Nurmiheinät ja -palkokasvit

Suomessa viljellään paljon nurmia lehmien ja lihakarjan rehuiksi. Sitä käytetään kesällä tuoreena ja talvella säilöttynä tai kuivattuna.

Nurmialasta säilörehuksi ja kuivaksi heinäksi käytetään lähes saman verran, noin 40 % kumpaakin. Laitumien osuus nurmista on vajaa 20 %.

Nurmiviljely on alkanut Suomessa vasta 1800-luvun lopulla. Siihen saakka karjan rehut koottiin luonnonniityiltä. Aluksi nurmien sato kuivattiin, myöhemmin yleistyivät myös laiduntaminen ja säilörehun valmistus. Nurmialan osuus viljelyalasta oli suurimmillaan puolet. Satojen parantuessa ja toisaalta kotieläinten määrän vähentyessä nurmikasvien viljelyala on pienentynyt.

Nurmiheiniä ja nurmipalkokasveja

Nurmikasveja ovat nurmiheinät ja nurmipalkokasvit. Nurmikasveja viljellään yleensä useamman eri lajin seoksina.

Nurmikasvien tärkeitä ominaisuuksia ovat satoisuus, rehun laatu sekä talvenkestävyys ja jälkikasvu. Jälkikasvukyky tarkoittaa sitä, että nurmi lähtee ripeästi uuteen kasvuun niiton jälkeen.

Timotei on yleisin

Nurmiheinät ovat viljojen sukulaisia. Niidenkin varsi on nimeltään korsi ja kukintona on tähkä tai röyhy.

Ruokatieto, timotei, Annukka Varis

Timotein kukinto on tähkä.

Ruokatieto, nurminata, Annukka Varis
Nurminadan kukinto on röyhy.

Timotei talvehtii hyvin, joten sitä voidaan viljellä koko Suomessa. Tämän vuoksi se on eniten viljelty nurmikasvimme. Timotei on vaatimaton kasvi, mutta silti maittava rehu. Timotei on nopeasti kasvava ja se on siten kahden niiton kasvi eli satoa saadaan kahdesti kesän aikana. Timotein juuret ovat melko lyhyet, joten kuumina kesinä timotei saattaa kärsiä kuivuudesta.

Muita nurmiheiniämme ovat erityisesti säilörehu- ja laidunnurmille soveltuva nurminata. Se menestyy koko maassa. Nurminata kestää timoteitä paremmin kuivuutta ja tauteja. Koiranheinää voidaan viljellä vain viljelyvyöhykkeillä
1 - 3. Se on savi- ja hiesumaiden nurmikasvi, joka on hyvin talven- ja poudankestävä. Englanninraiheinää viljellään vain Etelä-Suomessa.

Nurmipalkokasvit ovat arvokkaita, mutta vaativia

Palkokasvit pystyvät yhteistyössä bakteerien kanssa sitomaan ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Tämän vuoksi ne eivät tarvitse typpilannoitusta. Ne jättävät maahan typpeä seuraavaakin kasvia varten ja niiden voimakas juuristo myös parantaa maan rakennetta.

Nurmipalkokasvit ovat ristisiittoisia ja hyönteispölytteisiä ja täten hyviä mesikasveja mehiläisille. Ne ovat myös vaativia ja tarvitsevat heinäkasveja paremman kasvualustan ja korkeamman pH:n. Lisäksi ne usein talvehtivat heikommin kuin nurmiheinät.

Puna-apila on tärkein nurmipalkokasvimme

Ruokatieto, luomuviljelty puna-apila

Tärkein nurmipalkokasvimme on puna-apila. Eniten puna-apilaa on viljelty 1950-luvulla, jolloin sen osuus nurmialasta oli 30 %. Nykyään puna-apilan osuus on muutama prosentti. Puna-apilan osuus nurmialasta on kuitenkin kasvussa, koska puna-apila sopii erittäin hyvin luonnonmukaiseen viljelyyn viherlannoitteeksi. Sitä viljellään yleensä seoksena timotein kanssa. Puna-apilasta saa maittavaa säilörehua. Puna-apilalla on pitkät juuret, joten se kestää hyvin poutasäitä.

Muita nurmipalkokasveja

Muita nurmipalkokasveja ovat alsikeapila, valkoapila, sinimailanen ja vuohenherne. Niiden merkitys Suomessa on hyvin vähäinen, vaikka sinimailanen on koko maailman tärkeimpiä nurmikasveja.

Lisää nurmen viljelystä
 
Viljelyvaatimukset Eri lajien viljelyvaatimukset ovat erilaiset. Ne johtuvat lähinnä erilaisesta talvenkestävyydestä. Nurmi kuohkeuttaa maata ja jättää sinne eloperäistä ainetta.
Kasvuaika Nurmet ovat monivuotisia. Nurmen ikä vaihtelee 3 - 6 vuoteen. Nurmen ikää lyhentävät etenkin talvituhot.
Viljelytoimet Nurmi perustetaan yleensä viljapellolle. Nurmisiemenet kylvetään samaan aikaan viljansiementen kanssa. Vilja suojaa kehittyvää nurmikasvustoa. Kun vilja puidaan syksyllä, alta paljastuu nurmi, joka jatkaa kehitystään. Nurmesta korjataan satoa perustamisvuotta seuraavana kesänä. Nurmea lannoitetaan perustamisen yhteydessä sekä aina niiton jälkeen uutta satoa varten.
Viljelyala Suomessa noin 700 000 ha
Viljelyalan käyttö n. 40 % kuivarehuksi
n. 40 % säilörehuksi
vajaa 20 % laidunta
Keskisato vuodessa kuivaheinä 4 300 kg/ha
säilörehu 18 000 kg/ha
Mitä korjataan satona? Laitumelta ei korjata satoa, vaan eläimet syövät laitumella kasvavaa nurmea. Säilörehua varten nuori nurmi niitetään 2 - 3 kertaa kesässä. Kuivaksi heinäksi korjataan heinä, jonka kukinto on jo näkyvissä. Kuivaheinäsato korjataan vain kerran kesässä.
Sadon laatutekijät Sadon laatuun vaikuttavat nurmen kehitysaste sekä etenkin korjuukauden säät. Laatutekijöitä ovat nurmen sisältämät ravintoaineet sekä säilyvyys varastossa.
Sadon riskit Korjuukauden sateet heikentävät sadon laatua.

Rehujen viljelyn osuudet

Ruokatieto, rehujen osuudet

Ruokatieto, apilapelto, kuvaaja Antero Ohranen