Nurmen korjuu

Säilöntä tai kuivaus

Säilörehu tehdään nuoresta, lehtevästä heinästä tähkimisen alussa. Kuiva heinä korjataan hiukan myöhemmin, kuitenkin ennen kukintaa. Nurmen vanhetessa sen valkuaispitoisuus laskee ja kuitupitoisuus nousee.

Nurmi korjataan, kun kasvit ovat sopivassa kehitysvaiheessa.

TÄHKIMISEN ALKU	50 % tähkällä	TÄYSIN TÄHKÄLLÄ	Kukinta

AIV sai Nobelin

Säilörehu on suomalaisen A.I. Virtasen kehittämä heinän säilöntämenetelmä. Hänelle myönnettiin työstään Nobelin palkinto vuonna 1945. Säilörehua kutsutaan kehittäjänsä nimen mukaan myös AIV-rehuksi.

Pieneliöt rehunteossa

Säilörehu perustuu pieneliöiden toimintaa. Rehun olosuhteita muutetaan siten, että hyödylliset pieneliöt voivat hyvin, mutta haitalliset pieneliöt eivät pysty toimimaan ja pilaamaan rehua.

Säilörehun täytyy olla riittävän hapanta ja siinä ei saa olla happea. Hyödylliset pieneliöt hajottavat rehun sokereita ja tuottavat happoa, joka laskee rehun pH:ta. Rehuun usein myös lisätään happoa, jotta pH laskisi riittävän nopeasti. Kun pH on noin 4, eikä rehuun pääse happea, rehuja pilaavat pieneliöt eivät voi enää toimia ja se säilyy hyvin läpi talven. Säilöntäainetta levitetään tasaisesti 5 - 6 litraa rehutonnille heinää.

Siilot, aumat tai paalit

Säilörehu niitetään ja silputaan pieneksi. Se varastoidaan tiiviinä kasoina siiloihin, jotka peitetään muovilla. Muovi estää hapen pääsyn rehuun. Säliörehu voidaan varastoida myös tiiviinä, peitettyinä kasoina ulos. Näitä kutsutaan aumoiksi.

Viime vuosina säilörehun paalaus on yleistynyt. Nurmi niitetään ja puristetaan pyöröpaaliksi. Lopuksi se kääritään
muovin sisään, jotta rehuun ei pääse happea. Muoviin käärittyjä rehupaaleja voidaan varastoida ulkona.

Säilörehua tehdään 2 - 3 kertaa kesän kuluessa.

Heinän kuivaus

Kuivaus oli aikaisemmin yleisin tapa varastoida heinää talven varalle. Niitetyn heinän vesipitoisuus on noin 80 %. Kosteuden pitää laskea alle 20 %:n, jotta heinä säilyy varastossa pilaantumatta.

Seipäät vaihtuivat paaleihin

Perinteinen heinänkuivausmenetelmä on Suomessa seivästys. Heinä nostetaan seipäille kuivumaan noin 1 - 2 viikoksi. Seivästämällä saadaan yleensä hyvää heinää, mutta se vaatii runsaasti työvoimaa.

Kuvassa heiniä korjataan paalaamalla.

Nykyisin suurin osa heinästä kuivatetaan maassa. Heinä niitetään mataliin ja leveisiin kasoihin, joita kutsutaan luo'oiksi. Heiniä käännellään eli pöyhitään useamman päivän ajan. Kuivunut heinä ajetaan varastoon sellaisenaan tai paalataan joko noin 15 kg:n painoisiin pienpaaleihin tai suurpaaleihin.

Pyöröpaali

Pyöröpaalien käyttö on yleistymässä, vaikka pyöröpaalaus on vielä kalliimpaa verrattuna pienpaalaukseen. Suureen pyöröpaaliin mahtuu kuitenkin kerralla enemmän heinää. Pyöröpaalauksen huonoja puolia ovat kalleuden ohella monesti epätasainen laatu sekä varastointi. Heinän on oltava riittävän kuivaa paalauksen aikana, jotta muovitetun paalin sisään ei pääse syntymään homevaurioita.

Paalit pyritään tekemään mahdollisimman tiiviiksi ja kun paalauksesta on kulunut 2 - 3 tuntia, paalit kiedotaan valkoiseen muoviin. Muovin väri on valkoinen, koska se ei vaaleana värinä varastoi itseensä auringon lämpöä, kuten esim. musta tai vihreä muovi tekisivät.

Pouta on paras heinämies

Lämpiminä, tuulisina poutapäivinä heinä kuivuu 4 - 5 päivässä. Sateet hidastavat kuivumista ja samalla heikentävät heinän laatua. Heinäaikaan viljelijät toivovatkin kunnon poutasäitä.

Heinän laadun varmistamiseksi joillakin maatiloilla on heinäkuivuri, ns. latokuivuri, jossa varastoon ajettu kostea heinä kuivataan. Mikäli heinä jää kosteaksi, syntyy heinään varastoinnin aikana homevaurioita. Homevauriot ovat eläimille ja eläinten parissa työskenteleville ihmisille vahingollisia.