Puutarhavadelma
Rubus idaeus
Yleistä vadelmasta
Puutarhavadelma on jalostettu luonnon vadelma. Puutarhavadelma on noin kolme kertaa suurempi, mutta usein myös hiukan happamampi kuin luonnon vadelma. Puutarhavadelman marja on huomattavasti luonnon vadelmaa kiinteämpi. Puutarhavadelmaa on kasvatettu 1800-luvulta lähtien.
Vadelmakasvusto tuetaan varsiston pystyssä pysymiseksi. Tuenta helpottaa kasvuston ja rivivälien hoitoa sekä sadonkorjuuta.
Tuntomerkit
Vadelman maanpäälliset versot ovat kaksivuotisia. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä vuotena vadelma kasvattaa vain verson, joka talvehtii ja vasta seuraavana vuonna tuottaa marjoja. Versot ovat lajikkeesta riippuen 1 - 3 metriä korkeita. Vadelma on puolipensas.
Marjojen tuotantovuotena versot eivät enää kasva pituutta, vaan niihin kasvaa keväällä lyhyitä sivuversoja, joihin kukat puhkeavat. Vadelman kukat ovat valkoisia. Vadelma tuottaa runsaasti mettä, minkä vuoksi hyönteiset pölyttävät sitä tehokkaasti. Vadelman marja muodostuu 75 - 125 pienestä luumarjasta. Suurin osa lajikkeista tuottaa punaisia marjoja, mutta myös keltaisia marjoja tuottavia lajikkeita on olemassa.
Puutarhavadelman viljelyalue
Puutarhavadelmaa kasvatetaan lähes koko Suomessa. Parhaimman sadon se kuitenkin antaa Etelä- ja Keski-Suomessa.
| Viljelyvaatimukset | Vadelma on kasvupaikan suhteen vaatelias. Se viihtyy parhaiten multavissa hieta- tai hietamoreenimaissa. Loivasti viettävät rinteet soveltuvat tasamaata paremmin vadelman viljelyyn. Vadelma viihtyy parhaiten lämpimässä ja tuulelta suojaisassa paikassa. |
|---|---|
| Kasvuaika | Vasta toisen vuoden versot tuottavat satoa. Vadelma kukkii kesäkuussa, Pohjois-Suomessa heinäkuun alussa. Marjat kypsyvät 30 - 36 vuorokauden kuluttua pölytyksestä. |
| Sadonkorjuu | Satoaika on pitkä, heinäkuusta syyskuuhun. Vadelman pääsato korjataan heinäkuun lopulla. Vadelmat poimitaan käsin. |
| Tärkeimmät viljelytoimet | Avojuuriset taimet istutetaan joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä ja ne leikataan läheltä maan rajaa. Astia- eli paakkutaimet istutetaan kesäkuussa eikä niitä leikata. Ammattiviljelmillä paakkutaimet ovat yleisempiä. Lannoitus annetaan keväällä. Vadelman versot tuetaan, jotta ne pysyisivät pystyssä. Syksyllä kuolleet kasvuversot leikataan poikki maan rajasta, jotta kasvitaudit eivät leviäisi. Versojen leikkaus antaa myös enemmän valoa jäljelle jääville versoille. Vadelman viljely vaatii paljon työtä: versot on tuettava ja leikattava. |
| Tärkeimmät lajikkeet | Muskoka ja Ottawa |
| Lisäys | Vadelmaa lisätään kasvuversoista, juurenpaloista ja versopistokkaista sekä solukkomonistuksella. |
| Viljelyala Suomessa | Noin 280 ha, eniten Itä-Suom.essa |
| Keskisato vuodessa | 2000 - 3500 kiloa/hehtaari |
| Sadon laatutekijät | Marjojen on oltava kypsiä poimintavaiheessa, jotta ne irtoaisivat hyvin kannastaan ja maku olisi parhaimmillaan. |
| Sadon riskit | Vadelma kestää lyhyitä pakkasia vahingoittumatta, mutta pitkään jatkuvat kovat pakkaset voivat tuhota kasvustoa. Jos kevättalvella on lämpimiä kausia, vadelman kasvu voi käynnistyä. Tämän jälkeen tulevat pakkaset vaurioittavat kasvustoa. Lisäksi sen juuristo on lähellä maan pintaa, joten se kärsii helposti kuivuudesta. Taudit ja tuholaiset pienentävät satoa. |
| Ominaisuudet ja käyttö | Vadelma on aromikas marja. Sitä syödään tuoreena tai käytetään säilöntään sellaisenaan tai yhdessä esimerkiksi mustikan tai punaherukan kanssa |
