkisin eteenpäin
haamumaileri lämminverihevonen, joka on juossut mailin alle kahden minuutin
kuolemanpaikka, dödsi ravikilpailuissa johtavan rinnalla juoksevan hevosen paikka
voittajan reikä johtavan hevosen takana juoksevan paikka
jäädä pussiin jäädä toisten hevosten taakse "jumiin" ilman ohitusmahdollisuutta
Ratsastus
maneesi ratsastushalli
okseri, trippeli, kavaletti, sianselkä erilaisia esteitä esteratsastuksessa

Takaisin alkuun

Ruokatieto, hevonen