Kasvinsuojelu

Luonnossa vallitsee lajien välillä kilpailua. Vaikka viljelijä kylvää peltoon vain yhtä tai muutaman kasvilajin siemenseosta, kasvaa pelloilla myös aina muita lajeja. Näitä kutsutaan rikkakasveiksi. Viljelijä pyrkii torjumaan niitä, ja auttaa näin viljelykasveja voittamaan kilpailun. Sama tarkoitus on myös kasvitautien ja tuholaisten torjunnassa.

Kasvinsuojelu on tehtävä aina tarpeen mukaan eli torjuntaa ei tehdä vain varmuuden vuoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että on arvioitava hyödyttääkö torjunta enemmän kuin siitä luopuminen.

Rikkakasvit

Rikkakasvit kilpailevat viljelykasvien kanssa ravinteista, vedestä ja valosta. Ne saattavat myös levittää kasvitauteja, lakouttaa kasvustoja, vaikeuttaa sadonkorjuuta ja heikentää sadon laatua.

Ruokatieto, hukkakaura, kuvaaja Osmo Ulvinen

Hukkakaura on yksi hankalimpia rikkakasveja.

Kasvitaudit

Eri kasvilajeilla on erilaisia viruksien, bakteerien tai sienien aiheuttamia kasvitauteja. Kasvitaudit leviävät maan, siementen, taimien, tuulien, ihmisten ja eläinten mukana.

Kasvuston kunto ja säät vaikuttavat paljon tautien esiintymiseen ja yleistymiseen. Taudit voivat heikentää tai tuhota viljelykasvit siten, että sato menetetään. Ne voivat myös pilata sadon laadun.

Ruokatieto, lentonoki, kuvaaja Osmo Ulvinen

Lentonoki on kasvitauti, joka vioittaa viljoja. Se saa tähkän näyttämään nokiselta.


Tuholaiset

Kasvin tuholaiset ovat usein hyönteisiä, joiden toukat tai aikuiset vioittavat viljelykasveja. Tuholaiset saattavat myös levittää kasvustoihin tauteja. Säät vaikuttavat paljon tuholaisten runsauteen. Tuholaiset voivat kulkea pitkiäkin matkoja sopivien ilmavirtausten mukana.

Ruokatieto, koloradokuoriainen, kuvaaja Osmo Ulvinen

Koloradokuoriainen on perunan vaarallisimpia tuholaisia. Se syö perunan lehdet.

Lakoutuminen

Voimakkaat sateet tai tuulet saattavat kaataa kasvuston. Tätä kutsutaan lakoutumiseksi. Lakoutunut kasvusto ei saa riittävästi valoa ja on altis kasvitaudeille. Jalostuksella on lyhennetty kasveja, etenkin viljoja, jotta ne pysyisivät paremmin pystyssä.

Reheville ja pitkille viljoille voidaan lakoutumisen estämiseksi ruiskuttaa kasvunsäädettä, joka lyhentää kortta. Viljoille voidaan käyttää myös korrenvahvistajaa. Viljoista ruis on herkästi lakoutuvaa, samoin syysvehnä.

Hyvä kasvusto on kestävä

Tasainen, tiheä kasvusto on hyvä kilpailija rikkakasvien kanssa. Hyvä kasvusto kehittyy hyvärakenteisessa pellossa, kun kylvö ja lannoitus ovat onnistuneet ja säät ovat olleet kohtuullisia.

Terve ja puhdas kylvösiemen ja terveet taimet sekä monipuolinen viljelykierto ovat hyviä keinoja torjua siementen ja taimien mukana leviäviä tauteja ja rikkakasveja.

Kemiallinen torjunta

Tarvittaessa käytetään kemiallisia torjunta-aineita. Torjunta on tarpeellista, jos rikkakasveja, taudinaiheuttajia tai tuholaisia on niin runsaasti, että niiden aiheuttama tuho on merkittävä.

Kasvinsuojeluaineilla voidaan käsitellä siemenet tai niitä voidaan levittää maahan tai kasvustoon. Siementen kuorruttamista kasvinsuojeluaineilla kutsutaan peittaukseksi.

Yleisimmin kasvinsuojeluaineet ruiskutetaan kasvustoon. Kasvinsuojeluruiskutukset pyritään tekemään mahdollisimman turvallisiksi ympäristölle, kasvatettavalle sadolle sekä ruiskuttajalle.

Biologinen torjunta

Kasvien tuholaisilla on myös luontaisia vihollisia. Niiden hyvinvointia pyritään parantamaan, jotta ne torjuisivat haitallisia lajeja. Esimerkiksi leppäkertut ovat hyviä viljojen kirvojen tuhoojia. Kasvihuoneissa biologista torjuntaa käytetään yleisesti.

Ennusteet avuksi

Kasvintuhoojien esiintymistä ja leviämistä voidaan ennustaa havaintopisteiden avulla. Ennusteet auttavat viljelijää välttämään turhia torjuntoja ja toisaalta torjumaan kasvintuhoojat oikeaan aikaan.

Kylmyys karkottaa tuhoojia

Suomen kylmä ilmasto vähentää kasvitautien ja tuholaisten määrää. Kylmä talvi estää monien tauti- ja tuholaiskantojen lisääntymisen. Suomessa käytetään myös selvästi vähemmän torjunta-aineita kuin eteläisemmissä maissa.