Mehiläiset

Mehiläistalous alkoi kun ihminen huomasi, että luonnonvaraisia mehiläispesiä voi siirtää pihapiiriin ontoksi koverrettuun puuhun ja oljesta punottuihin kupuihin.

Mehiläiset kotieläimenä

Mehiläistarhaaja Välimäki

Hunaja on maailman vanhin makeutusaine.Ihminen on käyttänyt hunajaa jo 15 000 vuotta sitten. 1400-luvulle asti hunaja oli ainoa makeutusaine ja sitä arvostettiin kaikissa kulttuureissa. Hunajan uskottiin myös pidentävän ikää ja sitä käytettiin lääkkeenä. Hunajaa käytettiin jopa maksuvälineenä.

Suomessa mehiläisiä alettiin pitää kotieläiminä 1800-luvun alkuvuosina.

Ladottava pesä

Mehiläistalouden tärkeä keksintö oli irtorakenteinen pesä, jossa kakusto (pesä) voitiin purkaa hoitotoimia varten mehiläisten elämää vaurioittamatta. Mehiläispesä kootaan päällekkäin ladottavista osista. Pesän alaosassa ovat munat ja toukat. Hunajakennot ovat pesän yläosastossa.

Mehiläistarhaajalla on vaalea työasu ja päässään harsohattu. Vaalea väri ei kiinnosta mehiläisiä, sillä ne etsivät värikkäitä kukkia. Mehiläisille savu merkitsee metsäpalon vaaraa ja keskittymistä hunajavaraston nopeaan siirtoon. Hoitaja käyttää savua saadakseen työrauhan mehiläispesällä. Pieni annos savua pesän lentoaukolla kiinnittää mehiläisten huomion pois tarhaajasta, joka saa näin rauhassa irrottaa pesästä kennostoja.

Mehiläisvuosi

Talvi

Syksyllä, lentoilmojen loppuessa nuoret työläiset muodostavat pesään niin sanotun talvipallon kuningattaren ympärille. Kovilla pakkasilla pallo tiivistyy ja löystyy lauhemmilla ilmoilla. Pallon sisäosissa on lämpöä 20 astetta. Sisäosissa ollessaan mehiläiset liikkuvat ja ruokailevat, pallon ulommaiset mehiläiset ovat kylki kyljessä kiinni toisissaan ja kehittävät lämpöä liikuttamalla siipilihaksiaan. Talven aikana mehiläishoitaja kunnostaa ja puhdistaa pesäkalustoa sekä pakkaa ja markkinoi hunajaa asiakkaille.

Kevät

Keväällä mehiläishoitaja tarkastaa pesän ja mehiläisten kunnon. Pajun kukinnan aikoihin kuningatar aloittaa muninnan talven tauon jälkeen. Ensimmäiset uudet työmehiläiset syntyvät huhtikuun lopulla.

Kesä

Kesä on medenkeruun aikaa. Kesämehiläiset tarvitsevat hunajaa omaan käyttöön. Vahva mehiläispesä kuluttaa kesän aikana noin 50 kiloa hunajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että alkukesän kukkien medestä valmistunut hunaja kuluu pääosin mehiläisten omaksi ravinnoksi. Mehiläishoitaja laajentaa pesiä lisäämällä varastokennoja hunajaa varten.

Parveilu on mehiläisten luonnollinen tapa vahvistua ja lisääntyä. Parveilu tarkoittaa sitä, että mehiläisparvi lähtee tutusta pesästä etsimään uutta pesää. Parveilu alkaa usein juhannuksen tienoilla, kun pesässä tuntuu olevan liikaa väkeä. Mehiläishoitaja estää kotieläintensä parveilun jakamalla parveiluhaluiset yhdyskunnat eri pesiksi.

Syksy

Syksyllä mehiläishoitaja kerää hunajakennot mehiläispesästä ja irrottaa niistä hunajan linkoamalla. Ennen linkoamista hoitaja kuorii kennojen vahakannet. Syksyllä hoitaja antaa mehiläisille talviravinnoksi sokeriliuosta hunajan tilalle. Lisäksi mehiläisten ravinnoksi jätetään pesään muutama runsaasti siitepölyä sisältävä kennostokakku. Ennen talventuloa hoitaja huolehtii pesät talvikuntoon ja suojaa lentoaukot verkoilla, jotta hiiret eivät pääse sisään.

Ruokatieto, mehiläisen vuosi

Sisäkehä kuvaa mehiläisten vuosirytmiä ja ulkokehä mehiläistarhaajan tehtäviä eri vuodenaikoina.

Lisää mehiläisistä
Mehiläishoitajien määrä Suomessa Noin 4 200, etelästä napapiirille saakka, enin osa kuitenkin Jyväskylän alapuolella.
Mehiläistarhojen koko Yhdessä tarhassa on keskimäärin 10 pesää.
Yhdessä pesässä on kesäisin noin 70 000 mehiläistä.
Hunajan tuotanto Yksi pesä tuottaa hunajaa noin 0 - 100 kiloa, keskisato on 40 kiloa/pesä. Suomessa hunajaa tuotetaan noin 1,8 miljoonaa kiloa vuodessa.
Tuotteet Tärkein tuote on hunaja. Muita tuotteita ovat siitepöly, kittivaha eli propolis ja mehiläisvaha, joita käytetään luontaistuotteissa. Hunajasta valmistetaan monia erilaisia tuotteita, kuten hilloja, aromihunajia ja saunahunajaa ja sitä käytetään mausteena ja makeuttajana ruuanlaitossa. Ympäristön viljelijöille ja puutarhureille mehiläistarha tarjoaa pölytyspalvelua.
Hunajasadon riskit Yhteiskunnan talvehtiminen ja medenkeruun onnistuminen. Talven säät ja ruuan riittävyys ratkaisevat yhteiskunnan talvehtimisen. Kesällä tarvitaan riittävästi lämpimiä, tyyniä keruupäiviä ja sopivasti sateita, jotta mesi nousee kasveihin.

Mehiläisen elämää

Millainen on mehiläinen?

Mehiläinen on rakenteeltaan ja elintavoiltaan hyvin kehittynyt kukkien pölyttämiseen ja meden keräämiseen. Se on sopivan pieni työskentelemään erilaisissa kukissa ja sen karvaiseen ruumiiseen tarttuu helposti siitepölyä. Sen jaloissa on siitepölyn keräämiseen, käsittelyyn ja kuljettamiseen erikoistuneita rakenteita.

Imukärsällään mehiläinen pystyy imemään mettä syvältäkin kukista ja varastoimaan sen paluulennon ajaksi mesimahaansa. Mehiläisillä on pitkälle kehittynyt viestitysjärjestelmä ja suunnistuskyky, joten koko yhteiskunta pystyy keräämään mettä tehokkaasti.

Ruokatieto, mehiläisen osat

Työmehiläisen rakenne.

Mehiläiset elävät yhteiskunnissa, jossa kaikilla on oma tehtävänsä

Mehiläisyhteiskunnassa elää kolmenlaisia mehiläisiä. Näitä ovat kuningatar, kuhnurit ja työmehiläiset. Kullakin näistä on oma tehtävänsä. Kuningatar ja työmehiläiset ovat naaraita ja kuhnurit ovat koiraita. Toukalle syötettävä ravinto ratkaisee, tuleeko siitä kuningatar vai työläinen. Kuningatartoukat saavat varta vasten niille valmistettua ravintoa eli niin sanottua emotoukan ruokamehua.

Ruokatieto, mehiläiset, Suomen mehiläishoitajainliitto

Kolmenlaisia mehiläisiä
kuningatar kuhnuri työläinen
pesän äiti kuhnuri on koiras naaraspuolinen
tehtävänä muniminen ainoana tehtävänä on hedelmöittää kuningatar talvella noin 10 000 -20 000, kesällä noin 80 000
elää jopa 4 vuotta elää vain kesän, noin 1 - 4 kuukautta talvehtivat yksilöt elävät jopa kahdeksan kuukautta, kesämehiläiset 4 - 6 viikkoa
lentää vain häälennolla ja parveillessaan mehiläisyhdyskunnassa elää noin 500 kuhnuria tekevät lukuisia erilaisia tehtäviä

Mehiläinen valmistaa hunajaa

Mehiläiset keräävät kukista mettä, muuntavat sen hunajaksi ja varastoivat hunajaa talven varalle. Lentäessään kukasta kukkaan, ne samalla kuljettavat siitepölyä ja pölyttävät kukkia.

Myös kimalaiset, perhoset ja monet muut hyönteiset keräävät mettä ja samalla pölyttävät kukkia. Mehiläinen on kuitenkin ainoa hyönteinen, joka varastoi meden hunajana.

Mehiläiset pölyttäjinä

Monelle marjaviljelmälle kukkien pölytys on hunajaa tärkeämpi. Kukasta kukkaan lentelevä mehiläinen kuljettaa siitepölyä ja edesauttaa näin siementen kehittymistä. Tehokkaan pölytyksen seurauksena hyönteispölytteisten kasvien sato lisääntyy, marjoja ja hedelmiä kehittyy enemmän, ne kypsyvät tasaisemmin ja niistä tulee meheviä ja suurempia.

Mehiläispölytys lisää parhaimmillaan satoa kotipuutarhoissa noin 25 %, pelto- ja puutarhakasvien kaupallisessa tuotannossa noin 15 % ja metsämarjoilla noin 10 %. Monille luonnonvaraisillekin kasveille onnistunut pölytys on välttämätön edellytys lajin säilymiselle.

Mehiläiset ovat hyviä pölyttäjiä siksi, että ne talvehtivat yhteiskuntana. Yhteiskunta kasvaa keväällä nopeasti ja siellä on riittävästi työläisiä valmiina pölytystyöhön silloin, kun viljelykasvit aloittavat kukintansa.

Mehiläinen valitsee mesikasvit

Mehiläiset tietävät tarkkaan, minkä kukan mesi on parasta eli sokeripitoisinta. Löydettyään hyvän mesilähteen ne eivät helposti vaihda sitä uuteen, vaan keräävät sieltä mettä niin kauan kuin sitä riittää. Mehiläiset laiduntavat eli keräävät mettä kilometrin, korkeintaan kahden kilometrin etäisyydeltä pesästä.

Medenkeruukausi alkaa voikukan kukinnasta. Muita tärkeitä hunajakasvejamme ovat horsma, vadelma, valkoapila, mustikka, puolukka, kanerva, monet puutarhakasvit ja peltokasveista rypsi, tattari ja sinappi.

Erilaisista kukista erilaista hunajaa

Sadon määrään ja laatuun vaikuttavat säät sekä lähialueen mesikasvit. Erilaisten kukkien medestä valmistuu erilaista hunajaa. Rypsihunaja on vaaleaa ja mietoa, useiden kukkien medestä peräisin oleva hunaja eli monikukkahunaja on aromikasta ja kellanruskeaa ja kanervahunaja ruskeaa ja voimakkaan makuista.