Valitse aihealue alta tai selaa sivua eteenpäin.
Kana kotieläimenä
Kanan elintoiminnot
Kanan käyttäytyminen
Kana munantuottajana
Broilerit
Kana on maailman laajimmalle levittäytynyt ja yleisin lintulaji. Esimerkiksi Suomessa on kanoja enemmän kuin ihmisiä. Kanat tuottavat munia sekä lihaa. Puhekielessä kanasta ja broilerista puhutaan usein tarkoittaen samaa asiaa. Kumpikin on Gallus gallus -lajia, mutta ne ovat jalostettu eri tarkoituksiin. Broilerkana on jalostettu tuottamaan lihaa ja munintakana tuottamaan kananmunia.
Suomessa on kanoja pidetty jo 1200-luvulla. Tällöin ne kuitenkin olivat outoja harvinaisuuksia. Kanojen pito yleistyi Suomessa vasta 1900-luvun alussa. Lähes jokaisella maatilalla oli oma pieni kanala, joka tuotti munia omiksi tarpeiksi ja lähiseudulle. 1960-luvun alussa perustettiin ensimmäiset erikoistuneet kanalat ja broilerkasvattamot.
Maahantuontikanala | Suomessa ei ole kananjalostusta, vaan Suomeen tuodaan tuotannossa käytettävien kanojen vanhemmat tai isovanhemmat untuvikkoina. Maahantuontikanalassa eli karanteenikanalassa tuodut kanat kasvatetaan eristyksissä, jotta varmistutaan, ettei untuvikkojen mukana ole tullut eläintauteja. |
---|---|
Siitoskanala | Siitoskanala on munintakanala, jossa tuotannossa käytettävien kanojen vanhemmat tuottavat munia, joista haudotaan tuotantopolven linnut. |
Kasvatuskanala | Kasvatuskanalassa hautomolla kuoriutuneet untuvikot kasvatetaan munintakanoiksi. |
Munintakanala | Munintakanalassa tuotantopolven kanat munivat munia, jotka päätyvät kulutukseen. |
Broilerikanala | Broilerikanalassa kasvatetaan broilerihautomolta toimitetut untuvikot. |
Kanan rakenne muistuttaa muiden lintujen rakennetta. Nokkaa kana käyttää ruuan etsimiseen. Sen vuoksi nokka on herkkä elin, mutta pinnaltaan kova ja kestävä.
Kanan jalat ovat myös kovapintaiset. Kukon jaloissa on erityiset kannukset, joita se käyttää aseina tappelussa.
Harja ja heltat ovat muodostuneet kanan ihosta. Kukolla harja ja heltta ovat suurempia kuin kanalla. Munivan kanan harja on kirkkaampi kuin munimattoman kanan. Kanan iho on herkkä. Kanalla ei ole hikirauhasia, joten helteisellä säällä se hakeutuu varjoon. Kanan elintoiminnot ovat vilkkaat kuten muillakin linnuilla. Sen seurauksena kanan ruumiinlämpö on 40 - 42 astetta.
Kanan tärkein aisti on näkö. Kanalla on hyvä värinäkö ja tarkempi pienten yksityiskohtien erotuskyky kuin ihmisellä. Kanan silmät ovat lähes pään sivulla, minkä vuoksi se näkee helposti myös sivulle ja takaviistoon.
Kanan korvat ovat pienet. Siitä huolimatta sen kuulo on hyvä. Myös makuaisti on melko tarkka ja tuntoaisti on hyvin kehittynyt. Sen sijaan hajuaistilla ei liene juurikaan merkitystä kanojen elämässä.
Kanalla ei ole hampaita, joten sen ruuansulatuselimistön täytyy sulattaa kokonaisina niellyt ruokapalat. Ruuan pehmeneminen alkaa kuvussa. Sieltä ruoka kulkee rauhasmahaan, jonka seinämistä erittyvät nesteet aloittavat ruuan sulattamisen. Lihasmahassa rehu jauhaantuu pienemmäksi. Ruuansulatus jatkuu ohutsuolessa ja umpisuolissa. Ruuansulatuselimistö päättyy yhteissuoleen, jonka kautta ulosteet poistuvat.
Kanan ruuansulatus- ja sukuelimet:
Munat syntyvät kanan sukuelimissä. Keltuaiset kehittyvät munasarjassa. Valmiit keltuaiset siirtyvät munanjohtimeen, jossa kehittyvät valkuainen ja kuorikalvot. Lopuksi kohdussa kehittyy munan kuori. Tämän jälkeen muna on valmis munittavaksi. Uusia munia kypsyy kohdussa tasaiseen tahtiin 24 - 36 tunnin välein.
Munien tuotantoon ei tarvita kukkoa. Kana munii riippumatta siitä, onko kukko hedelmöittänyt sen vai ei. Poikasia voi hautoa munista vain, jos kukko on hiljattain astunut kanan eli munat ovat hedelmöitettyjä. Ihmisravintona hedelmöittyneet tai hedelmöittymättämät munat ovat yhtä hyviä.
Kanoilla on oma kielensä. Kukon kiekuminen on viesti muille ryhmille. Se kertoo, että tämä reviiri on vallattu. Kanat pitävät yhteyttä toisiinsa kotkottamalla ja varoittavat uhkaavista tilanteista erityisin äänimerkein. Äänten lisäksi kanat viestittävät asennoilla ja eleillä.
Kana on ryhmäeläin. Ryhmässä on monta kanaa ja mahdollisesti muutama kukko. Ryhmän jäsenet tuntevat toisensa ja niillä on keskinäinen arvojärjestys.
Ryhmän sisällä vallitsee arvojärjestys eli niin sanottu nokkimisjärjestys. Se takaa rauhallisen yhteiselon ryhmässä. Jos esimerkiksi ruokaa ei riitä kaikille, se jaetaan arvojärjestyksen mukaisesti. Korkea-arvoisimmat yksilöt saavat parhaat palat.
Arvojärjestys ratkaistaan mahtailuelein. Jos joku kana tai kukko ei hyväksy toisen arvokkaampaa asemaa, se haastaa ylempänsä mahtailutanssiin. Sen tuloksena toinen tunnustaa toisen aseman ja rauha vallitsee taas kanaparvessa.
Kanat noudattavat vuorokauden aikana päivärytmiä, jonka määrää valo. Kanat ovat hereillä valoisan ajan ja nukkuvat pimeän ajan. Pimeässä kana ei syö eikä juo.
Kanan päiväohjelma:
Aamulla herättyään kana oikoo siipiään ja jalkojaan ja puhdistaa höyheniään. Kun joku kanoista lennähtää orrelta alas, muut seuraavat pian perässä. Aamupäivä on kanan aktiivista aikaa, ruuan etsintää, munimista ja pesän rakentamista.
Keskipäivällä on kanojen lepohetki. Ne rentouttavat itseään hiekka- ja aurinkokylvyillä. Ennen iltaa kanat vielä hakevat ruokaa ja juomaa. Hyvissä ajoin ennen hämärän tuloa kanat lennähtävät yöpymispuulle.
Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin kananmunia 77 miljoonaa kiloa ja kulutus oli noin 70 miljoonaa kiloa. Suomessa kananmunia tuotetaan noin 250 tilalla, jotka sijaitsevat pääsääntöisesti läntisessä Suomessa. Tilojen keskikoko on noin 20 000 kanaa.
Kanat aloittavat munintansa noin 18 viikon ikäisinä. Kanalassa valaistusta säätelemällä luodaan kanoille "kevät", jolloin ne alkavat munimaan. Muninta jatkuu vuodenajasta riippumatta. Munintakausi kestää noin 14 kuukautta. Munintakauden aikana kana munii reilu 20 kiloa munia, eli yli 300 kananmunaa.
Munintakaudella kanoilla on valoisaa aikaa noin 14h/vrk ja yötä noin 10h/vrk.
Erilaisia kananmunien tuotantotapoja ovat virikehäkkituotanto ja vapaan kanan tuotantomuodot; lattiatuotanto, ulkotuotanto sekä luomutuotanto. Kanoilla on ulkoilumahdollisuus ulko- ja luomutuotannossa.
Pienryhmä- eli virikehäkkituotanto on yleisin kananmunan tuotantomuoto Suomessa. Virikehäkkituotanto on energiatehokasta ja sillä on kananmunan tuotantotavoista matalin ilmastovaikutus, eli 1,55 kg CO2-ekv/kg (Luonnonvarakeskus 2021).
Pienryhmäkanalassa kanat elävät virikehäkeissä pienissä ryhmissä, joissa on enimmillään kuutisenkymmentä yksilöä. Virikehäkissä kanoilla on käytössä orret, kuopsutusalue ja munimista varten pesät.
Lattiakanaloissa tuotetaan jo lähes puolet suomalaisista kananmunista. Lattiakanalassa tuotettujen kananmunien ilmastovaikutus on 1,75 kg CO2-ekv/kg (Luonnonvarakeskus 2021), eli se on hieman virikehäkkituotantoa suurempi. Ilmastovaikutusta nostaa kanojen suurempi energiantarve ja kanaloiden suurempi lämmitystarve.
Lattiakanaloissa kanat ovat vapaana lattialla ja eri tasoissa. Lattiakanaloista yleisimpiä ovat kerroslattiakanalat. Kerroslattiakanaloissa on kuopimisalueita, ruokintalaitteita, vesilinjoja, orsia ja munintapesiä. Eri kerrokset kannustavat kanoja monipuoliseen tilankäyttöön.
Ulkokanalat eli free range -kanalat ovat lattiakanaloita, jossa kanoilla on mahdollisuus liikkua myös ulkona laidunalueella aina säiden salliessa. Kanalassa kanoilla on pesät mihin munia, ja orret, joilla nukkua. Moniin ulkokanaloihin on tehty katettu terassi, jossa on kanoille virikkeinä mm. keinuja, olkia ja heinää.
Suomessa on noin kymmenkunta ulkokananmunia tuottavaa tilaa, ja ulkokananmunien osuus tuotannosta on noin 3 %.
Luomukanalat ovat lattiakanaloita, joissa kanoilla on ulkoilumahdollisuus. Kanat kasvatetaan luomusääntöjen mukaan ja ne ruokitaan luomurehulla. Luomutuotannossa eläintiheys on kananmunantuotantomuodoista matalin ja parvikoko voi olla enintään 3000 kanaa.
Luomukanalassa tuotetun kananmunan ilmastovaikutus on 2,14 kg CO2-ekv/kg (Luonnonvarakeskus 2021). Ilmastovaikutusta nostaa mm. luomuviljojen alhaisemmat satotasot.
Luomumunien osuus kotimaisessa kananmunantuotannossa on noin 8 %.
Vuoden 2004 alusta lähtien munan alkuperän voi jäljittää munapakkauksessa tai munan kuoressa olevan merkinnän perusteella.
Merkintäkoodin ensimmäinen numero kertoo tuotantotavan:
0=luonnonmukainen tuotanto
1=ulkotuotanto
2=lattiatuotanto
3=virikehäkkituotanto
Seuraava munan kuoressa oleva tunnus on kansallisuus (FI=Suomi) ja viimeinen tuottajan. Kaikki Suomessa myytävät kuorimunat ovat kotimaisia.
Kanojen ruokinta suunnitellaan kanojen iän ja munintavaiheen perusteella. Rehun pääraaka-aineita ovat kotimaiset viljat: ohra, vehnä ja kaura.
Kanaloissa käytetään pääasiassa teollisia rehuvalmisteita. Ne sisältävät enimmäkseen kotimaista viljaa, jonka täydentäjänä on valkuaisrehuja sekä kivennäisaineita ja vitamiineja. Pienissä lattiakanaloissa kanoille annetaan myös kokonaisia jyviä, ruuan tähteitä sekä erilaista viherrehua.
munintakanojen lukumäärä suomessa | noin 4 miljoonaa |
---|---|
TILAN keskikoko | noin 20 000 kanaa |
Koko | syntymähetkellä noin 40 g aikuisena 1,5 - 2 kg |
Muninnan alkamisikä | 18 - 19 viikkoa |
Haudonta-ajan kesto | 21 vrk |
Tärkeimmät rehut | ohra, vehnä ja kaura |
Mitä tuotteita saadaan | kananmunat, kananlanta |
Asuinpaikan nimi | kanala |
Kananmunien tuotos | Kana munii ympäri vuoden. Yksi kana tuottaa noin 20 kiloa munia noin 14 kuukauden aikana. Yhden munakilon tuottamiseen tarvitaan yli kaksi kiloa rehua. |
Broileri on lihantuotantoon jalostettu kanarotu. Broilereiksi kasvatetaan sekä kukot että kanat.
Suomessa brioilereita kasvatetaan noin 175 tilalla. Tiloilla kasvatuspaikkoja on keskimäärin 70 000. Broilerin kasvatusaika on noin 5 viikkoa. Teurastettaessa broileri painaa noin 2,3 kiloa ja siitä saadaan noin 1,7 kiloa lihaa. Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin noin 137 miljoonaa kiloa broilerinlihaa ja kulutus oli noin 141 miljoonaa kiloa.
Broilerit kasvatetaan avarissa kasvattamoissa, joissa ne saavat elää vapaana lattialla turve- tai kutterikuivikkeen päällä. Kuivike toimii niin kylpymateriaalina kuin virikkeenäkin. Lisävirikkeeksi kasvatushalleihin asennetaan orsia, palloja ja naruja. Lintuvaa'at toimivat keinuina ja samalla ne tuottavat tietoa lintujen painon kehityksestä.
Kasvattamon ilmanlaadusta huolehditaan ilmastointia ja lämmitystä säätelemällä. Pimeää yöaikaa linnuilla on vähintään 6 tuntia vuorokaudessa.
Broilereilla on jatkuvasti tarjolla vettä juotavaksi ja rehua syötäväksi. Broilerin rehu sisältää pääosin kotimaista viljaa. Valkuaislähteenä viljan lisäksi käytetään kotimaista rypsiä, hernettä ja härkäpapua. Näiden lisäksi valkuaistarvetta täydennetään vastuullisesti tuotetulla soijalla. Broileri syö elämänsä aikana noin 3,5 kg rehua.
Luomutuotannon osuus broilerinlihantuotannosta on alle 1 %. Broilerin luomutuotanto eroaa tavanomaisesta tuotannosta mm. kasvuajan, jalosteen, tilantarpeen, ruokinnan ja ulkoilun osalta. Luomutuotannossa kasvatusaika on pidempi, käytettävä jaloste hidaskasvuisempi, eläintiheys alhaisempi, ruokinnassa käytetään luomutuotettua rehua ja linnuille on vuodenajan ja kelien salliessa ulkoulumahdollisuus.
Suomalainen broilerintuotanto perustuu broilerin terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Hyvillä, valvotuilla kasvatusolosuhteilla, ammattitaitoisilla hoitajilla, tarkkaan suunnitellulla ruokinnalla ja määrätietoisella tautisuojauksesta huolehtimisella on saatu aikaan se, ettei suomalaisia tuotantopolven broilereita ole ollut tarvetta lääkitä vuosiin.
Suomalaisessa broilerin tuotantoketjussa ei esiinny monia tarttuvia tauteja, jotka ovat Euroopassa arkipäivää. Tällaisia tauteja ovat esimerkiksi lintuinfluenssa, Newcastlen tauti ja vakavat hengitystietaudit, kuten ART tai ILT. Jalostuspolven rokotusohjelmat ovat kapeat, eikä tuotantopolven broilereita rokoteta ollenkaan.
broilereiden lukumäärä suomessa | n. 175 tilalla yhteensä n. 80 milj. broileria vuodessa |
---|---|
tilan keskikoko | n. 70 000 kasvatuspaikkaa |
Broilerin koko | syntymähetkellä n. 40 g, teurasikäisenä n. 2,3 kg |
Kasvunopeus | 36 vuorokaudessa 1,7 kiloisiksi |
Tärkeimmät rehut | vehnä ja kaura |
Mitä tuotteita saadaan | liha ja lanta |
Asuinpaikka | broilerikanala |