Sika

Tällä sivulla kerrotaan siasta kotieläimenä.

Valitse aihealue alta tai selaa sivua alaspäin.

Perustietoa siasta
Emakko ja porsaat
Sikarodut ja sianjalostus

Perustietoa sioista

Sikasiisti!

Sika on luonnostaan seurallinen, touhukas ja siisti eläin. Siisteyttä kuvaa se, että sialla on eri paikat syömistä, lepoa ja nukkumista varten. Ulkotarhassa sika tutkii ympäristöään, tonkii, rypee ja nauttii mutakylvyistä. Mutakylpy on sian tapa vilvoitella. Sialla on hikirauhasia vain päässä, joten kesäkuumalla sille tulee helposti tukala olo. Sialle kylmä vesisuihku on mieleen. Kärsä on sian herkin kohta. Kärsän hajuaistin perusteella se tunnistaa ruokansa ja ystävänsä.

Sika kotieläimenä

Sikaa on pidetty kotieläimenä ainakin 7000 vuotta. Siat polveutuvat villisiasta. Kesyjä sikarotuja on noin 200. Meillä kasvatetaan pääasiassa yorkshire- ja maatiasrotuja. Risteytyksissä käytetään myös muita rotuja.

Aiemmin melkein jokaisella maatilalla oli pari sikaa. Keväällä syntyneitä porsaita kasvatettiin syksyyn saakka, jolloin ne teurastettiin ja syötiin joulukinkkuina tai palvattiin kevään kuluessa. Sika söi pääasiassa ihmisten ruuan tähteitä.

Nykyaikainen sikatalous kehittyi, kun viljaa alettiin saada yli oman tarpeen ja meijeristä jäi juuston ja voin valmistuksen sivutuotteena heraa sikojen ravinnoksi.

Erikoistuneet sikalat

Nykyään tietyt maatilat ovat erikoistuneet sikatalouteen. Sikalat jaetaan tuotannon mukaan seuraavasti:

  • Emakkosikala (porsitussikala) tuottaa porsaita.
  • Liha- eli kasvatussikala: kasvatetaan porsaat lihantuotantoa varten.
  • Yhdistelmäsikala: porsitetaan itse omat emakot ja kasvatetaan omat porsaat aina teuraskokoon asti.
  • Jalostus- ja siitossikaloita: tuotetaan jalostuseläimiä muille sikaloille.

Sika syö viljaa

Porsaat kasvatetaan karsinoissa noin kymmenen porsaan porukoissa. Pihattosikaloissa tilaa on väljemmin ja porsaat saavat liikkua vapaasti. Siat ruokitaan yleensä kahdesti päivässä.

Sika on kaikkiruokainen eläin, mutta vilja on sen tärkein ravinto. Viljasta sika saa tarvitsemansa energian ja noin puolet tarvitsemastaan valkuaisesta. Pääosa sikojen viljarehusta on ohraa. Siat syövät runsaasti myös erilaisia elintarviketeollisuuden sivutuotteita. Näistä tärkein on juuston ja voin valmistuksessa syntyvä hera.

Sian ja ihmisen ruuansulatus ovat samankaltaisia

Sian ja ihmisen ruuansulatus ovat samankaltaisia. Siankin ruuansulatus alkaa suussa, jossa rehu hienonnetaan. Rehu muuttuu ohueksi velliksi ja jatkaa matkaansa mahaan ja sieltä edelleen suolistoon. Pääasiallinen rehun sulatuspaikka on ohutsuoli.

Ruokatieto, sian ruuansulataus

Rehuun sekoittuu maksasta, haimasta, sappirakosta ja suolen seinämän rauhasista erittyvät ruuansulatusnesteet. Ne sisältävät erilaisia entsyymejä, jotka pilkkovat rehun ravintoaineet pieniksi molekyyleiksi. Nämä imeytyvät verenkiertoon ja kulkevat veren mukana sinne missä niitä tarvitaan.

Vaikeasti sulavat rehun osat kulkeutuvat paksusuoleen. Siellä kuitumaisten rehujen hajotukseen osallistuvat pieneliöt.

Kasvu kuluttaa energiaa

Sika tarvitsee ravintoaineita omiin elintoimintoihinsa ja kasvuun. Emakko tarvitsee ravintoa lisäksi tiineysaikana sikiöiden kasvuun ja myöhemmin porsaiden imettämiseen.

Sian kasvunopeus ja kasvavien kudosten laatu vaikuttaa ravinnontarpeeseen. Punaisen lihaksen tuottamiseen tarvitaan vähemmän energiaa kuin rasvaisen silavan kasvamiseen. Nykyään jalostuksella ja ruokinnalla pyritään kasvattamaan sioista lihaksikkaita ja ohutsilavaisia.

Sikojen päiväannokset vaihtelevat iän ja kasvunopeuden mukaan 1 - 3,5 kg rehuseosta. Kolmella kilolla rehua sika tuottaa noin kilon lihaa. Noin 4,5 kuukauden ikäisenä sika painaa reilut 100 kiloa. Tällöin se on sopivan kokoinen lähetettäväksi teurastamolle.

Lisää siasta
sikojen lukumäärä suomessa noin 1 300 000
Sikalan keskikoko 689 sikaa/sikala
Tärkeimmät rodut Yorkshire, Maatiaissika
Kasvunopeus kasvu kiihtyy iän myötä, aluksi n. 550 g/vrk, myöhemmin n. 800 - 1200 g/vrk
Koko syntymähetkellä noin 1,5 kg, 3 kk ikäisenä noin 25 - 30 kg, teurasikäisenä (noin 4,5 kk) noin 110 kg
Porsimisikä 10 kk
Jälkeläisten määrä noin 10 eloonjäänyttä/pahnue
Tiineysajan kesto 3 kk 3 vk 3 pv
Elinikä emakko elää useita vuosia
Tärkeimmät rehut vilja (tärkein ohra)
Vedentarve 15-kiloinen sika noin 2 l vettä/vrk, 90-kiloinen sika noin 6 l vettä/vrk
Mitä tuotteita saadaan liha
Lihatuotos 3 kg rehua tuottaa 1 kg lihaa
Asuinpaikan nimi sikala

Takaisin alkuun

Emakko ja porsaat

Pahnueessa on toistakymmentä porsasta

Sika porsii ensimmäisen kerran noin 10 kuukauden ikäisenä. Tällöin se painaa noin 200 kiloa. Ensimmäistä kertaa porsivaa sikaa kutsutaan ensikoksi ja myöhemmin emakoksi. Emakko porsii ensimmäisen kerran vajaan vuoden ikäisenä. Samalla kerralla syntyneitä pikkuporsaita kutsutaan pahnueeksi.

Emakko porsii kerralla 10 - 14 porsasta. Vastasyntyneet porsaat hakeutuvat imemään maitoa emakon nisistä. Vastasyntyneet porsaat painavat alle puoli kiloa. Ne osaavat kävellä ja hakeutua emän nisille imemään maitoa pian syntymänsä jälkeen. Emakko makaa imettäessään kyljellään. Näin nisät ovat hyvin esillä, se ei vahingossa tallo porsaitaan ja suurempikin pahnue mahtuu kerralla syömään.

Ruokatieto,porsaiden imetys, kuvaaja Minttu Virkki

Vastasyntyneiltä porsailta katkaistaan usein hampaat, jotta ne eivät vahingoittaisi sisaruksiaan tai emakon nisiä pureskelemalla.

Pikkuporsaat pitävät lämmöstä

Pikkuporsaat kaipaavat lämpöä. Niiden karsinaan asetetaan lämpöä tuottava lamppu, jonka alle porsaat käpertyvät lämmittelemään.

Emakko imettää porsaitaan noin viisi viikkoa. Maidon lisäksi porsaille annetaan myös viljarouhetta, jotta ne vähitellen oppivat tulemaan toimeen ilman emakkoa. Imetyskauden jälkeen porsaat vierotetaan emakosta.

Emakko porsii pari kertaa vuodessa

Porsaiden vierotuksen jälkeen emakko pyritään saamaan uudelleen tiineeksi. Noin puolet emakoista saa siittiösolut elävältä urossialta eli karjulta. Loput keinosiemennetään karjuista otetulla siemennesteellä. Emakon tiineys kestää vajaat neljä kuukautta, jonka jälkeen se porsii uuden pahnueen.

Vähän ennen porsimista emakko rakentaa itselleen olkipesän, jos sillä on siihen mahdollisuus. Emakko porsii keskimäärin 2 kertaa vuodessa.

Porsaiden pesä

Pienet vastasyntyneet porsaat tarvitsevat lämpimän pesän, sillä porsailla itsellään ei ole vielä tässä vaiheessa suojaavaa karvapeitettä. Lämpöä tuomaan voidaan asentaa lämpölamppu, mutta silloin äitiemakolla alkaa olla liian kuumat oltavat. Sopiva lämpötila pikkupossuille on 30 - 33 astetta, kun taas äitiemakko viihtyy parhaiten 15 - 20 asteen lämpötilassa.

Possuille voidaan rakentaa oma pesä, jossa lämpötila on sopiva porsaille. Pesään tehdään saranoitu katto, joka voidaan avata siivouksen tai ilmanvaihdon ajaksi. Pesän etureunaan asennetaan muoviläppä, joka estää lämmön karkaamisen pesästä. Samoin pesän eteen lattialle asennetaan pieni lankku, joka estää pesässä olevien kuivikkeiden karkaamisen pois porsaiden alta. Tällaisessa pesässä pienillä porsailla on hyvä olla.

Ruokavisa, porsaat, kuvaaja Minttu virkki

Porsaista lihasikoja

Kun porsaat ovat parin kuukauden ikäisiä, ne painavat keskimäärin 20 kiloa. Tällöin erotellaan lihasioiksi ja siitoseläimiksi kasvatettavat eläimet. Lihasiat kasvatetaan joko samalla tilalla, jolla porsaat ovat syntyneet tai myydään eläinvälitykseen, jonka kautta ne siirtyvät erillisiin kasvatussikaloihin.

Takaisin alkuun

Sikarodut ja sianjalostus

Sianjalostus Suomessa

Porsaita emakkosikalassa

Suomessa olevat siat ovat joko yleisimmin maatiaisia tai yorkshire-rotuisia. Useiden sikarotujen risteytykset ovat lisääntymässä. Maassa on käytetty jonkin verran myös hampshire-rotuisia eläimiä. Emakoista noin kolmannes on maatiaisia, noin kolmannes yorkshireä ja loput risteytyksiä. Suurin osa lihasioista on risteytyksiä.

Sianjalostus perustuu puhdasrotuisten eläinten jalostusarvosteluun ja valintaan. Jalostusarvostelun laskemiseksi on olemassa erilaisia tarkkailu-, testaus- ja koejärjestelmiä.

Tärkeimpiä jalostettavia ominaisuuksia on mm:

  • hedelmällisyys:
  • pahnuekoko = yhdellä kertaa syntyvien porsaiden määrä
  • porsimisikä = ikä, milloin emakko saa ensimmäiset porsaat
  • porsimisväli = miten usein emakko saa uudet porsaat
  • rehujen käytön tehokkuus
  • kasvunopeus
  • lihan laatu: lihan väri ja maku
  • terveys

Suomessa kasvatettavat sikarodut

Suomen Yorkshire (Y)

Ruokatieto, sika

 Yorkshire-rotu on tuotu Suomeen 1900-luvun alussa Englannista. Väriltään se on valkea. Korvat ovat pystyt. Rakenteeltaan Yorkshire-sika on vankka. Rotu on erittäin kestävä. Täysikasvuinen emakko painaa 170 - 200 kg. Keskimäärin emakko porsii 12 porsasta kerrallaan, kaksi kertaa vuodessa.


Suomen Maatiainen (M)

Ruokatieto, sika
Maatiaisrotua on jalostettu kotimaassa 1900-luvun alusta. Rotu on väriltään valkea ja sillä on luppakorvat. Rakenteeltaan maatiainen on pitkä, kinkut ovat suuret ja pyöreät. Täysikasvuinen emakko painaa 170 - 200 kg. Maatiais-emakko porsii keskimäärin 12 porsasta kaksi kertaa vuodessa


Hampshire (H)

Ruokatieto, sika
 Hampshire-rotu on peräisin Englannista. Suomeen rodun eläimiä on tuotu Ruotsista 1990-luvun alussa. Hampshire on ns. värillinen sikarotu; perusväri on musta, mutta hartioiden kohdalla kulkee vaalea raita. Korvat ovat pystyt. Rakenteeltaan hampshire on vankka, mutta lyhyempi kuin yorkshire tai maatiainen. Rotua käytetään yleensä sianlihantuotannossa isärotuna.


Duroc (D)

Ruokatieto, sika
Duroc on alkuperältään englantilainen sikarotu. Suomessa sitä on kokeiltu 1980- ja 1990-luvuilla, mutta puhdasrotuisia eläimiä ei tällä hetkellä ole maassa. Se on väriltään tummanruskea. Rakenteelle on tyypillistä selkälinjan kaarevuus ja vankat jalat. Duroc-rotua käytetään sianlihantuotannossa isärotuna.

 

Takaisin alkuun