Herne ja papu
Herne
Tuntomerkit
Herne on rentovartinen ja heikkojuurinen kasvi. Sen lehdissä on 1 - 3 lehdykkäparia ja kärhet, jotka tarttuvat toisiinsa ja muihin kasviin. Ne auttavat hernettä pysymään pystyssä. Herneen kukat ovat joko valkoiset tai punaisenkirjavat.
Nykyisin viljeltävissä herneissä osa lehdyköistä on jalostettu kärhiksi. Niiden avulla herneet ottavat tukea toisistaan ja pysyvät paremmin pystyssä.
Herneen viljely Suomessa
Herneet jaetaan pelto- ja tarhaherneeseen. Peltoherneen sato kuivataan ruoka- tai rehuherneeksi. Tarha- eli säilykeherne korjataan tuoreena pakaste- ja säilyketeollisuuteen.
Ruokahernettä voidaan viljellä koko Suomessa, mutta tärkeintä viljelyaluetta ovat Etelä- ja Lounais-Suomessa.
Pohjoisempana hernettä viljellään rehuksi yhdessä toisen kasvin, esimerkiksi kauran kanssa. Valkuaispitoinen herne parantaa rehun laatua ja herne menestyy paremmin kauran kanssa kuin yksinään.
Erilaiset herneet
Erilaisia herneitä ovat silpoherne, silpoydinherne, taittoherne, taittoydinherne sekä sokeriherne. Teollisuutta varten näistä viljellään eniten silpoydinhernettä. Muita herneitä viljellään lähinnä kotipuutarhoissa. Silpo- ja silpoydinherneen palko on sitkeä, jonka vuoksi niitä ei syödä palkoineen. Taitto-, taittoydin- ja sokeriherneen palko ei ole sitkeä, ja ne voidaankin syödä palkoineen.
Erilaiset pavut
Suomessa eniten viljelty papulaji on pensaspapu, joita ovat taite-, vaha- ja leikkopavut. Lähinnä koristepapuna tunnetun ruusupavun palot ovat myös syötäviä. Perinteisin ja pisimpään Suomessa viljelty papulaji on härkäpapu. Koriste- ja härkäpapua viljellään yleensä vain kotipihoissa ja vihannespalstoilla.
Herneestä ja pavusta syödään siemenet tai koko palko
Pavuista käytetään ravinnoksi koko palkohedelmä. Jotkut hernelajikkeet syödään samoin kuin pavut eli myös palko voidaan syödä. Yleensä herneistä syödään kuitenkin vain palkohedelmän sisällä olevat siemenet.
| Tieteellinen nimi | Pisum sativum |
|---|---|
| Viljelyvaatimukset | Herne on vaativa, hyväkuntoisten kivennäismaiden viljelykasvi. |
| Kasvuaika | noin 90 - 100 vuorokautta, silpoydinherneellä kuitenkin lyhyempi, noin 60 - 85 vuorokautta. |
| Tärkeimmät viljelytoimet | Herne kylvetään yleensä toukokuun alkupuolella. Kasvukauden aikana matalavartista hernettä on usein tarpeen sadettaa eli kastella. Rikkakasveja ja tuholaisia torjutaan tarvittaessa. Säilykeherne korjataan tuoreena erityisillä hernepuimureilla. Kuivattavan herneen sato korjataan leikkuupuimurilla ja herneet kuivataan varovasti kuivurissa. |
| Viljelyala Suomessa |
herne: noin 5 500 ha (2001) papu: 313 ha (2001) |
| Keskisato vuodessa |
herne: 2 160 kg/ha ( 2001) papu: 3 200 kg/ha (2001) |
| Mitä korjataan satona? | Herneistä korjataan siemensato. Tuoreet herneet käytetään pakaste- ja säilyketeollisuuteen ja kuivatut herneet ruuaksi tai rehuksi. |
| Erityisominaisuudet | Herneen juuristossa elää typensitojabakteereita, jotka pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä. Näin herne pystyy itse tuottamaan tarvitsemansa typen. Herne jättää myös maahan runsaasti typpeä seuraavalle viljelykasville. Lisäksi palkokasvit tulevat toimeen pienemmällä typpilannoituksella kuin muut vihanneskasvit. |
| Sadon laatutekijät | Herneen siemenet sisältävät runsaasti proteiinia eli valkuaista, noin 19 - 23 %. Ruokaherneen laatuun vaikuttaa niiden ulkonäkö ja kypsymisnopeus. |
| Ominaisuudet ja käyttö | Palkovihanneksien proteiinipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin muilla vihanneskasveilla. Kasvissyöjät saavat herneistä ja pavuista elimistölle välttämättömiä aminohappoja. Herneitä käytetään salaateissa, keitoissa, muhennoksissa ja lisäkkeenä. Pavut pitää keittää kypsiksi ennen tarjoamista. |
| Sadon riskit | Sateiset ja viileät säät sekä huonot korjuuolot syksyllä vaikeuttavat viljelyä. |
