Kanat ja broilerit

Valitse aihealue alta tai selaa sivua eteenpäin.

Kana kotieläimenä
Kanan elintoiminnot
Kanan käyttäytyminen
Kana munantuottajana
Broilerit

Kana kotieläimenä

Kana on yleisin lintu

Kana on maailman laajimmalle levittäytynyt ja yleisin lintulaji. Esimerkiksi Suomessa on kanoja enemmän kuin ihmisiä. Kanat tuottavat munia sekä lihaa. Puhekielessä kanasta ja broilerista puhutaan usein tarkoittaen samaa asiaa. Kumpikin on Gallus gallus -lajia, mutta ne ovat jalostettu eri tarkoituksiin. Broilerkana on jalostettu tuottamaan lihaa ja munintakana tuottamaan kananmunia.

Suomessa on kanoja pidetty jo 1200-luvulla. Tällöin ne kuitenkin olivat outoja harvinaisuuksia. Kanojen pito yleistyi Suomessa vasta 1900-luvun alussa. Lähes jokaisella maatilalla oli oma pieni kanala, joka tuotti munia omiksi tarpeiksi ja lähiseudulle. 1960-luvun alussa perustettiin ensimmäiset erikoistuneet kanalat ja broilerkasvattamot.

Takaisin alkuun

Kanan elintoiminnat

NOKKA JA JALAT

Kanan rakenne muistuttaa muiden lintujen rakennetta. Nokkaa kana käyttää ruuan etsimiseen. Sen vuoksi nokka on herkkä elin, mutta pinnaltaan kova ja kestävä.  

Kanan jalat ovat myös kovapintaiset. Kukon jaloissa on erityiset kannukset, joita se käyttää aseina tappelussa.

Harja ja heltat

Harja ja heltat ovat muodostuneet kanan ihosta. Kukolla harja ja heltta ovat suurempia kuin kanalla. Munivan kanan harja on kirkkaampi kuin munimattoman kanan. Kanan iho on herkkä. Kanalla ei ole hikirauhasia, joten helteisellä säällä se hakeutuu varjoon. Kanan elintoiminnot ovat vilkkaat kuten muillakin linnuilla. Sen seurauksena kanan ruumiinlämpö on 40 - 42 astetta.

Kanalla on hyvä näkö

Kanan tärkein aisti on näkö. Kanalla on hyvä värinäkö ja tarkempi pienten yksityiskohtien erotuskyky kuin ihmisellä. Kanan silmät ovat lähes pään sivulla, minkä vuoksi se näkee helposti myös sivulle ja takaviistoon.

Kanan korvat ovat pienet. Siitä huolimatta sen kuulo on hyvä. Myös makuaisti on melko tarkka ja tuntoaisti on hyvin kehittynyt. Sen sijaan hajuaistilla ei liene juurikaan merkitystä kanojen elämässä.

Ruuansulatus

Kanalla ei ole hampaita, joten sen ruuansulatuselimistön täytyy sulattaa kokonaisina niellyt ruokapalat. Ruuan pehmeneminen alkaa kuvussa. Sieltä ruoka kulkee rauhasmahaan, jonka seinämistä erittyvät nesteet aloittavat ruuan sulattamisen. Lihasmahassa rehu jauhaantuu pienemmäksi. Ruuansulatus jatkuu ohutsuolessa ja umpisuolissa. Ruuansulatuselimistö päättyy yhteissuoleen, jonka kautta ulosteet poistuvat.

Kanan ruuansulatus- ja sukuelimet: 

1. ruokatorvi
2. kupu
3. rauhasmaha
4. lihasmaha
5. maksa
6. sappirakko
7. pohjukaissuoli 
8. haima
9. ohutsuoli
10. umpisuolet
11. virtsanjohdin
12. munuainen
13. yhteissuoli
14. peräaukko
15. munasarja
16. munanjohdin
17. kohtu

Kana, kukko ja munat?

Munat syntyvät kanan sukuelimissä. Keltuaiset kehittyvät munasarjassa. Valmiit keltuaiset siirtyvät munanjohtimeen, jossa kehittyvät valkuainen ja kuorikalvot. Lopuksi kohdussa kehittyy munan kuori. Tämän jälkeen muna on valmis munittavaksi. Uusia munia kypsyy kohdussa tasaiseen tahtiin 24 - 36 tunnin välein.

Munien tuotantoon ei tarvita kukkoa. Kana munii riippumatta siitä, onko kukko hedelmöittänyt sen vai ei. Poikasia voi hautoa munista vain, jos kukko on hiljattain astunut kanan eli munat ovat hedelmöitettyjä. Ihmisravintona hedelmöittyneet tai hedelmöittymättämät munat ovat yhtä hyviä.

Takaisin alkuun

Kanan käyttäytyminen

Miksi kukko kiekuu?

Kanoilla on oma kielensä. Kukon kiekuminen on viesti muille ryhmille. Se kertoo, että tämä reviiri on vallattu. Kanat pitävät yhteyttä toisiinsa kotkottamalla ja varoittavat uhkaavista tilanteista erityisin äänimerkein. Äänten lisäksi kanat viestittävät asennoilla ja eleillä.

Kana on yhteisöeläin

Kana on ryhmäeläin. Ryhmässä on monta kanaa ja mahdollisesti muutama kukko. Ryhmän jäsenet tuntevat toisensa ja niillä on keskinäinen arvojärjestys.

Nokkimisjärjestys

Ryhmän sisällä vallitsee arvojärjestys eli niin sanottu nokkimisjärjestys. Se takaa rauhallisen yhteiselon ryhmässä. Jos esimerkiksi ruokaa ei riitä kaikille, se jaetaan arvojärjestyksen mukaisesti. Korkea-arvoisimmat yksilöt saavat parhaat palat.

Arvojärjestys ratkaistaan mahtailuelein. Jos joku kana tai kukko ei hyväksy toisen arvokkaampaa asemaa, se haastaa ylempänsä mahtailutanssiin. Sen tuloksena toinen tunnustaa toisen aseman ja rauha vallitsee taas kanaparvessa.

Kanan päivärytmi

Kanat noudattavat vuorokauden aikana päivärytmiä, jonka määrää valo. Kanat ovat hereillä valoisan ajan ja nukkuvat pimeän ajan. Pimeässä kana ei syö eikä juo.

Kanan päiväohjelma:

1. nukkuminen oksalla tai orrella
2. puhdistautuminen
3. ravinnon etsintää
4. käynti juomapaikalla
5. pesänrakennusta tai muninta
6. parittelu
7. aurinkokylpy
8. hiekkakylpy
9. ravinnon etsintää
10. käynti juomapaikalla
11. nukkuminen

Aamulla herättyään kana oikoo siipiään ja jalkojaan ja puhdistaa höyheniään. Kun joku kanoista lennähtää orrelta alas, muut seuraavat pian perässä. Aamupäivä on kanan aktiivista aikaa, ruuan etsintää, munimista ja pesän rakentamista.

Keskipäivällä on kanojen lepohetki. Ne rentouttavat itseään hiekka- ja aurinkokylvyillä. Ennen iltaa kanat vielä hakevat ruokaa ja juomaa. Hyvissä ajoin ennen hämärän tuloa kanat lennähtävät yöpymispuulle.

Takaisin alkuun

Kana munantuottajana

Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin kananmunia 77 miljoonaa kiloa ja kulutus oli noin 70 miljoonaa kiloa. Suomessa kananmunia tuotetaan noin 250 tilalla, jotka sijaitsevat pääsääntöisesti läntisessä Suomessa. Tilojen keskikoko on noin 20 000 kanaa.

Valo käynnistää muninnan

Kanat aloittavat munintansa noin 18 viikon ikäisinä. Kanalassa valaistusta säätelemällä luodaan kanoille "kevät", jolloin ne alkavat munimaan. Muninta jatkuu vuodenajasta riippumatta. Munintakausi kestää noin 14 kuukautta. Munintakauden aikana kana munii reilu 20 kiloa munia, eli yli 300 kananmunaa.

Munintakaudella kanoilla on valoisaa aikaa noin 14h/vrk ja yötä noin 10h/vrk.

Erilaisia tuotantotapoja

Erilaisia kananmunien tuotantotapoja ovat virikehäkkituotanto ja vapaan kanan tuotantomuodot; lattiatuotanto, ulkotuotanto sekä luomutuotanto. Kanoilla on ulkoilumahdollisuus ulko- ja luomutuotannossa.

Virikehäkkituotanto

Pienryhmä- eli virikehäkkituotanto on yleisin kananmunan tuotantomuoto Suomessa. Virikehäkkituotanto on energiatehokasta ja sillä on kananmunan tuotantotavoista matalin ilmastovaikutus, eli 1,55 kg CO2-ekv/kg (Luonnonvarakeskus 2021).

Pienryhmäkanalassa kanat elävät virikehäkeissä pienissä ryhmissä, joissa on enimmillään kuutisenkymmentä yksilöä. Virikehäkissä kanoilla on käytössä orret, kuopsutusalue ja munimista varten pesät.

Lattiatuotanto

Lattiakanaloissa tuotetaan jo lähes puolet suomalaisista kananmunista. Lattiakanalassa tuotettujen kananmunien ilmastovaikutus on 1,75 kg CO2-ekv/kg (Luonnonvarakeskus 2021), eli se on hieman virikehäkkituotantoa suurempi. Ilmastovaikutusta nostaa kanojen suurempi energiantarve ja kanaloiden suurempi lämmitystarve.

Lattiakanaloissa kanat ovat vapaana lattialla ja eri tasoissa. Lattiakanaloista yleisimpiä ovat kerroslattiakanalat. Kerroslattiakanaloissa on kuopimisalueita, ruokintalaitteita, vesilinjoja, orsia ja munintapesiä. Eri kerrokset kannustavat kanoja monipuoliseen tilankäyttöön.

Ulkotuotanto

Ulkokanalat eli free range -kanalat ovat lattiakanaloita, jossa kanoilla on mahdollisuus liikkua myös ulkona laidunalueella aina säiden salliessa. Kanalassa kanoilla on pesät mihin munia, ja orret, joilla nukkua. Moniin ulkokanaloihin on tehty katettu terassi, jossa on kanoille virikkeinä mm. keinuja, olkia ja heinää.

Suomessa on noin kymmenkunta ulkokananmunia tuottavaa tilaa, ja ulkokananmunien osuus tuotannosta on noin 3 %. 

Luomutuotanto

Luomukanalat ovat lattiakanaloita, joissa kanoilla on ulkoilumahdollisuus. Kanat kasvatetaan luomusääntöjen mukaan ja ne ruokitaan luomurehulla. Luomutuotannossa eläintiheys on kananmunantuotantomuodoista matalin ja parvikoko voi olla enintään 3000 kanaa.

Luomukanalassa tuotetun kananmunan ilmastovaikutus on 2,14 kg CO2-ekv/kg (Luonnonvarakeskus 2021). Ilmastovaikutusta nostaa mm. luomuviljojen alhaisemmat satotasot.

Luomumunien osuus kotimaisessa kananmunantuotannossa on noin 8 %.

Koodi munassa kertoo tuotantotavan

Vuoden 2004 alusta lähtien munan alkuperän voi jäljittää munapakkauksessa tai munan kuoressa olevan merkinnän perusteella.

Merkintäkoodin ensimmäinen numero kertoo tuotantotavan:

0=luonnonmukainen tuotanto
1=ulkotuotanto
2=lattiatuotanto
3=virikehäkkituotanto

Seuraava munan kuoressa oleva tunnus on kansallisuus (FI=Suomi) ja viimeinen tuottajan.

Kanojen rehut

Kanojen ruokinta suunnitellaan kanojen iän ja munintavaiheen perusteella. Rehun pääraaka-aineita ovat kotimaiset viljat: ohra, vehnä ja kaura.

Kanaloissa käytetään pääasiassa teollisia rehuvalmisteita. Ne sisältävät enimmäkseen kotimaista viljaa, jonka täydentäjänä on valkuaisrehuja sekä kivennäisaineita ja vitamiineja. Pienissä lattiakanaloissa kanoille annetaan myös kokonaisia jyviä, ruuan tähteitä sekä erilaista viherrehua.

Broilerit

Kana vai broileri?

Broileri on lihantuotantoon jalostettu kanarotu. Broilereiksi kasvatetaan sekä kukot että kanat.

Broilerin kasvatus

Suomessa brioilereita kasvatetaan noin 175 tilalla. Tiloilla kasvatuspaikkoja on keskimäärin 70 000. Broilerin kasvatusaika on noin 5 viikkoa. Teurastettaessa broileri painaa noin 2,3 kiloa ja siitä saadaan noin 1,7 kiloa lihaa. Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin noin 137 miljoonaa kiloa broilerinlihaa ja kulutus oli noin 141 miljoonaa kiloa.

Broilerihalliin saapuneita tipuja.

Broilerit ovat jo kasvaneet teurasikäisiksi.

Broileri kasvaa vapaana kasvattamossa

Broilerit kasvatetaan avarissa kasvattamoissa, joissa ne saavat elää vapaana lattialla turve- tai kutterikuivikkeen päällä. Kuivike toimii niin kylpymateriaalina kuin virikkeenäkin. Lisävirikkeeksi kasvatushalleihin asennetaan orsia, palloja ja naruja. Lintuvaa'at toimivat keinuina ja samalla ne tuottavat tietoa lintujen painon kehityksestä. 

Kasvattamon ilmanlaadusta huolehditaan ilmastointia ja lämmitystä säätelemällä. Pimeää yöaikaa linnuilla on vähintään 6 tuntia vuorokaudessa.

Broilereilla on jtakuvasti tarjolla vettä juotavaksi ja rehua syötäväksi. Broilerin rehu sisältää pääosin kotimaista viljaa. Valkuaislähteenä viljan lisäksi käytetään kotimaista rypsiä, hernettä ja härkäpapua. Näiden lisäksi valkuaistarvetta täydennetään vastuullisesti tuotetulla soijalla. Broileri syö elämänsä aikana noin 3,5 kg rehua.

Broilerin luomutuotanto

Luomutuotannon osuus broilerinlihantuotannosta on alle 1 %. Broilerin luomutuotanto eroaa tavanomaisesta tuotannosta mm. kasvuajan, jalosteen, tilantarpeen, ruokinnan ja ulkoilun osalta. Luomutuotannossa kasvatusaika on pidempi, käytettävä jaloste hidaskasvuisempi, eläintiheys alhaisempi, ruokinnassa käytetään luomutuotettua rehua ja linnuille on vuodenajan ja kelien salliessa ulkoulumahdollisuus.

Terveet ja hyvinvoivat broilerit

Suomalainen broilerintuotanto perustuu broilerin terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Hyvillä, valvotuilla kasvatusolosuhteilla, ammattitaitoisilla hoitajilla, tarkkaan suunnitellulla ruokinnalla ja määrätietoisella tautisuojauksesta huolehtimisella on saatu aikaan se, ettei suomalaisia tuotantopolven broilereita ole ollut tarvetta lääkitä vuosiin.

Suomalaisessa broilerin tuotantoketjussa ei esiinny monia tarttuvia tauteja, jotka ovat Euroopassa arkipäivää. Tällaisia tauteja ovat esimerkiksi lintuinfluenssa, Newcastlen tauti ja vakavat hengitystietaudit, kuten ART tai ILT. Jalostuspolven rokotusohjelmat ovat kapeat, eikä tuotantopolven broilereita rokoteta ollenkaan.

Takaisin alkuun